Se kauan odotettu kokoomapostaus ja paluu suunnitelmia

Hei,
anteeksi suuri hiljaisuus ja sen luvatun reissuyhteenvedon puuttuminen. Mutta parempi kai myöhään kui ei milloinkaan… Ajateltiin ruveta pikku hiljaa taas päivittelemään tätä, lähinnä omaksi huviksi ja itselle muistoksi, mutta toki jos joku muukin tästä löytää iloa niin mikäpäs siinä.

Oli kyllä hassua pitkästä aikaa kirjautua sisään ja huomata, että tänne vieläki liki päivittäin päädytään. Toki se on ymmärrettävää, sen verran montaa blogia tuli itsekin selailtua ennen reisuun lähtöä, että ihmekkös tuo jos reissusuunnitelmaa tehdessä ja googlen laulaessa myös tänne päädytään. Mutta voi pojat, kun selaili noita postauksia ja katseli kuvia, ni hieman paljon rupesi taas tekemään mieli reissun päälle tai siis aurinkoon! En sano, että takas Kaakkois-Aasiaan, mutta jonnekin kauas (tai lähelle)…

TURISTI

 

Mutta kootaas nyt se reissu muutaman sanan paketiks. Toisaalta hyvä, että tätä kirjottelee nyt kun on aikaa kulunut. Tunnelmat on kerenny muuttumaan moneen kertaan ja fiilikset reissustakin elämään monen monituista kertaa (ompas muuten outoa päivittää tätä ihan oikealla tietokoneella eikä tabletin näyttöä hakaten, damn ei voi enää sitä syyttää kirotusviriestä). Mutta edelleen pääasiallinen fiilis on, että oli se vaan pirun siistiä. Toisaalta vähän lyhyempikin irtiotto ois saattanu riittää. Siinä oikeastaan mun fiilikset, lyhyestä virsi kaunis 🙂

Ja kun aina kysytään, että mikä oli parasta ja mikä kurjinta. Parhaasta on paha sanoa, kaikki? Oli monta hienoa mestaa ja muutama semmonenkin mihin kyllä jossain kohtaa ois siistiä päästä takas, mutta oli myös semmosia mestoja missä oli mahtavaa olla, mutta ei oo mitään tarvetta päästä takasin. Toisaalta kurjin on ihan helppo kertoa (ainaki mun osalta, toisaalta se vaikutti myös Toniin, joten voi olla kuitenkin aika kolektiivinen kurjin juttu). Kurjinta koko reissussa oli Lariam. Voi sitä ahdistuksen ja pahoinvoinnin määrää. Jonka kanssa sitten onneks oppi jollain tavalla olemaan, kun tajus mistä oli kyse. Mutta ei sitä kyllä niitä hetkiä, ku itkee hotellihuoneessa, että haluaa kotiin ja samaan aikaan miettii, että millä hitolla mä kestän seuraavan päivän bussimatkan oksentamatta, ni voi tähtihetkiks kutsua. Mutta tulipahan tehtyä eikä tartte sitä lääkettä enää koskaan ottaa. Ei sopinu mulle, Toni ei saanu siitä mitään oireita, joten joillekin se ilmeisesti sopii… Tai sitten mä vaan olin pahasti allerginen Vietnamille, koska oireet alko aika lailla ku saavuttiin Vietnamiin ja siihen lopetin sitte tabujen nappaamisen niin ku lennettiin Singaporeen, ni pahin oli jo takana (vaikka toki Singapore on ainoa mesta missä oksentelin…)

Bensis
Bensis

Ja niitä mestoja. Vietnamiin mä haluan vielä joskus takas. Pohjois-Vietnam jäi tosi vähälle koluamiselle. Pyörittiin Hanoissa ja käytiin Sapassa sekä Halongin lahdella. Sepä siinä. Tosi hyvin kierretty 🙂 Toisaalta myös Etelä-Vietnamissa on paikkoja mihin ois kiva vielä päästä käymään. Mitä me se kuukaus siellä tehtiin? Ja Laos, jotenkin mä diggasin siitä maasta ehkä kaikista eniten koko reissulla. Ehkä se, että siellä oli vielä sen verran vähemmän turisteja ku muualla teki siitä rennomman ja jengi suhtautu turisteihin lungimmin (ja vähemmän kusettaen) ku muualla. Samaa fiilistä oli toki myös osissa Kambodzaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen hengailtiin liian kauan etelärannikolla. Ois ollu siistiä nähä sitäkin maata enemmän. Ja jos joskus vielä sinne päin eksytään, ni mä haluan ehdottomasti Siem Reapissä käydä heppavaelluksella tsiigailemassa temppeleitä! Mutta Laos, Vientiane oli jotenkin inhimillisen kokonen kaupunki ja mä tykkäsin siitä fiiliksistä mikä siellä oli. Ja Luang Prabang (vaikka onkin turistimesta), ni oli kanssa hyvä paikka hengailla. Toki ei ehkä ihan niin pitkään oltas siellä oltu, jos ei oltas jouduttu odottelemaan Vietnamin viisumeita, mutta keksin kyllä todella monta paskempaakin odottelupaikkaa! Mua niin harmitti LP:ssä, että matkaa oli vasta puoli välissä, koska ne jokailtaset markkinat. Pääkadun pätkä täytty ilta toisensa jälkeen myyjistä, ja siellä oli vähän kaikkea kangasta, vaatetta, sisustushärpäkettä myynnissä. Eteneminen oli paikoin aika tuskasta ja tottakai meiän majapaikka oli tän kadun varrella, että joka ilta tuli niitä markkinoita suhattua ees taas (pakon sanelemalla), että   ois sieltä kyllä paljon kaikkea kotiin raahattavaa löytyny eli toden näkösesti se oli vaan onni, että matkaa oli vielä jäljellä. Se jotenkin heikentää tota ostointoa, ku mietit, että kaikki hankinnat on roudattava mukana vielä useamman maan läpi ja että sitä rinkkaa ei kanna kukaan muu ku sinä ite!

Munkkeja Siem Reapissä
Munkkeja Siem Reapissä

Mitä muuta jäi mieleen. Singaporeen on myös päästävä uudestaan, mutta sinne ei lähetä sit reppureissubudjetilla. Singaporehan on kuin länkkärikaupunki sijotettuna päiväntasaajan tuntumaan. Mutta mä viihdyin siellä. Ja paljon siellä jäi vielä näkemättäkin, sen verran hetkinen vaan siellä viivähdettiin. Samoin Kuala Lumpuriin vois palata, ja muutenkin Malesiaa voi käydä tsiigailemassa enemänkin.

Thaikkuihin ei kyllä syttyny minkäänlainen palo. Tosin jos sinne päin vielä suuntais, ni Pohjois-Thaimaa kyllä kiehtois. Lähtee kattoo miltä ne maisemat siellä näyttää…

Korkealta näkee kauas myös Kampotissa
Korkealta näkee kauas myös Kampotissa

Yksittäisistä jutuista mieleen jäi ainakin aivan fantastinen sirkusesitys Battamanbangissa, upea usva Sapassa, saapuminen täysin hiljaiseen suurkaupunkiin keskellä yötä, halpa ja hemmetin maukas Pho-keitto, auringon nousut ja laskut hieman siellä ja täällä, läski koira Koh Samuilla… onhan noita. Paljon jäi asioita mieleen, mutta paljon jo painunu unholaan. Noita kuvia ku katteli niin palas mieleen monia asioita mitkä oli jo unohtanu, mutta toisaalta monia mitkä oli vielä kirkkaana mielessä!

Auringonlasku Sihanoukvillessä
Auringonlasku Sihanoukvillessä

Mutta kuvia katsellessa se kyllä selkiinty mitä mä eniten kaipaan siltä reissulta. Se oli se alkuajan fiilis, se kun kaikki oli vielä edessä ja epäselvää, ei ollu reittisuunnitelmaa eikä oikein mistään mitään tietoa. Ties vaan, että paljon on nähtävää ja koettavaa ja se ei oo ku mennä vaan. Ja mitä näin jälkikäteen tekis toisin? Relais enemmän, vaikka me oltiin ajateltu, että meillä on aikaa vaikka kuinka ja voidaan välillä vaan olla ja ihmetellä paikoillaan, ni joku mania sitä vaan veti eteenpäin ja koko ajan piti nähä ja tehä ja koluta jajaja. Vähemmäläkin olisi varmasti pärjänny. Mutta olipahan toisaalta tekijöidensä näkönen reissu 🙂

/Iitu

Kuvat sekalaisia räpsyjä matkan alkuvaiheilta

Saigon

Jaaha, on tullut aika taas päivittää kuulumisiamme ja kertoa kokemuksistamme. Tapani mukaan olen päivyksen osalta myöhässä, koska nyt olemme jo toista päivää Singaporessa ja näin ollen Saigon ja Vietnam on jo elettyä elämää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan….

image

image

Alkuun hieman yleissivistystä sen verran, että tiedetään termit ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ho Chi minh City on entiseltään nimeltään Saigon, mutta Vietnamin sodan ( Vietnamissa sota tunnetaan muun muassa nimellä yhdysvaltojen sota) voiton kunniaksi kaupungin nimi muutettiin Ho Chi Minhiksi vuonna 1975. Itse setä Ho Chi Minh kuoli 1969, mutta koska hän oli niin kova jamppa vietnamilaisten mielestä hänen mukaansa haluttiin nimetä ”vihollis” porukan pääkaupunki. Aikoinaan Ranskahan oli alueella kova luu, se hallitsi siirtomaaherruudella aluetta. Ranska joutui kuitenkin kahnauksiin kommunistimielisten kanssa ja joutui antautumaan sillä seurauksin, että asioista jouduttiin sopimaan/sovittiin neuvotteluin. Genevessä tehtiin rauhansopimus vuonna 1956, jonka mukaan Vietnam jaettiin kahteen osaan 17. leveyspiiriä pitkin. Eteläinen Vietnam jäi rankalaismielisten alueeksi ja Pohjois-Vietnam jäi taas Ho Chi Minhin johtaman kommunistiliikkeen johtamaksi. Eteläistä Vietnamia johti silloin setä nimeltä Ngo Dinh Diem, jonka ”Saigon” nimistä hallitusta jenkit avoimesti tukivat. Kävi kuitenkin niin, että etelän hallitsijalle nousi niin sanotusti pissa päähän ja se rupesi suosimaan sukulaisiaan niin virkavalinnoissaan kuin muutenkin. Tähän kyllästyi varsin nopeasti Etelä-Vietnamin jotkin asukkaat ja perustivat vuonna 1960 yhdistyksen nimeltä Front national liberation. Kyseinen kommunistimielinen yhdistys tunnetaan historiassa paremmin nimellä Vietkong (sissiliike), yhdistyksenä joka sai tukea niin Neuvostoliitosta kuin Kiinastakin. Tästä alkoi kierre jota ei pystytty hallitsemaan. Jenkit lisäsi joukkojaan ja tukeaan etelään kommunismin pelossa ja pohjoinen sai lisää tukea omiltaan. Etelä-Vietnamin tilanne paheni sen verran, että Vietkong-porukka sai jenkkien hiljaisella hyväksynnällä aikaan vallankaappauksen vuonna 1963 joka johti siihen, että Ngo Dinh Diem surmattiin. Valtaa alueella ei saatu sovittua vaan levottomuudet jatkuivat niin kuin poliittinen epävarmuuskin. Vuonna 1964 yhdysvallat ilmoitti virallisesti, että heidän kimppuunsa on hyökännyt Vietkongin porukat Pohjois-Vietnamin avustuksella. Tästä alkoi sissisota, joka jatkui aina vuoteen 1975. Sotahan päättyi ns. sanotusti Pohjois-Vietnamin voittoon, koska Yhdysvallat olivat omista sisäpoliittisista syistä vetäytyneet alueelta pois. Sota oli varsinkin Yhdysvaltojen osalta hyvin häpeällinen, koska se käytti alueella jopa terrorismiksi luokiteltua väkivaltaa myös siviilejä kohtaan sekä tappoivat niin lapset kuin naiset vain siitä syystä että he olivat vietnamilaisia. Jenkit myös kiduttivat, raiskasivat ja tappoivat ilman sääliä vietnamilaisia ja jotkut jenkit jopa keräsivät lasipurkkeihin vihollisensa korvia. Historia alueella on siis ollut hurja ja voisi kuvitella, että henkiset traumat olisi vielä päällä, mutta kuuleman mukaan jenkit ovat ”tervetulleita” Vietnamiin, koska he ovat rahoittaneet monia hyväntekeväisyysprojekteja ja olleet kehittämässä maata parempaan suuntaan. Ja jakaneet rahaa anteliaasti.
Ihan oikeutettuna kysymyksenä voidan esittää, mitä Jenkit on oppinut tapahtuneesta? Oma mielipiteeni on ettei paljoakaan. Kun lukee ja kuulee juttuja Irakista, Afganistanista ja Jenkkien toiminnasta ns. maailmanpoliisina samat raakalaisuudet jatkuvat ja ihmioikeuksille sanotaan piut paut.

Se siitä historiasta ja paasauksesta, nyt Ho Chi Minhiin…

image

image

image

Nha Trangista mentiin päiväjunalla Ho Chi Minhiin. Matka kesti seitsemisen tuntia ja maksoi 295.000 dongia per nassikka. Vaunu oli ilmastoitu ja pehmustetuilla penkeillä, joka tarkoittaa hieman parempaa tasoa ja näin ollen mukavampaa matkustamista. Matka sujui kivasti lukiessa ja maisemia katsellessa, joten voimme suositella ko. matkustustapaa myös perheellisille. Saavuimme Ho Chi Minhiin n. klo kolme iltapäivällä ja otimme taksin hotellilemme. Taksin saaminen rautatieasemalla oli haastellista, koska kaikki taksit eivät ottaneet kyytiin syystä jota meille ei kerrottu. Lopulta meillä oli taksin kanssa onnea matkassa kun saimme taksin ja kustannusten jakajaksi samaan suuntaan menevän britti pariskunnan. Matkalle hintaa kertyi n. kaksi euroa per pariskunta eli ei kovin paljoo.
Hotellimme Nam long sijaitsi Phan Ngu Lao alueella eli suhteellisen keskeisellä ja halvalla alueella. Hintaa majoituksella oli 16 dollaria yöltä, hintaan ei kuulunut aamupala mutta pieni siisti huone suihkulla ja huonolla wifi- yhteydellä kuului. Hotelli oli siisti ja henkilökunta avuliasta ja iloista eikä häiriötekijöitä ollut.

image

image

image

Meillä oli Saigoniin varattu aikaa kuusi päivää. Tämä osoittautui aivan liian pitkäksi ajaksi, koska kaupungin ”haltuunottoon” mielestämme olisi riittänyt aivan hyvin kolme-neljä päivää. Nähtävyyksiä siellä ei niinkään ole ja ne vähät mitä löytyy kiertää muutamassa päivässä. Kaupungin ihasteluun ja vilinän tarkasteluun väsyy suhteellisen pian ja siihen väsyimme mekin. Toki aika olisi sujunut paremmin mikäli olisimme ottaneet esim. päivämatkan mekog joen suistoon tai jonkin muun kohteeseen. Me emme halunneet päiväretkiä ottaa, koska päivästä suurin osa olisi kulunut autossa istuen ja mehän ollaan ihan tarpeeksi reissun aikana autossa istuttu.
Kaupungissa kiertelimme edestakaisin, näimme Notre Damen katedraalin, Kilpikonna järven, pilvenpiirtäjiä ja hulppeita muita rakennuksia. Näimme myös upeita puistoja, ostoskeskuksia ja markettialueita, koimme hienot ravintolat ja kahvilat sekä söimme hyvää ja suhteellisen halpaa paikallista ruokaa.
Saigon on hyvin länsimaalainen kaupunki yleiskuvaltaan, selvästi länsimaalaisempi kuin esim. Hanoi. Kadut ovat leveämpiä, autoja on kaduilla enemmän ja yleisilme on siistimpi. Liikenne Saigonissa on kaaos niin kuin esim. Hanoissakin, mutta erilaisempaa, ehkä jopa pahempaa. Hanoissa kadut ovat kapeampia (jalankulkijan on helpompi ylittää katu) ja liikenteessä pääosin mopoja. Saigonissa autot huristavat leveitä katu jumalatonta vauhtia ja ne mopedit liukuvat niiden seassa tai vielä pahempaa jalkakäytävällä. Koeta siinä sitten olla turistina ja pitää itses ehjänä kun pelkäät tietä ylittäessä autoja ja jalkakäytävällä niitä oikaisevia mopedeita.
Kävimme myös sotamuseossa  katselemassa maan sotaisaa historiaa heidän näkökulmastaan kerrottuna. Olihan käynti mielenkiintoinen ja saatu tieto sivistävää, mutta varsin ymmärrettävästi yksipuolista. Museossa oli nähtävillä sota-aluksia, pyssyjä, viestivälineistöä sekä kuvia ja tekstejä väritettyinä kommunistin ihannoinnilla. Suosittelen kaikille museossa käyntiä mikäli kaupungissa vierailee.
Yhtenä päivänä vierailimme eläintarhassa -joka on muuten yksi maailman vanhimpia- jossa näimme niin virtahevon, leijonan kuin tuhottoman määrän käärmeitä ja muita mielenkiintoisia ötököitä. Tämä oli hyvä kohde ja olisi myös hyvä kohde lapsiperheille. Alueella saa helposti kulumaan vaikka koko päivän, alue on siisti, eläimet hyvissä oloissa ja alueen palvelut hyvät eikä hintakaan ollut kova, ainostaan 30 senttiä euroissa per pää.
Vierailimme entisessä presidentin palatsissa (reunification palace), joka aikoinaan toimi myös Etelä-Vietnamin sodan aikaisena johtokeskuksena. Nykyään paikka on pääsääntöisesti turistikohde, mutta siellä järjestetään myös valtion virallisia juhlallisuuksia aina silloin tällöin. Rakennuksessa oli kellarikerroksessa vielä nähtävissä sodanaikaiset johtokeskustilat karttoineen ja viestivälineineen. Yläkerroksissa pressan sviitit pelisaleineen, elokuvateattereineen ja tanssiparkeitteineen sekä isot mahtavat kokoustilat. Tykkäsin kohteesta ja sen historiasta eikä muutaman euron sisäänpääsy maksukaan himmentänyt sitä.

Saigonista pidin paljon ja se on mielestäni kokemisen arvoinen kaupunki. Matkasta niin Saigoniin kuin Vietnamiin saa paljon enemmän irti mikäli jaksaa hieman tutustua maan historiaan ja kulttuuriin. Vietnamista pidin erittäin paljon, siellä löytyy aktiviteettiä jokaiseen makuun, majoitusmahdollisuksia jokaiseen budjettiin ja paljon hyvää ruokaa ja hienoja kohteita ja rakennuksia. Vietnam on selvästi kehittyneempi maa niin matkailun kuin infrankin suhteeen kuin esim Laos ja Kambodza. Saigonista itse odotin hieman enemmän, en tiedä oliko mieltäni romantisoineet/mystifioineet sotaelokuvat ja hyvin tehdyt matkailuohjelmat, mutta en saanut sieltä mitä odotin. Jäin kaipaamaan esim. hieman enemmän itämaista tunnelmaa ja kulttuuria. Kaiken kaikkiaan Vietnamista jäi niin hyvä maku ja fiilis, että tänne tänne tullaan vielä joskus uudestaan.

image

image

image

Saigonista siirryimme lentämällä Singaporeen, josta Iitu kirjoittelee lähipäivinä….

P.S pyydän anteeksi kun käytin Saigon nimeä Ho Chi Minhin sijaan, mutta niin tekevät paikallisetkin.

-Toni-

Nha Trang – Vietnamin Pikku-Venäjä

Saavuttiin siis keskiviikko-aamuna Nha Trangiin huonosti levänneinnä, skippattiin silti taksikuskien tarjoukset ja lähdettiin kävelemään parin kilsan matkaa kohti rantsua ja halpoja majotuksia. Yks vanhempi setä otti meidät rantsun läheisyydessä hellään huomaansa ja saatteli omaan hotelliinsa, joka oli ihan kiva paikka lähellä rantaa ja ravintoloita. Paikan nimi on Perfune Grass Inn ja hinta yöltä kustansi 18 $ ja iloksemme saatiin huone heti, vaikka kello ei ollu ees seittemää aamulla. Suihkun ja aamupäikkäreiden jälkeen lähettiin ettimään aamupalaa (kumman syystä se ei vielä tälle aamua sisältyny hintaan…) ja tsekkailemaan rantsua. Nha Tranghan ei ole mikään pikkunen turistimesta, vaan liki 400 000 asukkaan kaupunki, jossa on pitkä ja hieno biitsi, sekä rutosti turisteja, lähinnä venäläisiä. Tänne ku tuli oli olo, ku Stockalla joulun välipäivinä. Kaikki kyltit, ruokalista jne. on vietnamin ja englannin lisäks venäjäks ja tuota ihanaa itä-naapurin molotusta kuulee koko ajan ja joka paikassa. Lisäks rannan ja kaupungin erottaa suhteellisen vilkasliikenteinen katu, onneks on jo suurinpiirtein tottunu paikalliseen liikennekultuuriin, ni tien ylitäminen sujuu jo jotenkuten. Rantsussa on jokunen baari ja jokunen aurinkotuolin tarjoja. Lisäks riittää ihan tyhjää rantaaki vaikka kuinka paljon. Myyjiäki on ihanan vähän, koko aikaa ei tartte olla kieltäytymästä ostoksista… Huonona puolena biitsillä on se, että uimiseen ranta soveltuu kovin huonosti. Ranta jyrkkenee suht nopeeta ja aallot on suht kovat. Mä jätinki uimisen suosiolla väliin eikä Tonikaan kauheasti vedessä viihtyny.

image

image

Mutta löydettiin rantsusta aamupalamesta, Louisiana Brewhouse, joka on siis ravintola että panimo, lisäks niillä on uima-allas (50 metrin päässä merestä) ja tietty aurinkotuoleja niin altaan reunalla kuin rantsun puolellaki. Käytiin vielä myöhemminki paikassa maistelemassa witbeeriä, maistupa hyvinkin simaiselta… Eka päivä meni taas orientoitumiseen ja rantsussa makaamiseen. Oikeestaan koko täällä olo aikana ei oo tehty mitään. Rupeaa olemaan hieman turnausväsymystä, ja oon vaan maattu rantsussa, nukuttu paljon ja luettu. Eka kertaa ollu semmonen olo, että vois jo vaikka tulla kotiin. Olo kyllä menee nopeesti ohi, ku kurkkaa Suomen sääennusteita 🙂

image

image

Sen verran sentäään aktivoiduttiin, että käytiin hieman rentoutumassa. Suunnattiin mutakylpyyn Thap Ba Hotspring (sivut löytyy myös venäjäks…) nimiseen kylpylään, joka sijaitsee vajaan kymmenen kilsan päässä keskustasta, ystävällinen respansetä hommas meille meno-paluukyydin 10 dollarilla. Koska me ollaan miljönäärejä, ni otettin kahdelle hengelle hemottelupaketti joka kustansi 1 100 000 dongia yhteensä ja sisälsi mutakylpyn, yrttikylvyn, jalkahieronnan, allasalueen vapaan käytön ja pisteenä i:n päälle pizzan. Ekaks tosiaan suihkuteltiin, sitte lilluttiin muta-ammeessa reilu varti, kuivateltiin auringossa ja suihkuteltiin muta pois (ei muuten oo niin helppoo saada mutaa pois uimahousuista ottamatta niitä pois jalasta ja avoimessa tilassa housujen pois ottaminen ois saattanu aiheuttaa liikaa hämminkiä, joten ei testattu), sen jälkeen meidät ohjattiin yrttikylpyyn ja meille roudattiin teetä ja hetelmiä. Olipa rentouttavaa lillua lämpösessä vedessä kolme varttia. Seuraavaks vuorossa oli jalkahieronta, hierojaleidit ei tienny missä Suomi sijaitsee ja kun havainnollistettiin asiaa, että siellä Venäjän ja Ruotsin välissä kaukana pohjosessa, ni seuraava kysymys oliki, että puhutaanko me venäjää. Daadaa. Daamit koitti myös kaupata kokovartalohierontaa 100 000 dongin hintaa, ois kuulemma respasta ostettuna maksanu 180 000 dongia, mutta skipattiin tää tarjous. Rupes olee suhteellisen rento olo jo valmiiks. Käytiin koittaa myös poreallas ja kylmävesiallas, joka ei ollu kylmää nähnykään ja jossa venäläinen mukula yritti parhaansa mukaan hypätä mun niskaan. Luovutettiin uiminen suosiolla ja käytiin nauttimassa meille luvattu pizza ja suoriuduttiin takas hotellille täysin selkärangattomina, sen verran rennolta olo tuntu.

image

image

image

Me jätettiin väliin suurin osa Nha Trangin ns. must to do -osastosta (rantsun ja mutakylvyn lisäks) eli Vinpearl, joka on läheisellä.saarella sijaitseva vesi-/huvipuisto, akvaario ja ties mitä. Mä oisin halunnu mennä sinne ainostaan päästäkseni matkaamaan maailman pisimmällä veden yllä kulkevalla kaapeliradalla, mutta päätettii  skippaa, ku hintaa ois tullu yhteensä liki neljäkymppiä (euroja) eikä kumpikaan oo mikään suuri vesipuistofani. Suunniteltiin kovasti kyllä, että oltas lähetty snorklaamaan ja saarikierokselle, mutta se jäi välistä meikäläisen mahavaivojen takia (perkeleen Lariam). Lisäksi meiltä jäi kokematta Nha Trangi  yöelämä, tän pitäs olla Vietnamin Thö Bilemesta. Mä oon tosiaan ollu aikasta lailla tipattomalla Sapasta asti, ku tuoppiki olutta pahentaa niin fyysisiä ku etenki henkisiä oireita. On tosiaan tuo Lariam hieman meikeläistä rassannu, mutta onneks rupeaa olemaan jo parempaan päin eikä tartte sitä enää syödä, ku Vietnaman eikä tulevatkaan kohteet kuulu riskialueseen. Mutta tohon yöelämä osioon kyllä uskon sen perusteella, mitä on tuossa kaupungilla iltasin kävelty, baari on toisensa perään ja möykkä on kova (tuskin kukaan selvinpäin jaksaa niin kovin meuhkata 🙂 ), ja joka paikassa mainostetaan häppäreitä ja shotteja ja viinaristeilyitä (kuka täysjärkinen haluaa lähetä boozacruiselle?! Tallinanristeily siirrettynä tropiikkiin ja ilman bingoavia mummoja…mutta sitäki enemmän kännisiä teinejä eikä pysty ees ostamaan ”tuliais”viinoja 😉 )…

image

image

image

image

image

Ollu suhteellisen rentouttavaa vaan olla ilma suurta suorittamisen painetta. Tähän asti ku on melkeempä aamusta iltaan painettu pitkin kyliä ja ihmeteltyä Aasian ihmeellisyyksiä. Sen verran saatiin tän makaamisen ohella tehtyä, että loppureissun matkasuunnitelma rupeaa olemaan aika selvä. Huomenaamuna hypätään Ho Chi Minhin junaan ja ollaan siellä vajaa viikko (käydään varmaan päivän tai parin reissulla Mekongin suistossa), su 7.4. lennetään Singaporeen ja 13.4. Kuala Lumpurista starttaa lentokone kohti Surat Thania (Koh Samui, Koh Tao ja Koh Phangan sijaitsee lähistöllä…), jossa me toivottavasti ollaan kyydissä. Singaporesta Kuala Lumpuriin ois tarkotus matkata junalla. Ja jollaki kulkuvälineellä suunnataan sitten Bangkokiin joskus 25. päivän tienoilla. Eli jos jollain on ikävä ja lomapäiviä huhtikuun lopussa jäljellä, ni saapi tulla Thaimaaseen meidän kanssa lomailemaan 🙂

/Iitu