Se kauan odotettu kokoomapostaus ja paluu suunnitelmia

Hei,
anteeksi suuri hiljaisuus ja sen luvatun reissuyhteenvedon puuttuminen. Mutta parempi kai myöhään kui ei milloinkaan… Ajateltiin ruveta pikku hiljaa taas päivittelemään tätä, lähinnä omaksi huviksi ja itselle muistoksi, mutta toki jos joku muukin tästä löytää iloa niin mikäpäs siinä.

Oli kyllä hassua pitkästä aikaa kirjautua sisään ja huomata, että tänne vieläki liki päivittäin päädytään. Toki se on ymmärrettävää, sen verran montaa blogia tuli itsekin selailtua ennen reisuun lähtöä, että ihmekkös tuo jos reissusuunnitelmaa tehdessä ja googlen laulaessa myös tänne päädytään. Mutta voi pojat, kun selaili noita postauksia ja katseli kuvia, ni hieman paljon rupesi taas tekemään mieli reissun päälle tai siis aurinkoon! En sano, että takas Kaakkois-Aasiaan, mutta jonnekin kauas (tai lähelle)…

TURISTI

 

Mutta kootaas nyt se reissu muutaman sanan paketiks. Toisaalta hyvä, että tätä kirjottelee nyt kun on aikaa kulunut. Tunnelmat on kerenny muuttumaan moneen kertaan ja fiilikset reissustakin elämään monen monituista kertaa (ompas muuten outoa päivittää tätä ihan oikealla tietokoneella eikä tabletin näyttöä hakaten, damn ei voi enää sitä syyttää kirotusviriestä). Mutta edelleen pääasiallinen fiilis on, että oli se vaan pirun siistiä. Toisaalta vähän lyhyempikin irtiotto ois saattanu riittää. Siinä oikeastaan mun fiilikset, lyhyestä virsi kaunis 🙂

Ja kun aina kysytään, että mikä oli parasta ja mikä kurjinta. Parhaasta on paha sanoa, kaikki? Oli monta hienoa mestaa ja muutama semmonenkin mihin kyllä jossain kohtaa ois siistiä päästä takas, mutta oli myös semmosia mestoja missä oli mahtavaa olla, mutta ei oo mitään tarvetta päästä takasin. Toisaalta kurjin on ihan helppo kertoa (ainaki mun osalta, toisaalta se vaikutti myös Toniin, joten voi olla kuitenkin aika kolektiivinen kurjin juttu). Kurjinta koko reissussa oli Lariam. Voi sitä ahdistuksen ja pahoinvoinnin määrää. Jonka kanssa sitten onneks oppi jollain tavalla olemaan, kun tajus mistä oli kyse. Mutta ei sitä kyllä niitä hetkiä, ku itkee hotellihuoneessa, että haluaa kotiin ja samaan aikaan miettii, että millä hitolla mä kestän seuraavan päivän bussimatkan oksentamatta, ni voi tähtihetkiks kutsua. Mutta tulipahan tehtyä eikä tartte sitä lääkettä enää koskaan ottaa. Ei sopinu mulle, Toni ei saanu siitä mitään oireita, joten joillekin se ilmeisesti sopii… Tai sitten mä vaan olin pahasti allerginen Vietnamille, koska oireet alko aika lailla ku saavuttiin Vietnamiin ja siihen lopetin sitte tabujen nappaamisen niin ku lennettiin Singaporeen, ni pahin oli jo takana (vaikka toki Singapore on ainoa mesta missä oksentelin…)

Bensis
Bensis

Ja niitä mestoja. Vietnamiin mä haluan vielä joskus takas. Pohjois-Vietnam jäi tosi vähälle koluamiselle. Pyörittiin Hanoissa ja käytiin Sapassa sekä Halongin lahdella. Sepä siinä. Tosi hyvin kierretty 🙂 Toisaalta myös Etelä-Vietnamissa on paikkoja mihin ois kiva vielä päästä käymään. Mitä me se kuukaus siellä tehtiin? Ja Laos, jotenkin mä diggasin siitä maasta ehkä kaikista eniten koko reissulla. Ehkä se, että siellä oli vielä sen verran vähemmän turisteja ku muualla teki siitä rennomman ja jengi suhtautu turisteihin lungimmin (ja vähemmän kusettaen) ku muualla. Samaa fiilistä oli toki myös osissa Kambodzaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen hengailtiin liian kauan etelärannikolla. Ois ollu siistiä nähä sitäkin maata enemmän. Ja jos joskus vielä sinne päin eksytään, ni mä haluan ehdottomasti Siem Reapissä käydä heppavaelluksella tsiigailemassa temppeleitä! Mutta Laos, Vientiane oli jotenkin inhimillisen kokonen kaupunki ja mä tykkäsin siitä fiiliksistä mikä siellä oli. Ja Luang Prabang (vaikka onkin turistimesta), ni oli kanssa hyvä paikka hengailla. Toki ei ehkä ihan niin pitkään oltas siellä oltu, jos ei oltas jouduttu odottelemaan Vietnamin viisumeita, mutta keksin kyllä todella monta paskempaakin odottelupaikkaa! Mua niin harmitti LP:ssä, että matkaa oli vasta puoli välissä, koska ne jokailtaset markkinat. Pääkadun pätkä täytty ilta toisensa jälkeen myyjistä, ja siellä oli vähän kaikkea kangasta, vaatetta, sisustushärpäkettä myynnissä. Eteneminen oli paikoin aika tuskasta ja tottakai meiän majapaikka oli tän kadun varrella, että joka ilta tuli niitä markkinoita suhattua ees taas (pakon sanelemalla), että   ois sieltä kyllä paljon kaikkea kotiin raahattavaa löytyny eli toden näkösesti se oli vaan onni, että matkaa oli vielä jäljellä. Se jotenkin heikentää tota ostointoa, ku mietit, että kaikki hankinnat on roudattava mukana vielä useamman maan läpi ja että sitä rinkkaa ei kanna kukaan muu ku sinä ite!

Munkkeja Siem Reapissä
Munkkeja Siem Reapissä

Mitä muuta jäi mieleen. Singaporeen on myös päästävä uudestaan, mutta sinne ei lähetä sit reppureissubudjetilla. Singaporehan on kuin länkkärikaupunki sijotettuna päiväntasaajan tuntumaan. Mutta mä viihdyin siellä. Ja paljon siellä jäi vielä näkemättäkin, sen verran hetkinen vaan siellä viivähdettiin. Samoin Kuala Lumpuriin vois palata, ja muutenkin Malesiaa voi käydä tsiigailemassa enemänkin.

Thaikkuihin ei kyllä syttyny minkäänlainen palo. Tosin jos sinne päin vielä suuntais, ni Pohjois-Thaimaa kyllä kiehtois. Lähtee kattoo miltä ne maisemat siellä näyttää…

Korkealta näkee kauas myös Kampotissa
Korkealta näkee kauas myös Kampotissa

Yksittäisistä jutuista mieleen jäi ainakin aivan fantastinen sirkusesitys Battamanbangissa, upea usva Sapassa, saapuminen täysin hiljaiseen suurkaupunkiin keskellä yötä, halpa ja hemmetin maukas Pho-keitto, auringon nousut ja laskut hieman siellä ja täällä, läski koira Koh Samuilla… onhan noita. Paljon jäi asioita mieleen, mutta paljon jo painunu unholaan. Noita kuvia ku katteli niin palas mieleen monia asioita mitkä oli jo unohtanu, mutta toisaalta monia mitkä oli vielä kirkkaana mielessä!

Auringonlasku Sihanoukvillessä
Auringonlasku Sihanoukvillessä

Mutta kuvia katsellessa se kyllä selkiinty mitä mä eniten kaipaan siltä reissulta. Se oli se alkuajan fiilis, se kun kaikki oli vielä edessä ja epäselvää, ei ollu reittisuunnitelmaa eikä oikein mistään mitään tietoa. Ties vaan, että paljon on nähtävää ja koettavaa ja se ei oo ku mennä vaan. Ja mitä näin jälkikäteen tekis toisin? Relais enemmän, vaikka me oltiin ajateltu, että meillä on aikaa vaikka kuinka ja voidaan välillä vaan olla ja ihmetellä paikoillaan, ni joku mania sitä vaan veti eteenpäin ja koko ajan piti nähä ja tehä ja koluta jajaja. Vähemmäläkin olisi varmasti pärjänny. Mutta olipahan toisaalta tekijöidensä näkönen reissu 🙂

/Iitu

Kuvat sekalaisia räpsyjä matkan alkuvaiheilta

Saigon

Jaaha, on tullut aika taas päivittää kuulumisiamme ja kertoa kokemuksistamme. Tapani mukaan olen päivyksen osalta myöhässä, koska nyt olemme jo toista päivää Singaporessa ja näin ollen Saigon ja Vietnam on jo elettyä elämää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan….

image

image

Alkuun hieman yleissivistystä sen verran, että tiedetään termit ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ho Chi minh City on entiseltään nimeltään Saigon, mutta Vietnamin sodan ( Vietnamissa sota tunnetaan muun muassa nimellä yhdysvaltojen sota) voiton kunniaksi kaupungin nimi muutettiin Ho Chi Minhiksi vuonna 1975. Itse setä Ho Chi Minh kuoli 1969, mutta koska hän oli niin kova jamppa vietnamilaisten mielestä hänen mukaansa haluttiin nimetä ”vihollis” porukan pääkaupunki. Aikoinaan Ranskahan oli alueella kova luu, se hallitsi siirtomaaherruudella aluetta. Ranska joutui kuitenkin kahnauksiin kommunistimielisten kanssa ja joutui antautumaan sillä seurauksin, että asioista jouduttiin sopimaan/sovittiin neuvotteluin. Genevessä tehtiin rauhansopimus vuonna 1956, jonka mukaan Vietnam jaettiin kahteen osaan 17. leveyspiiriä pitkin. Eteläinen Vietnam jäi rankalaismielisten alueeksi ja Pohjois-Vietnam jäi taas Ho Chi Minhin johtaman kommunistiliikkeen johtamaksi. Eteläistä Vietnamia johti silloin setä nimeltä Ngo Dinh Diem, jonka ”Saigon” nimistä hallitusta jenkit avoimesti tukivat. Kävi kuitenkin niin, että etelän hallitsijalle nousi niin sanotusti pissa päähän ja se rupesi suosimaan sukulaisiaan niin virkavalinnoissaan kuin muutenkin. Tähän kyllästyi varsin nopeasti Etelä-Vietnamin jotkin asukkaat ja perustivat vuonna 1960 yhdistyksen nimeltä Front national liberation. Kyseinen kommunistimielinen yhdistys tunnetaan historiassa paremmin nimellä Vietkong (sissiliike), yhdistyksenä joka sai tukea niin Neuvostoliitosta kuin Kiinastakin. Tästä alkoi kierre jota ei pystytty hallitsemaan. Jenkit lisäsi joukkojaan ja tukeaan etelään kommunismin pelossa ja pohjoinen sai lisää tukea omiltaan. Etelä-Vietnamin tilanne paheni sen verran, että Vietkong-porukka sai jenkkien hiljaisella hyväksynnällä aikaan vallankaappauksen vuonna 1963 joka johti siihen, että Ngo Dinh Diem surmattiin. Valtaa alueella ei saatu sovittua vaan levottomuudet jatkuivat niin kuin poliittinen epävarmuuskin. Vuonna 1964 yhdysvallat ilmoitti virallisesti, että heidän kimppuunsa on hyökännyt Vietkongin porukat Pohjois-Vietnamin avustuksella. Tästä alkoi sissisota, joka jatkui aina vuoteen 1975. Sotahan päättyi ns. sanotusti Pohjois-Vietnamin voittoon, koska Yhdysvallat olivat omista sisäpoliittisista syistä vetäytyneet alueelta pois. Sota oli varsinkin Yhdysvaltojen osalta hyvin häpeällinen, koska se käytti alueella jopa terrorismiksi luokiteltua väkivaltaa myös siviilejä kohtaan sekä tappoivat niin lapset kuin naiset vain siitä syystä että he olivat vietnamilaisia. Jenkit myös kiduttivat, raiskasivat ja tappoivat ilman sääliä vietnamilaisia ja jotkut jenkit jopa keräsivät lasipurkkeihin vihollisensa korvia. Historia alueella on siis ollut hurja ja voisi kuvitella, että henkiset traumat olisi vielä päällä, mutta kuuleman mukaan jenkit ovat ”tervetulleita” Vietnamiin, koska he ovat rahoittaneet monia hyväntekeväisyysprojekteja ja olleet kehittämässä maata parempaan suuntaan. Ja jakaneet rahaa anteliaasti.
Ihan oikeutettuna kysymyksenä voidan esittää, mitä Jenkit on oppinut tapahtuneesta? Oma mielipiteeni on ettei paljoakaan. Kun lukee ja kuulee juttuja Irakista, Afganistanista ja Jenkkien toiminnasta ns. maailmanpoliisina samat raakalaisuudet jatkuvat ja ihmioikeuksille sanotaan piut paut.

Se siitä historiasta ja paasauksesta, nyt Ho Chi Minhiin…

image

image

image

Nha Trangista mentiin päiväjunalla Ho Chi Minhiin. Matka kesti seitsemisen tuntia ja maksoi 295.000 dongia per nassikka. Vaunu oli ilmastoitu ja pehmustetuilla penkeillä, joka tarkoittaa hieman parempaa tasoa ja näin ollen mukavampaa matkustamista. Matka sujui kivasti lukiessa ja maisemia katsellessa, joten voimme suositella ko. matkustustapaa myös perheellisille. Saavuimme Ho Chi Minhiin n. klo kolme iltapäivällä ja otimme taksin hotellilemme. Taksin saaminen rautatieasemalla oli haastellista, koska kaikki taksit eivät ottaneet kyytiin syystä jota meille ei kerrottu. Lopulta meillä oli taksin kanssa onnea matkassa kun saimme taksin ja kustannusten jakajaksi samaan suuntaan menevän britti pariskunnan. Matkalle hintaa kertyi n. kaksi euroa per pariskunta eli ei kovin paljoo.
Hotellimme Nam long sijaitsi Phan Ngu Lao alueella eli suhteellisen keskeisellä ja halvalla alueella. Hintaa majoituksella oli 16 dollaria yöltä, hintaan ei kuulunut aamupala mutta pieni siisti huone suihkulla ja huonolla wifi- yhteydellä kuului. Hotelli oli siisti ja henkilökunta avuliasta ja iloista eikä häiriötekijöitä ollut.

image

image

image

Meillä oli Saigoniin varattu aikaa kuusi päivää. Tämä osoittautui aivan liian pitkäksi ajaksi, koska kaupungin ”haltuunottoon” mielestämme olisi riittänyt aivan hyvin kolme-neljä päivää. Nähtävyyksiä siellä ei niinkään ole ja ne vähät mitä löytyy kiertää muutamassa päivässä. Kaupungin ihasteluun ja vilinän tarkasteluun väsyy suhteellisen pian ja siihen väsyimme mekin. Toki aika olisi sujunut paremmin mikäli olisimme ottaneet esim. päivämatkan mekog joen suistoon tai jonkin muun kohteeseen. Me emme halunneet päiväretkiä ottaa, koska päivästä suurin osa olisi kulunut autossa istuen ja mehän ollaan ihan tarpeeksi reissun aikana autossa istuttu.
Kaupungissa kiertelimme edestakaisin, näimme Notre Damen katedraalin, Kilpikonna järven, pilvenpiirtäjiä ja hulppeita muita rakennuksia. Näimme myös upeita puistoja, ostoskeskuksia ja markettialueita, koimme hienot ravintolat ja kahvilat sekä söimme hyvää ja suhteellisen halpaa paikallista ruokaa.
Saigon on hyvin länsimaalainen kaupunki yleiskuvaltaan, selvästi länsimaalaisempi kuin esim. Hanoi. Kadut ovat leveämpiä, autoja on kaduilla enemmän ja yleisilme on siistimpi. Liikenne Saigonissa on kaaos niin kuin esim. Hanoissakin, mutta erilaisempaa, ehkä jopa pahempaa. Hanoissa kadut ovat kapeampia (jalankulkijan on helpompi ylittää katu) ja liikenteessä pääosin mopoja. Saigonissa autot huristavat leveitä katu jumalatonta vauhtia ja ne mopedit liukuvat niiden seassa tai vielä pahempaa jalkakäytävällä. Koeta siinä sitten olla turistina ja pitää itses ehjänä kun pelkäät tietä ylittäessä autoja ja jalkakäytävällä niitä oikaisevia mopedeita.
Kävimme myös sotamuseossa  katselemassa maan sotaisaa historiaa heidän näkökulmastaan kerrottuna. Olihan käynti mielenkiintoinen ja saatu tieto sivistävää, mutta varsin ymmärrettävästi yksipuolista. Museossa oli nähtävillä sota-aluksia, pyssyjä, viestivälineistöä sekä kuvia ja tekstejä väritettyinä kommunistin ihannoinnilla. Suosittelen kaikille museossa käyntiä mikäli kaupungissa vierailee.
Yhtenä päivänä vierailimme eläintarhassa -joka on muuten yksi maailman vanhimpia- jossa näimme niin virtahevon, leijonan kuin tuhottoman määrän käärmeitä ja muita mielenkiintoisia ötököitä. Tämä oli hyvä kohde ja olisi myös hyvä kohde lapsiperheille. Alueella saa helposti kulumaan vaikka koko päivän, alue on siisti, eläimet hyvissä oloissa ja alueen palvelut hyvät eikä hintakaan ollut kova, ainostaan 30 senttiä euroissa per pää.
Vierailimme entisessä presidentin palatsissa (reunification palace), joka aikoinaan toimi myös Etelä-Vietnamin sodan aikaisena johtokeskuksena. Nykyään paikka on pääsääntöisesti turistikohde, mutta siellä järjestetään myös valtion virallisia juhlallisuuksia aina silloin tällöin. Rakennuksessa oli kellarikerroksessa vielä nähtävissä sodanaikaiset johtokeskustilat karttoineen ja viestivälineineen. Yläkerroksissa pressan sviitit pelisaleineen, elokuvateattereineen ja tanssiparkeitteineen sekä isot mahtavat kokoustilat. Tykkäsin kohteesta ja sen historiasta eikä muutaman euron sisäänpääsy maksukaan himmentänyt sitä.

Saigonista pidin paljon ja se on mielestäni kokemisen arvoinen kaupunki. Matkasta niin Saigoniin kuin Vietnamiin saa paljon enemmän irti mikäli jaksaa hieman tutustua maan historiaan ja kulttuuriin. Vietnamista pidin erittäin paljon, siellä löytyy aktiviteettiä jokaiseen makuun, majoitusmahdollisuksia jokaiseen budjettiin ja paljon hyvää ruokaa ja hienoja kohteita ja rakennuksia. Vietnam on selvästi kehittyneempi maa niin matkailun kuin infrankin suhteeen kuin esim Laos ja Kambodza. Saigonista itse odotin hieman enemmän, en tiedä oliko mieltäni romantisoineet/mystifioineet sotaelokuvat ja hyvin tehdyt matkailuohjelmat, mutta en saanut sieltä mitä odotin. Jäin kaipaamaan esim. hieman enemmän itämaista tunnelmaa ja kulttuuria. Kaiken kaikkiaan Vietnamista jäi niin hyvä maku ja fiilis, että tänne tänne tullaan vielä joskus uudestaan.

image

image

image

Saigonista siirryimme lentämällä Singaporeen, josta Iitu kirjoittelee lähipäivinä….

P.S pyydän anteeksi kun käytin Saigon nimeä Ho Chi Minhin sijaan, mutta niin tekevät paikallisetkin.

-Toni-

Nha Trang – Vietnamin Pikku-Venäjä

Saavuttiin siis keskiviikko-aamuna Nha Trangiin huonosti levänneinnä, skippattiin silti taksikuskien tarjoukset ja lähdettiin kävelemään parin kilsan matkaa kohti rantsua ja halpoja majotuksia. Yks vanhempi setä otti meidät rantsun läheisyydessä hellään huomaansa ja saatteli omaan hotelliinsa, joka oli ihan kiva paikka lähellä rantaa ja ravintoloita. Paikan nimi on Perfune Grass Inn ja hinta yöltä kustansi 18 $ ja iloksemme saatiin huone heti, vaikka kello ei ollu ees seittemää aamulla. Suihkun ja aamupäikkäreiden jälkeen lähettiin ettimään aamupalaa (kumman syystä se ei vielä tälle aamua sisältyny hintaan…) ja tsekkailemaan rantsua. Nha Tranghan ei ole mikään pikkunen turistimesta, vaan liki 400 000 asukkaan kaupunki, jossa on pitkä ja hieno biitsi, sekä rutosti turisteja, lähinnä venäläisiä. Tänne ku tuli oli olo, ku Stockalla joulun välipäivinä. Kaikki kyltit, ruokalista jne. on vietnamin ja englannin lisäks venäjäks ja tuota ihanaa itä-naapurin molotusta kuulee koko ajan ja joka paikassa. Lisäks rannan ja kaupungin erottaa suhteellisen vilkasliikenteinen katu, onneks on jo suurinpiirtein tottunu paikalliseen liikennekultuuriin, ni tien ylitäminen sujuu jo jotenkuten. Rantsussa on jokunen baari ja jokunen aurinkotuolin tarjoja. Lisäks riittää ihan tyhjää rantaaki vaikka kuinka paljon. Myyjiäki on ihanan vähän, koko aikaa ei tartte olla kieltäytymästä ostoksista… Huonona puolena biitsillä on se, että uimiseen ranta soveltuu kovin huonosti. Ranta jyrkkenee suht nopeeta ja aallot on suht kovat. Mä jätinki uimisen suosiolla väliin eikä Tonikaan kauheasti vedessä viihtyny.

image

image

Mutta löydettiin rantsusta aamupalamesta, Louisiana Brewhouse, joka on siis ravintola että panimo, lisäks niillä on uima-allas (50 metrin päässä merestä) ja tietty aurinkotuoleja niin altaan reunalla kuin rantsun puolellaki. Käytiin vielä myöhemminki paikassa maistelemassa witbeeriä, maistupa hyvinkin simaiselta… Eka päivä meni taas orientoitumiseen ja rantsussa makaamiseen. Oikeestaan koko täällä olo aikana ei oo tehty mitään. Rupeaa olemaan hieman turnausväsymystä, ja oon vaan maattu rantsussa, nukuttu paljon ja luettu. Eka kertaa ollu semmonen olo, että vois jo vaikka tulla kotiin. Olo kyllä menee nopeesti ohi, ku kurkkaa Suomen sääennusteita 🙂

image

image

Sen verran sentäään aktivoiduttiin, että käytiin hieman rentoutumassa. Suunnattiin mutakylpyyn Thap Ba Hotspring (sivut löytyy myös venäjäks…) nimiseen kylpylään, joka sijaitsee vajaan kymmenen kilsan päässä keskustasta, ystävällinen respansetä hommas meille meno-paluukyydin 10 dollarilla. Koska me ollaan miljönäärejä, ni otettin kahdelle hengelle hemottelupaketti joka kustansi 1 100 000 dongia yhteensä ja sisälsi mutakylpyn, yrttikylvyn, jalkahieronnan, allasalueen vapaan käytön ja pisteenä i:n päälle pizzan. Ekaks tosiaan suihkuteltiin, sitte lilluttiin muta-ammeessa reilu varti, kuivateltiin auringossa ja suihkuteltiin muta pois (ei muuten oo niin helppoo saada mutaa pois uimahousuista ottamatta niitä pois jalasta ja avoimessa tilassa housujen pois ottaminen ois saattanu aiheuttaa liikaa hämminkiä, joten ei testattu), sen jälkeen meidät ohjattiin yrttikylpyyn ja meille roudattiin teetä ja hetelmiä. Olipa rentouttavaa lillua lämpösessä vedessä kolme varttia. Seuraavaks vuorossa oli jalkahieronta, hierojaleidit ei tienny missä Suomi sijaitsee ja kun havainnollistettiin asiaa, että siellä Venäjän ja Ruotsin välissä kaukana pohjosessa, ni seuraava kysymys oliki, että puhutaanko me venäjää. Daadaa. Daamit koitti myös kaupata kokovartalohierontaa 100 000 dongin hintaa, ois kuulemma respasta ostettuna maksanu 180 000 dongia, mutta skipattiin tää tarjous. Rupes olee suhteellisen rento olo jo valmiiks. Käytiin koittaa myös poreallas ja kylmävesiallas, joka ei ollu kylmää nähnykään ja jossa venäläinen mukula yritti parhaansa mukaan hypätä mun niskaan. Luovutettiin uiminen suosiolla ja käytiin nauttimassa meille luvattu pizza ja suoriuduttiin takas hotellille täysin selkärangattomina, sen verran rennolta olo tuntu.

image

image

image

Me jätettiin väliin suurin osa Nha Trangin ns. must to do -osastosta (rantsun ja mutakylvyn lisäks) eli Vinpearl, joka on läheisellä.saarella sijaitseva vesi-/huvipuisto, akvaario ja ties mitä. Mä oisin halunnu mennä sinne ainostaan päästäkseni matkaamaan maailman pisimmällä veden yllä kulkevalla kaapeliradalla, mutta päätettii  skippaa, ku hintaa ois tullu yhteensä liki neljäkymppiä (euroja) eikä kumpikaan oo mikään suuri vesipuistofani. Suunniteltiin kovasti kyllä, että oltas lähetty snorklaamaan ja saarikierokselle, mutta se jäi välistä meikäläisen mahavaivojen takia (perkeleen Lariam). Lisäksi meiltä jäi kokematta Nha Trangi  yöelämä, tän pitäs olla Vietnamin Thö Bilemesta. Mä oon tosiaan ollu aikasta lailla tipattomalla Sapasta asti, ku tuoppiki olutta pahentaa niin fyysisiä ku etenki henkisiä oireita. On tosiaan tuo Lariam hieman meikeläistä rassannu, mutta onneks rupeaa olemaan jo parempaan päin eikä tartte sitä enää syödä, ku Vietnaman eikä tulevatkaan kohteet kuulu riskialueseen. Mutta tohon yöelämä osioon kyllä uskon sen perusteella, mitä on tuossa kaupungilla iltasin kävelty, baari on toisensa perään ja möykkä on kova (tuskin kukaan selvinpäin jaksaa niin kovin meuhkata 🙂 ), ja joka paikassa mainostetaan häppäreitä ja shotteja ja viinaristeilyitä (kuka täysjärkinen haluaa lähetä boozacruiselle?! Tallinanristeily siirrettynä tropiikkiin ja ilman bingoavia mummoja…mutta sitäki enemmän kännisiä teinejä eikä pysty ees ostamaan ”tuliais”viinoja 😉 )…

image

image

image

image

image

Ollu suhteellisen rentouttavaa vaan olla ilma suurta suorittamisen painetta. Tähän asti ku on melkeempä aamusta iltaan painettu pitkin kyliä ja ihmeteltyä Aasian ihmeellisyyksiä. Sen verran saatiin tän makaamisen ohella tehtyä, että loppureissun matkasuunnitelma rupeaa olemaan aika selvä. Huomenaamuna hypätään Ho Chi Minhin junaan ja ollaan siellä vajaa viikko (käydään varmaan päivän tai parin reissulla Mekongin suistossa), su 7.4. lennetään Singaporeen ja 13.4. Kuala Lumpurista starttaa lentokone kohti Surat Thania (Koh Samui, Koh Tao ja Koh Phangan sijaitsee lähistöllä…), jossa me toivottavasti ollaan kyydissä. Singaporesta Kuala Lumpuriin ois tarkotus matkata junalla. Ja jollaki kulkuvälineellä suunnataan sitten Bangkokiin joskus 25. päivän tienoilla. Eli jos jollain on ikävä ja lomapäiviä huhtikuun lopussa jäljellä, ni saapi tulla Thaimaaseen meidän kanssa lomailemaan 🙂

/Iitu

Danang ja Hoi An

Matka on edennyt ja maisemia on jäänyt taakse, joten on aika kertoa kokemuksiamme myös tänne blogiin. Kuten usein kirjoittamisessa on, aloittaminen ja ensimmäiset sanat ja lauseet ovat vaikeimpia. Ei oikein mikään tunnu hyvältä ja mikään ei ole kertomisen väärti tai sitten on niin paljon asiaa, että sanat ja ajatukset menee sekaisin. Olin laittanut itselleni tämän päivän takarajaksi päivitykseen huomaten kuitenkin, että ajatukset ovat muualla ja netin selain ruksuttaa kaiken maailman turhuuksia selatessani. En kuitenkaan antanut laiskuudelleni periksi vaan kävin hotellin vieressä sijaitsevasta kaupasta hakemassa kirjailijajuomaa, sitä jumalten nektaria joka tuo edellä mainitun lisäksi myös hyvän tanssitaidon, mahtavan lauluäänen ja jotenkin myös parantaa juttujeni tasoa:-):-):-)

image

image

Ennen kuin päästään ns. asiaan vuodatan tunteitani matkailusta ja sen ihanuuksista. Ensimmäiseksi kerron hieman politiikasta ja miten se on täällä näkynyt meidän arjessa. Vietnam ja Laos on puhtaasti kommunistisia valtioita, joissa on yksipuoluejärjestelmä. Kansalla on äänestysmahdollisuus, mutta ehdokkaat ovat melkein kokonaisuudessa yhdestä puolueesta ja/tai tietyn järjestelmän hyväksymiä. Ei täällä oikeasti ole demokratiaa eikä ihmiset oikein saa puhua ja vielä vähemmän arvostella poliittisia päätöksiä eikä päättäjiä. Vankiloissa ainakin täällä Vietnamissa istuu mielipidevankeja, niitä jotka uskaltautuvat kyseenalaistamaan. Vietnamin ja Kambotsan yhteiskunnat on hieman pidemmällä kansanvallan toteutumisessa. Näissä maissa on puolueita enemmän ja ehdokkaita myös ja kansa pääsee oikeasti valitsemaan. Kuitenkin monet poliittiset asiantuntijat ovat sanoneet, ettei ko. maissa ole oikeasti yhtään puoluetta joka nousisi kansan riveistä. Ongelma näissä demokratiaan suuntautuneissa maissa on myös se, että ne toimenpiteet joita asian eteenpäin viemiseen on tehty ei näyttäydy kansalle minkäänlaisena vapauden välineenä vaan pikemminkin on monimutkaistanut ja hämärryttänyt valtaapitävien joukon. Onhan myös niin, ettei kansa ole täällä valmiina ottamaan sitä valtaa jota heille annettaisiin. Varsinkin Thaimaassa he rakastavat kuningastaan niin paljon, että vielä tuoreimpienkin tutkimusten mukaan varsinkin kouluttamaton kansanosa (heitä on suurinosa) antaisi kuninkaalle yksinvaltiuden, tähän kun lisätään heikko koulutustaso (vaaditaan, jotta olisi edes kiinnostusta politiikkaan) niin kansanvallan toteutumisen halukkuus ei ole kovin korkea. Se miten matkailija huomaa kommunismin tai yleensäkin politiikan läsnäolon tulee esille parhaiten netin käytössä, katukuvassa ja tiettynä henkilöpalvontana. Netti ei pelaa kuten pitäisi, ei pääse kaikille sivuille ja käyttö on rajattua, tämä koskee meidän kokemuksien mukaan vain Vietnamia. Vietnamin kaduilla on nähtävissä Ho Chin Minhin kuvia ja selvästi propagandasia julisteita iskulauseineen. Thaimaassa kunkun kuvia oli lähestulkoon kaikkialla ja Kambotsan puolella oli heidän suurimman puolueensa ”mainoksia” joka kylän raitilla, ja kuollut kunkku näkyi kuvina kaikialla. Hieman kansanvallan puuttuminen ja propaganda ja yletön henklöpalvonta häiritsee, mutta kansa tuntuu täällä olevan tyytyväistä ja iloista. Enkä ole niinkään varma, että demokratian pitäisi mikään itsetarkoitus olla, ei se ainakaan onnellisuuden tae ole.

image

image

image

Toiseksi haluan varoittaa kaikkia niitä hienohelmoja, hipsteri tärkeilijöitä, juurikin niitä ihmisiä joiden mielestä kesämökin ulkohuussiin tarpeiden päästäminen on verrattavissa johonkin extreametehtävään. Näiden ihmisten ei tule matkustaa tai sitten ei parane tulla reissun aikana pisu- tai kakkelihätää. Asia on meinaan sillai, että vaikka olen jo pelkästään työni puolesta nähnyt jos monenlaista kämppää, vessaa, ihmisten eritteitä niiden kaikissa muodoissa ja pessyt oksennusta ja sitä itseään asiakkaiden pöksyistä ja muualta, niin silti on käynyt niin ettei tule. Ei tule tipan tippaa, ei kikkaran kikkaraa vaikka vessaan mennessä kolotus on ollut aikamoinen. Sen verran ryöttäsiä paikkoja ollaan matkanaikana nähty et ihmettelee ”homo sapiens on käynyt kuussa mut ei osaa tehdä tarpeitaan siihen kuuluvaan klosettiin vaan roiskuttelee kaikki pitkin pieliä”. Sen verran täytyy mielipiteessä perääntyä, että aina ei ole vika käyttäjässä vaan vessa-, viemäri- jne. tekniikka ei ole täällä sillä tasolla mihin ollaan totuttu. Tämän kappaleen loppuun haluan sanoa oman mielipiteeni vesivessoja kohtaan. Vesivessa on niin järjetön kuin vain ihmisen keksintö voi olla, joku on sanonut, että jos joku keksisi vesivessan nyt se ei saisi ympäristölupaa. Pieni pisu huuhdellaan n. kymmenellä litralla vettä, juurikin sillä aineella josta maailmassa on kova pula ja jonka vuoksi vielä käydään sotia. Vessan huuhtelemisen jälkeen meillä ei ole oikeasti tietoa mitä jätöksille tapahtuu ja mihin ne ajautuu ja mitä ne aiheuttaa meille ja tuleville polville. Seuraavan kerran kun olette istunnolla miettikää olisko muita vaihtoehtoja….

…puoli pulloa mennyt…..

image

image

Yöbussi, sleeping bus tai vapaasti suomennettuna bussi jossa mahdollisuus nukkua matkan aikana, tästä seuraavaksi. Tosiaankin bussissa on vain mahdollisuus nukkua, ei siellä oikeasti kukaan VOI nukkua. Kuten jo Iitu eräässä päivityksessä kirjoitti Laosin teiden kunnosta sama pätee myös täällä Vietnamissa. Tiet on surkeassa kunnossa ja liikenne on kaaottista ja kuskit ajavat kovaa. Matkan teko on yhtä pomppimista ja heilumista tämän lisättynä lähes jatkuva torvensoitto on unen saanti kaukana onnistumisesta. Mikäli noista edellä mainituista jollakin ihmeellä selviää niin nukkumismahdollisuuden pilaa viimeistään hyvin ahtaat tilat. On nimittäin niin, että makuupaikka on yhdenhengen tuoli, jonka saa käännettyä makuuasentoon eli tilaa sivusunnassa ei ole edes tällaiselle kuikelolle ja pituus suunnassa tuoliin mahtuu hyvin vain minua lyhyempi henkilö eli pygmi tai jotain esim. Vietnamilainen:-) Idea bussissa on hyvä ja onhan se mukavampi makuuasennossa matkustaa näitä pitkiä tai pitkäkestoisia reittejä ( n. 550 kilometrin matkaan saa kulumaan 12 tuntia?!?!), mutta unta ei kannata odottaa eikä rentoutunutta viilistä.

…. Pullo tyhjä ja kirjoituksen keskeyttää skype Karstulaan ja uni….:-)

image

image

image

Iitu pyysi kirjoittamaan vielä sanasen Huen iltamarkkinoista, joita pidetään siellä parfumejoen varressa joka ilta. Joki todella heräsi eloon pimeän tullen, joen varsi oli täynnä myyntikojuja, jossa myytiin ruokaa ja tietenkin paikallisia käsitöitä. Siellä oli musikki- ja tanssiesityksiä sekä ihmisiä piknikillä ja harrastamassa muun muassa sulkapalloa. Joelle oli mahdollisuus päästä risteilylle, jossa oli tarjolla niin ruokaa, juomaa kuin traditionaalisia tanssi- ja musiikkiesityksiä. Joen varsi oli kivasti valaistu ja tunnelma rauhallisen mukava, kaikin puolin hieno kokemus.

Huesta suuntasimme etelään junalla. Matkan päämäränä oli Danang-niminen kaupunki (Vietnamin kolmanneksi suurin kaupunki). Hyppäsimme Huessa aamujunaan (lipun hinta 154 000 dong yhteensä =n. kuusi euroa) ollen perillä Danangissä kahden ja puolen tunnin kuluttua. Matka ei ollut pitkä, mutta aikaa kului, koska juna kulki vuoristossa joskus lähes juoksuvauhtia mäkien ollessa niin jyrkkiä. Maisemat olivat upeat, mielestäni tähänastisen reissun parhaimmat. Vasemmalla puolella siinsi turkoosin vihreä meri alapuolellamme ja oikealla puolella kohosi upeat vuoristomaisemat karuine kivineen.
Danag kaupunkina jäi meille valitettavasti valloitamatta. Päästyämme kaupunkiin ja löydettyämme majoituksen Iitu rupesi oirehtelemaan perin kummallisesti. Emme uskaltaneet lähteä kaupunkia tutkimaan vaan tyydyimme hotelliin ja sen välittömään läheisyyteen. Vain minä kävin illalla n. tunnin hölkkälenkillä joen varressa, Iitun kärvistellessä pahaa oloaan ja- mieltään pois. Danang on aivan varmasti tutustumisen arvoinen kaupunki hienoine biitseineen (rannat alkaa jotakuinkin viiden kilsan päässä keskustasta ja jatkuu aina Hoi Aniin asti), mutta meiltä se jäi kokematta…
Oireista huolimatta,uskalsimme varata seuraavalle päivälle bussimatkan Hoi Aniin. Matka Hoi Aniin kesti ainostaan tunnin ja maksoi 69 000 dongia per pää. Hoi An on tunnettu vanhasta kaupungistaan, siellä on paljon hyvin säilyneitä vanhoja rakennuksia jotka ovat saaneet vaikutteita niin Japanista kuin Kiinastakin. Vanha kaupunki on idyllinen rakennuksineen, siltoineen ja läpikulkevan joen ansiosta. Kaupunki on täynnä turisteja ja se näkyy katukuvassa turistikauppojen ja länsimaalaisten kasvojen kautta. Ilta-aikaan kaupunki on kaunis ja siellä on mukava kävellä ja katsella ihmisvilinää. Kaduilla ei saa ajaa autoilla eikä mopedeilla, joten kulkeminen on suht turvallista ja rauhallista. Ilta aikaan järjestettiin myös musiikki- ja tanssiesityksiä joita oli kiva katsella. Vanha kaupunki on täynnä Unescon maailmanperintökohteita (rakennuksia, siltoja, museoita jne.), joihin voi päästä tutustumaan ostamalla n. viiden euron hintaisen ”passin”. Tällä hinnalla voi vierailla viidessä kohteessa tai esityksessä (musiikki, tanssi), yhteensä kohteita on 21. Me otimme viiden kohteen liput ja kiersimme meidän mielestä mielenkiintoisimmat. Täytyy kuitenkin sanoa, että kokemus ei ollut rahan arvoinen tai sitten olisi hyvä ollut olla opas mukana. Museot ja rakennukset eivät niin kiintoisia olleet eikä näkemistä yleensäkään paljon ollut, mutta toisaalta raha menee (ainakin niin väitetän) suoraan kohteiden ylläpitoon. Lauantaina oli täälläkin Earth hour, kuten muuallakin. Vanha kaupunki oli upean näköinen kynttilöiden valossa ja lähes täyden kuun kajossa. Oli eksootista istua terassilla katsella tähtitaivasta, kuuta ja kynttilöitä sekä nauttia hiljaisuudesta ja hyvästä ruuasta.
Hoi An on myös rantakohde, mutta vanha kaupunki sijaitsee n. kuuden kilometrin päässä varsinaisesta biitsistä. Vaikka meillä majoitus oli vanhassa kaupungissa (than van niminen, 20 dollaria yö) vierailimme myös rantsussa. Vuokrasimme polkupyörät ja suuntasimme rantaan. Ajatuksenamme oli viettää rannalla pari-kolme tuntia ja sitten pyöräillä toista, hieman pidempää lenkkiä pitkin takaisin hotellillemme. Auringossa aikamme maattuamme keli kuitenkin rupesi muuttumaan siihen suuntaan, että katsoimme parhaaksi suunnata suorinta reittiä takaisin. Tummat pilvet takanamme ja kastumisen pelko persuuksissa kiirehdimme kastumatta takaisin hotellille.
Vietimme Hoi Anissa kaiken kaikkiaan neljä päivää, pääasiassa kierrellen vanhaa kaupunkia ja matkaväsymystä parannellen. Iitun oireisiin syyllinen on todennäköisesti Lariam, koska oireet ovat lähestulkoon samanlaisia kuin pakkauksen tuoteselostuksessa lukee. Todennäköisesti pitkäaikainen käyttö on tehnyt tehtävänsä…

image

image

Hoi Anista suuntasimme sleeping bussilla kohti Nha Trangia, josta tulossa päivityksiä kunhan ehditään….

-Toni-

Halong Bay (ja sateinen Hue)

Mä päivittelen tätä salamoivassa Huessa eli on tultu vajaat 800 kilometriä Hanoista etelään, mutta edetääns nyt ees jonkinlaisessa järjestyksessä. Mä oon hieman kipeilly tässä matkan varrella, joten pahoittelut hieman pahoinvoivasta postauksesta.

Lauantaina siis lähdettiin Sapasta ensin minibussilla Lao Caihin, josta hypättiin yöjunaan kohti Hanoita. Kun päästiin Lao Caihin, ni mua hieman heikotti, mutta aattelin, että se johtuu vaan mutkasesta matkasta läpi pilvien alas Lao Caihin, käytiin siis iltapalalla odotellessa junan lähtöä. Iltapalanuudelikeitto ei vaan oikein halunnu pysyä sisällä… Oli muuten pitkä tunti, ku odoteltiin junaan pääsyä. Lao Cain aseman vessa saa erityismaininnan kauheudestaan. Naisille oli vallan kolme pissapaikkaa, kaikki mallia kyykky ja kaksi paikoista ilman ovea. Päästiin junaan kuitenki hengissä. Vaakatasossa junan tärinässä olo rauhottu enkä joutunu juoksemaan vessassa ja sain vähän nukuttua, toisin ku Toni, joka ilmeisesti sympatiavalvo. Hanoihin saavuttiin ennen kuutta, ja päivä meniki lähinnä toipuessa matkasta. Mun olo rupes aamupalan jälkeen olee ihan ok, ni varattiin maantaille yhen yön reissu Halong Bayhin ja tiistai-illaks käytiin rautatieasemalta ostamassa yöjunaliput Hueen.

Halonginlahti on yksi luonnonihmeistä ja osa siitä on myös Unescon maailmanperintökohde. Halong baysta ihmeellisen tekee sen 1969 karstimaasta muodostunutta saarta. Osa on ihan pikkunyppylöitä osa taas suurempia. Jostakin kumman syystä lahti on yksi Pohjois-Vietnamin suosituimmista matkailukohteista. Ja sen kyllä huomas, paatteja seilas lahdella kymmenittäin!

Mä juhlin hieman liian aikasin tätä olon paranemista, ja ilta meni pyöriessä ympäri hotellihuonetta ja ikävöiden kotia. Jälleen uni pelasti ja aamulla oli jo parempi olo (pakko oli olla, ku oli 2 * 75 $ maksettu matkasta). Aamiaisen kuitenki varmuuden vuoks skippasin, ku edessä oli kolmen tunnin bussimatka Halong cityyn. Matka meni lepposasti henkistä tukikeppiäni eli oksennuspussia puristaen (jota en kyllä edes uskonut tarvitsevani, mutta pitäähän sitä ihmisellä taikakaluja olla) ja tirsoja ottaen. Matkapaketti joka varattiin oli aika kaiken kattava, Fantasea Cruise / adventures piti meistä toden teolla huolta. Hintaan sisälty kuljetukset, yöpyminen paatissa, sisäänpääsy lahdelle (jep, turistilippu maksaa 130 000 dongia), englantia kohtalaisesti puhuva opas, kaks lounasta, illallinen, aamiainen, vierailut luolassa ja Ti Top -saarella, melontaretki sekä mahdollisuus laulaa karaokea. Paatissa meille tarjotiin tervetuliasjaffat ja ohjattiin majottumaan. Hyttejä oli vissiinki 8, mutta meitä matkalaisia vaan 13 (7 espanjatarta ja kaks britti pariskuntaa), joten paattimme ihan täynnä ollu.

image

image

image

Lounaan jälkeen (jee, olo oli jälleen parempi) meidät vietiin tutustumaan ihmeelliseen luolan (amazing cave), joka,oli yhtä fantasiaa meidän oppaan mielestä. Jepjep. Jos joku paikka on turisteille suunnattu, ni tää ihmeellinen luola (amazing cave). Meidät tiputettiin laivasta laiturille ja sitten seurattiin opasta ja noin miljuunaa muuta turistia. Kiivettiin muutama porras ja päästiin sisään luolaan, johon oli rakennettu kivetyt kulkuväylät ja valoja oli strategisesti sijoteltu, että tippukivet näyttäs mahdollisimmat hyviltä. Sisältä löyty myös turisteja ohjaavia liikennemerkkejä. Siinä sitten yheskoos kuljettiin tämän yllätysten luolan läpi, josta tultiin ulos toispuol saarta ja sieltä,sitten paattimme poimi meidät jälleen kyytiin. Olihan luola hieno joo, mutta hieman pikamarssityyppinen kulkeminen sen läpi ja turistimassat hieman himmensi sen loistoa (ja se kuinka se luola oli tuotteistettu). Ja koska me oltiin todella onnekkaita sään suhteen, ni suunnattiin Ti Top -saarelle, joka on saanut nimensä German Titovilta, venäläiseltä kosmonautilta. Setä Ho tapas tämän venäläissankarin saarella ja nimes saaren uusiks sen kunniaks. Saari oli korkeahko ja sen päälle oli rakennettu näköalatasanne (lisää portaita jee), josta oli kyllä hienot näkymät. Kuvaaminen tosin oli hieman haastavaa, ku ei taaskaqn oltu ainoita… Saarella oli myös hieno biitsi, mutta me skipattiin uiminen, biitsin pelaaminen ja jalkapallo, ja tyydyttiin vaan ihmettelemään merestä nousevia kivikasoja. Saarireissun jälkeen seilattiin ankkuripaikalle ja syötiin illallaista. Illallisen jälkeen tarjolla oli karaoke, me skipattiin se, mutta miehistö yhdessä espanjalaisten tytskien kaa viihdytti meitä kovaäänisesti. Seuravana aamuna aamiaisen jälkeen päästiin kajakkiretkelle eli siis puoleks tunniks melomaan ympäri yhtä saarta. Nooh, voi sanoa meloneensa Halong bayssa… Sitten suunnattinki jo hieman kiertoreittiä satamaan, jotta saadaan ihailla lisää hienoja maisemia ja syödä vielä lounasta. Ennen ku päästiin perille, ni laivalla oli varikkokäynti. Tankattiin niin bensaa kuin puhdasta vettä ja matkalaiset sai ihailla muita paatteja….Ja mä en tiedä mistä ennen matka pahoinvoinnista mä kärsin, koska huono-olokohtaus iski taas, kun odoteltiin satamassa pikkubussia meitä noutamaan. Nooh, vartin unet autossa ja olo oli taas mitä mainioin. Outoa.

image

image

image

image

image

image

Hanoissa meillä oliki vaan muutaman tunnin pit-stop ennen Hueen lähtöä. Tälläki kertaa kulkuneuvona oli juna. Nyt testattiin paikallisjunan hard-sleeperiä. Näillä on kahenlaisia makuuvaunuja neljän sängyn soft-sleepereitä ja kuuden sängyn hard-sleepereitä. Ainoa ero on siis sänkyjen määrä per hytti. Muuten varustelu on samanmoinen. Säästeliäinä otettiin yläsängyt, jotka on makuuvaihtoehdoista kaikkein halvimmat (kustansi 681 000 dongia per nukkuja). Ja mun mielestä parhaimmat, onhan se joo hieman vaivalloista kivutanylös, mutta yöllä ei kukaan ainakaan ramppaa vessassa sun ohi kokoajan. Yläsängyn päädyssä on myös iso kolo matkatavaroille, joka alemmista sängyistä puuttuu. Jos matka ei sisällä suuremmin hereillä hengailua on hard-sleeperi tosiaan mitä mainioin tapa matkata. Hereillä vois olla hieman ikävä yläsängyssä pidempään hengailla, ku ei siellä oikeen mahdu muuta tekemään, ku makaamaan…

image

image

Hueen saavuttiin yheltätoista aamulla suhteellisen hyvin nukuttuina. Oli aika tyrmäävä hypätä junasta ulos yli kolmenkympin helteeseen, ku oli taas tottunu olosuhteisiin, jotka vastaa normaalia Suomen kesää (ilman sadetta). Hanoissa lämpöä oli lähdettäessä 22 astetta…. Ohitettiin taas miljuunat taksin ja majotuksen tarjoajat ja talsiittiin pari kilsaa aluelleelle, jolla sijaitsee kaikki budjettimatkalaisten majotusvaihtoehdot. Tällä kertaa valinta osu Thanh Xuan hoteliin aka Google hotelliin. Hintaa kerty 16 $ yöltä sisältäen aamiaisen. Meistä on tullu Vietnamissa ilmeisen vaativia, joka huoneessa ollu ilmastointi, kuuma vesi ja hintaan on vielä sisältyny aamiainenki… Mutta toisaalta, jos lysti maksaa vaan vähän yli kympinnyö, ni ei haittaa. Hue on maan entinen pääkaupunki ja ranskalaiset rakensi tänne aikoinaan eli 1800-luvulla linnotuksen, joka suurin piirtein pommitettiin maan tasalle Vietnamin sodan aikana. Oli siitä kuitenki sen verran jäljellä, että turistit pääsee 80 000 dongin hintaan linnotusta ihmettelemään. Aikasta turhaa, sanon mä. Ehkä mä en taas vaan kuulunu kohderyhmään. Ja fiilistä laski vielä ukkoskuuro, joka vauhditti meidän lähtöä alueelta. Ja toimi aika hyvänä askeleen pidentäjänä matkalla hotellille. Huomenna jatketaan kaupunkiin tutustumista, toivottavasti kuivina. Täältä pääsis tekee retkiä myös Vietnamin sodan aikasille taistelupaikoille kuten Hamburger Hillille, mutta kumpaakaan tuo sota ei kauhiasti kiinnosta, ni skipataan ne retket.

image

image

image

image

Ylihuomenna sitte jatketaan Danangiin ja Hoi Aniin.

/Iitu

Sapa

Pohjois-Vietnamissa sijaitseva Sapa on kaunis vuoristokaupunki, joka on tunnettu ja suosittu matkailukohde maisemien ja vaellusmahdollisuuksien vuoksi. Sapasta on vain kivenheitto Kiinaan (kysymys: jos täällä kaivaa tarpeeksi syvälle tuleeko vastaan Suomi? ). Itse en alunperin pitänyt kohdetta suosikkinani, koska matka sinne on pitkä ( joutuu meneen edestakaisin Hanoista, n. 12 tuntia junassa per suunta jne…) ja ilmasto ei ole tähänkään vuodenaikaan kovin lämpöinen eikä kuiva. Mutta kuitenkin suostuttelujen ja kavereiden kehujen jälkeen suuntasimme matkan tänne Sapaan, mikä oli hyvä näin jälkikäteen sanottuna.

Hanoista varasimme yöjunan Lao caihin, jossa sijaitsee lähin juna-asema Sapasta nähden. Juna on mielestämme täällä hyvin varteenotetava vaihtoehto,  koska se on paljon turvallisempi kuin bussi sekä hieman myös mukavampi. Junamatka maksoi 34 dollaria per pää ja suunta. Ja matka kesti vajaat yhdeksän tuntia. Koska makuuhytti oli varattu neljälle hengelle meitä hieman jännitti millaisia ihmisiä saamme vaunuumme mukaan. Pelkäsimme, että hyttiimme pakkautuu tupakoivia ja kännääviä örveltäjiä, jotka ei välitä muista. Mutta meillä sattui huonetovereiden osalta oikein hyvä tuuri, koska hyttiimme tuli Brittiperheen isä kera teini-ikäisen poikansa kanssa. Matkamme siis soljui kivasti ja unenpäästäkin molemmat saivat kiinni vaikka ei uni kovinkaan laadukasta ollut.

image

image

image

image

Loa Caista matkamme jatkui minivanilla kohti Sapaa. Sapa sijaitsee n. parin kilometrin korkeudessa ja sinne johtaa hyvin mutkainen tie. Etäisyyttä Lao Caista Sapaan on n. 40 kilometriä. Matkalla ylös maisemat olivat jo mahtavia, vaikka osan matkaa taivalsimme pilven sisällä näkemättä kovinaan pitkälle. Perillä ensimmäinen tuntemukseni oli, et ei peekutti täällähän on kylmää ja kosteaa ja vielä sellainen ”sumu” ettei niitä hienoja maisemiakaan nää!! Mutta, mutta, päivän kääntyessä iltapäivään, pilvet väistyivät ja lämpötila nousi ja maisemat avautuivat. Aikamme kaupunkia ympäri kävellessämme ymmärsin minäkin, miksi paikan kauneutta kehutaan.

Ilmasto noissa korkeuksissa on hieman hämmentävä. Pienellä matkalla ilma voi muuttua pilvettömästä auringon paisteesta hyvinkin sankkaan sumuun (pilvi) ja lämpötila laskea monta astetta. Kun pilvi osuu kohdalle näkyvyys todellakin menee hyvin pieneksi eikä eteneensä nää montaa kymmentä metriä. Ekana päivänä ajattelimme leikillämme käydä kysymässä hotellin omistajalta et ”mihin aikaan pilvet siirtyvät, että me turistit nähdään ne paljon kehutut makeet maisemat jonka vuoksi tänne on tultu?” Toki hyvään palveluun kuuluu mielestämme pilvienkin siirtäminen:-):-):-)

image

image

Hotellimme sijaitsi aivan pääkadun varrella ja se oli vasta vähänaikaa sitten avattu. Hintaa hotellilla oli kakskytä dollaria per yö ja puitteet ok. Hotellin omistaja oli huolehtivainen ja hyvin ystävällinen. Hän hoki aivan puuduksiin asti, et ” is everythink allright?” ja ” let me know, if you need something…”. Näin meikäläisen korvaan ok, mut älä jankkaa, kiitos. Kokonaisuutena olimme hyvin tyytyväisiä majoitukseen eli suosittelemme.

Sapassa on aktiviteettejä rajallisesti. Pääosassa siellä on vaellus ja vaellus ympärillä oleviin kyliin. Muuta aktiviteettiä ei aktiivisesti mainostettu, mutta tenniskentän löysin yhden hotellin pihalta. Niin ja jos ei jaksa vaeltaa niin voi toki vuokrata mopedin/moottoripyörän, kuka kehtaa….:-)
Vaellus Sapassa onkin sitten upeaa maisemien puolesta sekä ns. aitojen kyliensä vuoksi. Vuoristossa vaeltaminen tällaiselle tasamaan tallaajalle on sellainen kokemus, että joutuu huokaisemaan niin ihastuksesta, korkeudesta kuin huonon kunnonkin vuoksi:-)
Parhaiten alueen vaeltamalla voi kokea joko vuokraamalla privat oppaan itselleen tai lähtemällä mukaan ”seura vaellukselle” jossa isoa turistilaumaa kuljetetaan kylästä kylään. Tämä mielipide perustuu siihen kokemukseeni, että emme löytäneet alueesta hyvää karttaa eikä reittejä oltu millään tavalla merkattu, joten mikäli halusi mennä paria tuntia pidemmälle (muisti vielä reitin kotiin) oli opas tarpeellinen (tähän kai ne tähtäävätkin-paikallisille töitä). Me emme oppaita ottaneet emmekä lähteneet kyläkierrokselle. Me päätimme talsia Sapan lähiympäristössä ja suunnistaa turistitoimiston kartan avulla. Ensimmäisenä päivänä emme juuri kaupunkialuetta pidemmällä käyneet, mutta siellä pyörittiin monta tuntia. Kaupunki on täynnä mäkeä ja rappusia, jotka tuntuivat jo ensimmäisenä iltana takamuksissamme:-). Seuraavana päivänä päätimme lähteä läheiseen Cat Cat- nimiseen kylään. Kylä sijaitsee n. kilometrin päässä Sapasta, mutta matkaa sinne on n. kolme kilometriä, mennessä jyrkkä alamäki ja paluumatkalla jyrkkä ylämäki. Kylä itsessään on niin tuotteistettu, että hävettää. Ensinnäkin kylään oli sisäänpääsymaksu sitten oli myyntikojuja pilvinpimein, oli kahvilaa ja järjestettyjä tanssiesityksiä tämän lisäksi kylän lapset olivat käsi ojossa pyytämässä jotain. Toisaalta tämä on aivan ymmärrettävää, samaa tapahtuu myös meillä kotona vrt. Esim. Tunturit… Eikä sillä, hyvä näin, mut itse vaan luuli kokevansa jotain uniikkia (joskus oon naivi:-) ). Kylän tutustumisen jälkeen lähdimme vaan tarpomaan yhtä polkua johonkin ajatuksenamme ulkoilu ja maisemista nauttiminen. Tällä retkellä kohtasimme ensimmäisen uhkaavan tilanteen ja jo hieman fyysistä väkivaltaakin:-). Polulla vastaamme marssi viisi pojannassikkaa iältään siinä 5-8, väistimme kohteliaasti ja samalla tervehdin heitä vietnamin kielisesti. Pojista etumainen kantoi vesipulloa jossa oli kuravettä. Hän tuli eteeni ja tarjosi vettä minulle, kieltäydyin, jolloin takaa tuli toinen poika potkaisi edessäni olevaan kuraläpeen sillai, että housuni ja kenkäni likastuivat ja kastuivat. Hieman hämmentyneenä aloin torua poikia ensin hyvä tahtoisesti, mutta heidän alkaessaan heitellä meitä kivillä vähemmän hyvä tahtoisesti. Verenpaineeni alkoi tässä vaiheessa olla hyvää vauhtia kipuumassa siihen pisteeseen, että ajattelin ”perkules pojjaat heitän takasin teitä kivillä… Laskin kuitenkin hitaasti kymmeneen päättäen olevani kerrankin vanhempi ja viksumpi:-):-)

image

image

Seuraavan päivänä ajattelimme lähteä kävelemään kohti kahdentoista kilometrin päässä sijaitsevaa vesiputousta. Perille pääsystä emme haaveillutkaan vaan jälleen kerran matka oli päämäärää tärkeämpi. Matkalla näimme jälleen upeita, henkeä salpaavia maisemia, nautimme hiljaisuudesta sekä vapaudesta. On hieno tunne kun liikenteen ja kaupungin hälyt ei kuulu ja mieli on vapaa suurista murheista ja työn paineista. Näissä maisemissa ja tällä matkalla akut todella latautuu.

image

image

Kolmeen Sapassa vietettyyn päivää sopi siis vaelluskuntoilua nelisen tuntia per päivä, hyvää ruokaa, iloisia ja ystävällisiä ihmisiä sekä hemmotteluhieronta ( 5 dollaria per pää). Lisäksi räjäytimme päiväbudjettimme katolleen ostamalla 50 dollarilla molemmille uudet kengät, sellaiset North facen really aidot gore-tex vaelluskengät 🙂 ( vanhoista lähti pohjat irti ja kyljet auki eli oli tarve).

image

Nyt matkamme jatkuu kohti Hanoita yöjunalla, jossa vietämme vuorokauden siirtyäksemme Halong bayhin.

-Toni-