Hui hai Hua Hin

Hua Hin, Bangkokista katsoen lähin rantakohde, matkaa 281km (älä kysy missä mittauspisteet on). Bussilla matka kesti 3,5 tuntia ja kustansi huimat 175 bahtia perseeltä. Bussi lähti Bangkokin eteläiseltä bussiasemalta, Sai Tai Mailta (ei voi olla tommosta nimeä bussiasemalla). Itse kohde on huomattavasti rauhallisempi (yllätyyyys) ja siistimpi ku Bangkok. Tosin joka toinen vastaantuleva on skandi. Eka ravintola mikä nähtiin, ku bussista hypättiin, ni tarjos svensk husmanskottia ja suomalaista kotiruokaa. Ou jee niitähän me tänne tultiinki syömään. Täällä siis käsittääksemme on mm. iso suomalaisyhteisö. Yöpaikkakin löydettiin ilman suurempaa haahuilua, 400 bahtin hintaan saa ison huoneen suihkulla, mutta ilman ilmastointia. Tuuletin on tosin sen verran tehokas, että täydellä teholla pyöriessään meinaa tulla kylmä. Lisäksi hintaan saa kaks pulloa vettä per päivä ja telkkaristaki näkyy sateellittikanavat. Huonoksi puoleksi todettakoon todella pätkien toimiva netti. Nooh ei täällä internetin ihmeelliseen maailmaan tultukaan seikkailemaan, mutta tietyt velvollisuudet (laskujen maksu ym.) ois helpompi hoitaa, jos netti toimis… Rantaan kävelee rapiat viis minuuttia. Ja rantaahan täällä riittää. Lisäks on kuppilaa toisensa perään, ja rannan tuntumassa jokainen tarjoaa eurooppalaista, thai ja meriruokaa (european, thai and seafood). Onneks löytyy myös kivoja katukeittiöitä, joissa ruoka irtoaa halvemmalla. Räätäleitä on kans joka lähtöön, ja hinnastot useammalla kielellä (löytyy suomea, ruotsia, tanskaa, hollantia, saksaa, ranskaa…). Asunnon välitystoimistoja löytyy jokunen ja 7eleveneitä on pykätty vähän joka kulmaan, samoin ku thaimassage paikkoja ja kauneushoitoloita. Lisäksi katukuvasta löytyy useampikin viinimyymälä, joissa on uteliaisuuttamme käyty pyörimässä (valikoimissa paljon tuttuja viinejä). Empä ole tainnut aiemmin vierailla alkoholiliikkeessä, jossa pari koiraa pyörii onnellisena jaloissa ja haukkuu…Bangkokiin verrattuna täällä on rauhaisampaa kävellä, tyrkyttäjät puuttuu melkeen kokonaan, ja suurin osa uskoo ku sanot, ettei kiinnosta. Tosin puuttuu ne tyrkyttäjät Bangkokistaki, jos liikkuu turistimestoilta kauemmaksi 🙂

image

image

image

Ja rannaltahan löytyy hepoisia, leijasurffauskouluja ja vuokratuoleja, rantakuppiloita ja kaupustelijoita. Rannalta löytyy onneks myös ihan mukavia spotteja laittaa pyyhe hiekalle ja ottaa aurinkoa. Ihan jopa niin paljon, että palaa. Mä en palanu kovinkaan pahasti, mitä nyt vähän polvitaipeista, nilkoista/jalkapöydistä, kaisteleesta selkää ja hämmentävintä kaikista, poltin vasemman kämmenselän. Tonihan sitten kärvensi koko takaosastonsa todella huolellisesti. Pohkeensa, polvitaipeensa, takareitensä, selkänsä ja hartiansa. Kaapelikanavat tuli tarpeeseen, ku herra makas auringolta suojassa hotellihuoneessa pari päivää. Illan tullen päästiin liikenteeseen. Istuminen oli kuuleman mukaan myös hieman kivuliasta ekoina päivinä. Paidan päälle pukeminen ei myöskään oo kuulunu mieli operaatioihin näinä päivinä.

Eilen kuitenki päästiin liikenteeseen ja käytiin katsomassa Thai nyrkkeilyä eli Muya thaita Hua Hin Grand Stadiumilla, jonka omistaa suomalainen kaveri. Tämä tosin selvis vasta paikan päällä. Paikassa on kaks kertaa viikossa, keskiviikkona ja lauantaina fight night, jossa on amatöörimatseja. Muten paikka on treenimesta. Ja nyt joku viisaampi vois valaista tyhmää. Päättyykö nää matsit useinki tyrmäykseen? Seitsemästä matsista kaks käytiin loppuun asti, loput viis päätty toisessa tai kolmannessa erässä siihen, että,toien makaa maassa älli veks. Eikö tässä lajissa opetella puolustamaan ollenkaan, vai oliko tasoero kilpailijoiden välillä vaan niin suuri, että ottelut päätty ennen aikojaan? Kokemuksena homma oli ihan mielenkiintonen, vaikken tosiaan itse lajista mitään ymmärtänykään. Paikalliset möykkäs vieressä ja veti bisseä ja jokaisen potkun ja lyönnin kohalla piti huutaa/henkästä/pitää jotain meteliä. Muutenki kannustus (?) oli kovaa. Hämmentäviä oli myös alkurutiinit. Ottelija tuli kehään joku härpäke päässään (näyttää hieman sulkapallomailalta, josta on verkko otettu pois, ja se on tökätty päähän niin, että varsi osottaa taakse päin), sitte heille tullaan laittaa ”leit” kaulaan ja sitte alkaa joku ihme tanssi. Jokaisella hemmolla oli omat muuvinsa, ku ne veteli ympäri kehää kumartelemassa, haamunyrkkeilemässä ja -potkimassa. Jotain siinä ilmeisesti kunnioitettiin…. Sitte kuuluu pirinä, maila otetaan pois päästä ja ”lei” pistetään kans naulaan, seuraavaks kumahtaa kongi ja sit se on menoa. Erien välissä huoltajat vilvottelee ottelijoita, ja pirinän kuuluessa vielä ”hieman” venytellään. Esim. nostamalla ottelijan jalka huoltajan olalle. Au.

image

Tänään päästiin sinne minkä takia kai alunperin tänne Hua Hiniin tultiin eli Hua Hin Hills Vineyardiin. Matkaa viinitarhalle on kaupungista 45 minuuttia. Me otettiin tarhan oma kuljetus, joka lähtee Market Villagesta (paikallinen Sello) sijaitsevasta heidän omasta viinibaaristaan. Hinta oli kohtuulliset 300 bahtia, sisältäen meno-paluukuljetuksen ilmastoidussa vanissa, vesipullon  ja ravintolassa rypälemehun. Tarha oli kyllä upea nähtävä, se sijaitsee vähän korkeammalla vuorten kupeessa ja viiniköynöstä on paljon. Tarhoja pääsee myös katsastamaan efelantin selästä, me otettiin 15 minuutin ratsastus. Noh, pääsi katsomaan maisemia korkeamalta, mutta kyyti oli hieman epätasaista. Meitiä kuljettanu efelantti ei ois ilmeisesti halunnu päästää meitä pois kyydistä, koska rupes ”pomppimaan” sivuun, ku sen ohjaaja yritti ohjata sitä takas korokkeen viereen, josta pääsee kyytiin ja pois. Onneks se sit kuitenki tiukalta kuulostavin ohjeiden jälkeen saatiin siististi korokkeen viereen pysähtymään. Tätä norsudaamia ei kiinnostanu jäädä syötettäväks, mutta viereisessä katoksessa oli toinen norsu, joka otti ilomielin vastaan meidän tarjoamat ananakset (korillinen makso 100 bahtia). Meitin ratsu vietiinki pesulle siihen viereen ja sitte seki tuli katoksen alle ruokailemaan.

Koko viinitarha oli tarkkaan harkittu kokonaisuus. Oli hieno turistikeskus, jossa oli myymälä ja ranskalaistyyppistä ruokaa tarjoileva ravintola (arvata myös saattaa, että hintataso oli korkeahko). Samaisesta paikasta sai myös buukattu eri aktiviteetteja, kuten edellä mainittua norsuratsastusta ja sen lisäksi polkupyöräretkiä, jeeppiretkiä ympäri viinitarhaa, etikkettejen maalausta… Ainakin ravintolan ympäristö oli hienosti maisemoitu, oli lampee ja kukkaa ja puskaa, hienoja opasteita ja köynöksetki oli nimetty. Eksymisen vaaraa ei ollu vaikka kävelemään lähtiki ja tiesi myös mitä rypäleitä katseli (oleellinen tieto). Ja mikä tietysti tärkeintä, ravintolassa oli saatavilla erilaisia tastingin settejä. Mä otin premium setin, johon kuulu lasillinen colombardia, white shirazta (rose) ja shirazta. Ihan käypäsiä viinejä. Olen maistanu parempiaki, mutta myös paljon huonompiaki. Rosee jäi kaikista köykäsimmäks ja valkkari valikoitu parhaimmaks. Kotimatkalla täytyy tarkastaa löytyskö viinejä jostain Bangkokin viinikaupasta, nyt ihan ei viittiny ostaa nyt matkaan. Tarhalla oli myös hyvä valikoima makeita viinejä, mutta ne jäi nyt maistamatta. Tarkennukseksi sanottakoon, että täällä sijaitsee tosiaan vaan viinitarhat ja itse viini tehään lähempänä Bangkokia, Siam Wineryssa. Ja viinit kulkee nimellä Monsoon Valley Wines.

image

image

image

image

image

image

Hui hai Hua Hin on ihan käypänen kaupunki, josta voi tehdä jos jonki moista retkeä. Viinitarhan lisäks löytyy floating marketteja löytyyheti kaksin kappalein (ajettiin toisen ohi ja ihmeteltiin miten maalla olevat markkinat voi kellua. Tai ehkä me vaan ei huomattu vettä), yön yli retkeä Kwai-joen sillalle, on apinavuorta ja temppeliä. Ja sitä että tätä. Merelleki pääsee. Keskustan kävelee muutamassa päivässä ees ja taas, mutta tosiaan kuka käskee jäädä pyörimään jos ei halua. Golfkenttiä löytyy ja tennistäki pääsee pelaamaan. Kyllä kaikkea löytyy 🙂 Parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsee Cha-Amin kaupunki, joka on kuulemma vieläki halvempi ja rauhallisempi.

image

image

Nyt matka käy Bangkokin kautta Suriniin ja sieltä edelleen rajan yli Kambodzan puolelle Siem Reapiin… Juna Hua Hinista Bangkokiin kustansi huikeat 44 bahtia per henki. Junassa on vaan kolmannen luokan vaunuja. Eli kovat puupenkit, ilmastointina avoimet ikkunat ja matka-aikakin huimat viis tuntia…

/Iitu, Toni

P.s on päästy jo Suriniin  asti ja vihdoin viimein internetin ihmeelliseen maailmaa, niin saatiin tämäki postaus jakoon. Huomenna sitte (toivottavasti) rajan yli.

Viisi päivää Bangkokissa

No niin, on aika tehdä yhteenveto Bangkokista ja siellä vietetystä ajasta. Bangkok oli mielestäni kokemuksen arvoinen, sykkivä kymmenen miljoonan ihmisen kaupunki, jossa on ystävällisiä ihmisiä. Bangkokin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti ruokakulttuuri curreineen, chileineen ja pad thaineen. Ruokaa voi ostaa kadunvarrelta edullisesti turvallisin mielin pelkäämättä suolistopöpöä. Juominen, kaiken kaikkineen (ei siis pelkästään alko) on suhteettoman kallista. Ruuan kahdelle voi saada samaan hintaan kuin yhden paikallisen oluen eli n. 90 baht. Eipä siis kovin montaa olutta maisteltu. Huonona kokemuksena pidän huijaavia taksikuskeja, jotka ennemmin sopivat matkan hinnan kuin laittavat mittarin päälle näin ryöstäen hyväuskoiselta turistilta n. puolet suurempaa hintaa. Muutenkin oli vaikeaa tietää onko ystävällisyys aitoa vai onko ystävällisyyden takana turistin pieni huijaaminen. Tästä esimerkkinä; paikallinen tulee vastaan, ystävällisesti kertoo ettei temppeliin pääse juuri nyt eikä varsinkaan tuollaisissa varusteissa, mutta hänellä on toinen suunnitelma…. Sitten istutaan tuktukissa ja kierrellään koruliikkeitä ja pukuliikkeitä, jossa ”pakkomyyntiä” ja ”ystävällinen” paikallinen saa provikat.

Yhtenä yleisenä heikkoutena Bangokissa pidän epäsiisteyttä ja pahaa hajua. Jätteet heitetään kadulle, koska ei ole roskiksia, julkisivut repsottavat ja katumyyjien rämäset kärryt tekevät ympäristöstä likaisen oloisen. Toisaalta juuri nämä tekijät tekevät Bangkokista Bangkokin. Khaosan roadin ympäristö kuuluu varmasti jokaisen Bangkokissa kävijän ohjelmaan ja hyvä niin, on se vaan nähtävä. Se on kadunpätkä, jossa helvetisti länsimaalaisia enemmän ja vähemmän jurissa, päällekäyviä myyntimiehiä jotka tyrkyttää ruokaa, mittatilauspaitoja ja kaikenmaailman krääsää. Khaoasanin vieressä oleva Ramm buttri kuuluu myös edellä mainittuun kategoriaan. Kaikesta huolimatta nämä kadut on nähtävä ja koettava ja sinne on varsinkin ensikertalaisen helppo tulla.

image

image

”Paikallisen” matkaoppamme Sannin johdolla ( isot kiitokset Sannille) pääsimme pois tuolta länsimaalaisten valloittamasta kaupunginosasta tutustumaan paikallisiin ja paikalliseen kulttuuriin. Kävimme yötorilla, Market Trainissa, jossa olimme lähes ainoat ei-paikalliset sekä näimme erilaisen puolen Bangkokista. Iltagintonicilla käytiin Sannin kotilähiössä ja jälleen oltiin ainoa länsimaalaiset. Telkkareista tuli jalkapalloa (paikalliset kuulemma seuraavat sitä innokkaasti) ja paikallinen duo lauleskeli taustalla, äänentoiston laatu oli tosin hieman kyseenalainen. Itse pidän siitä, että näkee paikallisia autenttissa olosuhteissa missäpäin maailmaa matkaankaan. Lisäksi kävimme katsomassa kunkun kämpän ulkoa, demokratian muistomerkin sekä muutaman temppelin, mm Wat Phon, jossa on 15 metriä korkea ja 45 metriä pitkä lepäävä buddha.

image

image

image

Noin viikko Bangkokissa vierähti nopeasti, kumpikin säästyi turistiripulilta ja olemme tyytyväisiä siellä vietettyyn aikaan. Oli tosi mukavaa nähdä myös Suomalaisia kavereitamme ja jakaa kuulumisia ja kokemuksia, kiitos Sanni, Virve ja Juke. Seuraavaksi kohti Hua Hiniä, tuota paikallisen kunkun rentoutuspaikkaa, jossa meitä odottaa mm. ranta ja meriruoka. Mutta siitä lisää seuraavassa…. -Toni-

image

image

image

Bangkok

Istuskellaan hotellin uima-altaalla ja ollaan vaan todella väsyneitä. Kellohan näyttää iltakasia, että ihan vielä ei nukkumaan passaa mennä. Lentohan meni melkeen ku elokuvissa. Koska Istanbulissa sato lunta (näin tapahtuu kymmenkunta kertaa vuodessa) oli kaikki lennot myöhässä. Kohti Bangkokia päästiin siis lähtemään kolme tuntia myöhässä. Ei tämä niin mitään, mutta paikan valinta ei menny meiltä ihan nappiin. Taakse kärrättiin pyörätuolilla vietnamilainen vanhempi daami matkaseuranaan veikkaisin poikansa. Eihän siinä mitään, mutta ei oo kivaa, ku sut tökitään hereille joka kerta, ku daamilla on tarvetta vessaan. Häntä ku ei saatu kammettua ylös penkistä ellen mä nostanu penkkiäni ylös. Mutta ei siinä kaikki, herra ilmeisesti pelkää lentämistä yli kaiken, sillä vielä ku odoteltiin matkaan pääsyä alko oksentaminen, joka kestiki koko nousun ajan. Onneks se alko uudestaan vasta, ku ruvettiin laskeutumaan. Mikä rattoisa matka Euroopan parhaan lentoyhtiön, Turkish Airlinesin, kyydissä. Onneks sentän saatiin molemmat nukuttua. Perille saavuttiin sitten paikallista aikaa kuudelta. Thaimaa otti matkailijat avosylin vastaan. Hetkinen jonoteltiin passintarkastukseen ja herrasetä passintarkastaja ei sanonu sanaakaan kummallekaan, leimas vaan passit ilmeettömästi ja hoputti hitaat hämäläiset eteenpäin, ku ei ymmärretty että ei tässä hommassa tartte puhua saati muuten kuhnailla. Uutta maahantulijaa leimoja saamaan vaan. Hetken asiaa pohdittuamme todettiin, että nyt ei ehkä kykene säätämään junalla ja taxilla Khao Sanille, vaan otettiin suosiolla Public taxi hotellille. Hintaa kerty kohtuulliset 365 bahtia, reilu kymppi euroja. Kyllä siinä riitti ahdistumista tilan kaipuiselle härmäläiselle, ku hyppäs taksista Khao Sanin alussa pois ja kolmenkymmenen asteen helle löi vasten kasvoja ja turisteja oli ryysikseen asti. Onneks hotellille ei ollu pitkä matka, ni pääsi ilmastoinnin suojiin ja meteliltä piiloon. Hotelli kolmeks ekaks yöks buukattiin jo Suomessa ja luotettiin suosituksiin, joten päädyttiin D&D Inniin. Ei ihan sovi meidän budjettiin, ku varatessa ainoat vapaat huoneet oli deluxe-huoneita, hinta yöltä 1100 bahtia. Mutta menkööt vielä totuttelun piikkiin. Ja anteeksi Virve, ku missattiin sut kentällä!

Mä en tiedä mihin aikavyöhykkeelle me lennettiin, koska tipahettiin molemmat yheltätoista (mikä sinänsä ei oo ihme, ku matkustamista oli takana vuorokausi matkustamista ja vaan muutama tunti katkonaista unta koneessa. Oli muuten hämmentävää syödä aamiaista, ku kello näytti neljää iltapäivällä). Mutta se että molemmat herättiin neljältä eli Suomen aikaa yheltätoista virkeinä oli hieman hämmentävää. Lueskeltiin siinä siinä matkajuttuja ja tehtiin etenemissuunnitelmaa ja päiväsuunnitelmaa. Sitte oliki jo aika siirtyä aamiaiselle, joka sekin oli jokseenkin hämmentävä. Tarjolla oli pekoni paloja, kylmiä nakkeja, ympyrän mallisia paistettuja kananmunia, salaattia, leipää, mysliä ja SPAGETTI BOLOGNESEÄ. Spagettia aamiasella, ei taas mahtunu mun ymmärrykseen 🙂 Aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli tuttujen tapaamista ja orientoitumista kaupunkiin. Virve ja Sanni tuli meitä opastamaan kaupungin saloihin. Lähettiin kävelemään kohti jokea, matkalla pysähdyttiin aamukaffelle Soi Ramm Buttrille, joka on samaa tyyliä turistimesta, ku Khao Sanki, mutta rauhallisempi versio. Otettiin jokilaiva kohti Grand Palacea, kunkun entistä asumasta. Onnistuttiin sitten vahingossa matkustamaan pummilla, kun hypättiin sen verran viime tingassa paattiin. Nää jokilaivat on kyllä mainio tapa matkata. Oranssin linjan lippu (ihan ei nyt onnistuttu selvittämään näitten linjojen eroja) maksaa huimat 15 bahtia suunta, ja eteneminen on suhteellisen sujuvaa, ku ruuhkaa ei ole (muutaku laivassa sisällä). Grand Palaceenhan ei päästy, ku mun seuralaiset ei ollu asiallisesti pukeutuneita. Pitää olla polvet ja olkapäät peitossa sekä umpinaiset kengät. Yritettän sitte joku toinen päivä uudestaan. Vaihdettiin lennossa suunnitelmaa tuk-tukiin ja Big Buddhaan.

image

image

Oltiin ahneita ja otettiin kaks kulkupeliä hintaan 50 bahtia kappale. Näin halpa hinta aikamoisesta kaupunkierroksesta tosin sisältää aina vierailuja jokomjalokiviliikkeeseen tahi räätäliliikkeeseen. Kuskit saa komissioita siitä, ku roudaatvat turisteja näihin paikkoihin. Se on aivan sama ostaako turistit mitään, mutta kuskit saavat rahansa. Henkilökohtasesti ei tunnu kauheen mukavalta mennä liikkeeseen missä useampi innokas myyjä hyökkää kimpuun, kun sulla ei oo aikomustakaan ostaa mitään, vaan piipahdat liikkeessä vaan halvan kyydin takia. Mutta tulipa nyt sekin koettua, ei o mun juttu. Tosin tuk-tukilla ajaminen oli oma kokemuksensa, onneks sieltä,ei kauheesti nää eteenpäin, ni ei kerkeä suuremmin pelkäämään. Mutta vauhti oli paikoin huimaa ja ajoradat myös, ööö, mielenkiintosia.

image

Hengissä kuitenkin selvittiin ja Sanniki saatiin melkein ajoissa töihin.

-Iitu