Se kauan odotettu kokoomapostaus ja paluu suunnitelmia

Hei,
anteeksi suuri hiljaisuus ja sen luvatun reissuyhteenvedon puuttuminen. Mutta parempi kai myöhään kui ei milloinkaan… Ajateltiin ruveta pikku hiljaa taas päivittelemään tätä, lähinnä omaksi huviksi ja itselle muistoksi, mutta toki jos joku muukin tästä löytää iloa niin mikäpäs siinä.

Oli kyllä hassua pitkästä aikaa kirjautua sisään ja huomata, että tänne vieläki liki päivittäin päädytään. Toki se on ymmärrettävää, sen verran montaa blogia tuli itsekin selailtua ennen reisuun lähtöä, että ihmekkös tuo jos reissusuunnitelmaa tehdessä ja googlen laulaessa myös tänne päädytään. Mutta voi pojat, kun selaili noita postauksia ja katseli kuvia, ni hieman paljon rupesi taas tekemään mieli reissun päälle tai siis aurinkoon! En sano, että takas Kaakkois-Aasiaan, mutta jonnekin kauas (tai lähelle)…

TURISTI

 

Mutta kootaas nyt se reissu muutaman sanan paketiks. Toisaalta hyvä, että tätä kirjottelee nyt kun on aikaa kulunut. Tunnelmat on kerenny muuttumaan moneen kertaan ja fiilikset reissustakin elämään monen monituista kertaa (ompas muuten outoa päivittää tätä ihan oikealla tietokoneella eikä tabletin näyttöä hakaten, damn ei voi enää sitä syyttää kirotusviriestä). Mutta edelleen pääasiallinen fiilis on, että oli se vaan pirun siistiä. Toisaalta vähän lyhyempikin irtiotto ois saattanu riittää. Siinä oikeastaan mun fiilikset, lyhyestä virsi kaunis 🙂

Ja kun aina kysytään, että mikä oli parasta ja mikä kurjinta. Parhaasta on paha sanoa, kaikki? Oli monta hienoa mestaa ja muutama semmonenkin mihin kyllä jossain kohtaa ois siistiä päästä takas, mutta oli myös semmosia mestoja missä oli mahtavaa olla, mutta ei oo mitään tarvetta päästä takasin. Toisaalta kurjin on ihan helppo kertoa (ainaki mun osalta, toisaalta se vaikutti myös Toniin, joten voi olla kuitenkin aika kolektiivinen kurjin juttu). Kurjinta koko reissussa oli Lariam. Voi sitä ahdistuksen ja pahoinvoinnin määrää. Jonka kanssa sitten onneks oppi jollain tavalla olemaan, kun tajus mistä oli kyse. Mutta ei sitä kyllä niitä hetkiä, ku itkee hotellihuoneessa, että haluaa kotiin ja samaan aikaan miettii, että millä hitolla mä kestän seuraavan päivän bussimatkan oksentamatta, ni voi tähtihetkiks kutsua. Mutta tulipahan tehtyä eikä tartte sitä lääkettä enää koskaan ottaa. Ei sopinu mulle, Toni ei saanu siitä mitään oireita, joten joillekin se ilmeisesti sopii… Tai sitten mä vaan olin pahasti allerginen Vietnamille, koska oireet alko aika lailla ku saavuttiin Vietnamiin ja siihen lopetin sitte tabujen nappaamisen niin ku lennettiin Singaporeen, ni pahin oli jo takana (vaikka toki Singapore on ainoa mesta missä oksentelin…)

Bensis
Bensis

Ja niitä mestoja. Vietnamiin mä haluan vielä joskus takas. Pohjois-Vietnam jäi tosi vähälle koluamiselle. Pyörittiin Hanoissa ja käytiin Sapassa sekä Halongin lahdella. Sepä siinä. Tosi hyvin kierretty 🙂 Toisaalta myös Etelä-Vietnamissa on paikkoja mihin ois kiva vielä päästä käymään. Mitä me se kuukaus siellä tehtiin? Ja Laos, jotenkin mä diggasin siitä maasta ehkä kaikista eniten koko reissulla. Ehkä se, että siellä oli vielä sen verran vähemmän turisteja ku muualla teki siitä rennomman ja jengi suhtautu turisteihin lungimmin (ja vähemmän kusettaen) ku muualla. Samaa fiilistä oli toki myös osissa Kambodzaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen hengailtiin liian kauan etelärannikolla. Ois ollu siistiä nähä sitäkin maata enemmän. Ja jos joskus vielä sinne päin eksytään, ni mä haluan ehdottomasti Siem Reapissä käydä heppavaelluksella tsiigailemassa temppeleitä! Mutta Laos, Vientiane oli jotenkin inhimillisen kokonen kaupunki ja mä tykkäsin siitä fiiliksistä mikä siellä oli. Ja Luang Prabang (vaikka onkin turistimesta), ni oli kanssa hyvä paikka hengailla. Toki ei ehkä ihan niin pitkään oltas siellä oltu, jos ei oltas jouduttu odottelemaan Vietnamin viisumeita, mutta keksin kyllä todella monta paskempaakin odottelupaikkaa! Mua niin harmitti LP:ssä, että matkaa oli vasta puoli välissä, koska ne jokailtaset markkinat. Pääkadun pätkä täytty ilta toisensa jälkeen myyjistä, ja siellä oli vähän kaikkea kangasta, vaatetta, sisustushärpäkettä myynnissä. Eteneminen oli paikoin aika tuskasta ja tottakai meiän majapaikka oli tän kadun varrella, että joka ilta tuli niitä markkinoita suhattua ees taas (pakon sanelemalla), että   ois sieltä kyllä paljon kaikkea kotiin raahattavaa löytyny eli toden näkösesti se oli vaan onni, että matkaa oli vielä jäljellä. Se jotenkin heikentää tota ostointoa, ku mietit, että kaikki hankinnat on roudattava mukana vielä useamman maan läpi ja että sitä rinkkaa ei kanna kukaan muu ku sinä ite!

Munkkeja Siem Reapissä
Munkkeja Siem Reapissä

Mitä muuta jäi mieleen. Singaporeen on myös päästävä uudestaan, mutta sinne ei lähetä sit reppureissubudjetilla. Singaporehan on kuin länkkärikaupunki sijotettuna päiväntasaajan tuntumaan. Mutta mä viihdyin siellä. Ja paljon siellä jäi vielä näkemättäkin, sen verran hetkinen vaan siellä viivähdettiin. Samoin Kuala Lumpuriin vois palata, ja muutenkin Malesiaa voi käydä tsiigailemassa enemänkin.

Thaikkuihin ei kyllä syttyny minkäänlainen palo. Tosin jos sinne päin vielä suuntais, ni Pohjois-Thaimaa kyllä kiehtois. Lähtee kattoo miltä ne maisemat siellä näyttää…

Korkealta näkee kauas myös Kampotissa
Korkealta näkee kauas myös Kampotissa

Yksittäisistä jutuista mieleen jäi ainakin aivan fantastinen sirkusesitys Battamanbangissa, upea usva Sapassa, saapuminen täysin hiljaiseen suurkaupunkiin keskellä yötä, halpa ja hemmetin maukas Pho-keitto, auringon nousut ja laskut hieman siellä ja täällä, läski koira Koh Samuilla… onhan noita. Paljon jäi asioita mieleen, mutta paljon jo painunu unholaan. Noita kuvia ku katteli niin palas mieleen monia asioita mitkä oli jo unohtanu, mutta toisaalta monia mitkä oli vielä kirkkaana mielessä!

Auringonlasku Sihanoukvillessä
Auringonlasku Sihanoukvillessä

Mutta kuvia katsellessa se kyllä selkiinty mitä mä eniten kaipaan siltä reissulta. Se oli se alkuajan fiilis, se kun kaikki oli vielä edessä ja epäselvää, ei ollu reittisuunnitelmaa eikä oikein mistään mitään tietoa. Ties vaan, että paljon on nähtävää ja koettavaa ja se ei oo ku mennä vaan. Ja mitä näin jälkikäteen tekis toisin? Relais enemmän, vaikka me oltiin ajateltu, että meillä on aikaa vaikka kuinka ja voidaan välillä vaan olla ja ihmetellä paikoillaan, ni joku mania sitä vaan veti eteenpäin ja koko ajan piti nähä ja tehä ja koluta jajaja. Vähemmäläkin olisi varmasti pärjänny. Mutta olipahan toisaalta tekijöidensä näkönen reissu 🙂

/Iitu

Kuvat sekalaisia räpsyjä matkan alkuvaiheilta

Vihon viimeisenä Bangkok

Istuskellaan Suvarnabhumin lentokentällä matkan vikoilla valkoviineillä. Tarkostus oli juhlistaa kotiinlähtöä kuohareilla, mutta koska kentän ravintsemusliikkeistä sitä ei löydy (huonohuono homma), niin oli tyydyttävä vähemmän kuohuvaan juomaan. Nooh, kyllä se kotimatka tälläki lähtee käyntiin.

Ja ne vikat päivät Bangkokissa. Ne sisälsi lähinnä hengailua ja ihan liikaa shoppailua. Ostoshelvetti Mbk (paikallinen kaikkea on ostoskeskus, jolla on pinta-alaa, ku pienellä kaupungilla)  tuli liianki kanssa tutuks, samoin tuli koluttua Siamin kolme ostoskeskusta ja hotellin lähistön ostarit. Ostettuaki tuli ihan riittävästi. Molempia rinkat on nyt tuplat painavammat, ku tänne tullessa. Tosin se 15 kg/ rinkka ei taida siltikään olla kovin paljon. Asusteltiin tosiaan Sukhumvitin alueella mielyttävässä pikku buotique-hotellissa nimeltä Smart Suites. Kiva mesta, kallein matkalla, mutta kyllä ehdottomasti myös laadukkain. Se tosin ei välttämättä ole paljoa se 🙂 Hotelli oli sijainniltaan mitä loistavin, Bts-asemalle (paikallisjuna) ei ollu kaukana, lähistöllä on toinen toistaan hulppeampia ravintoloita ja vastapainoks kymmeniä katukeittiöitä (ja rottia).

image

image

Vikoihin päiviin mahtui myös hieman draamaa. Tiistaina huomattiin, että yks edellisen päivän ostoskasseista on hukassa. Meinas hieman vituttaa, koska kassissa oli kuitenki useammalla kympillä (eurolla) tavaraa. Eli ei muuta, ku metsästyshommiin, muistettiin onneks missä se viimeks oli varmasti ollu messissä ja lähdettiin kulkemaan jälkiämme takas, ja avot, se löyty kirjakaupasta, jossa oltiin käyty kotimatkalla. Vitutuskäyrä laski huomattavasti, ja pysty jatkamaan rahojen tuhlaamista! Muutoin päivät meni lungisti öitä kotiinlähtöön laskiessa. Ei oikeen enää jaksanu panostaa, odotteli vaan että pääsisi jo lähtemään. Matka on ollu aivan mahtava, mutta kyllä kotiinki on kiva mennä. Viikon päästä voi ollaki sitte jo taas ihan reissu  tarpeessa 😉 Hassuja asioita sitä odottaa, kuten pyykinpesua tai lähinnä sitä, että ei tartte laskee peseteenkö pyykkit täällä, vai vasta seuraavassa kohteessa. Ja vaatekaappi on loisto juttu kahdestakin syytä, ensinäkään ei tartte penkoa kamoja aina rinkasta ja toisekseen on enemmän valinnan varaa (reissu menty kahella t-paidalla, kaksilla sortseilla ja kahdella mekolla. Toki niistäki saa jo monta yhdistelmää…)

image

image

Poukkoillaan sitten aiheesta toiseen huolella. Näköjään keskittyminen rupeaa olemaan aika heikkoa. Jee, lento kotiin. Tänään ohjelmassa oli siis paljon ajankulutusta, mutta päivä kuluki yllättävän sukkelaan (kello on nyt siis vähän yli ysi, ja lento lähtee 23.30). Hotellilla hengailtiin puoleen päivään asti, sitte lähettiin tsekkaamaan Jim Thomsonin talo, herra oli vuonna 1906 syntyny jenkki, joka toisen maailmansodan jälkeen pisti pystyyn ison silkkibisneksen ja katos 61-vuotiaana Malesiassa jäljettömiin. Talo on sekotus traditionaalista Thai-taloa ja länsimaalaisempaa pytinkiä. Ihan vaikuttava paikka. Matkalla bts:llä käytiin vielä vikat pyörähdykset Siamin ostoskeskuksissa ja junailtiin takas hotellin lähistölle ja vikaan jalkahierontaan ja mä vielä otin pedikyyrin ja manikyyrin. On hyvä matkustaa levänneenä ja kauniin kynsin. Sitte oliki aika käydä syömässä reissun parhaat burgerit Firehousessa. Nam. Kyllä palokunnan pojille omistetussa ravintolassa osattiin burgerit tehä, vaikkei välttämättä uskoiskaan 🙂 Kello rupeski repimään jo seiskaa, joten eiku kamat messiin hotellilta ja taksi alle (laiskat) ja lentokentälle.

image

image

Ja huomenna Suomessa. Ou jee. Muistakaa laittaa lämmöt päälle ja sytyttää aurinko. Kiitos.

/Iitu

P.s. Piti sitä ottaa kuohujuomaaki. Vikat Changit menossa…

image

ä

Koh Samui ja Koh Phangan

Puolitoista viikkoa on just kohta takana Thaimaan Siaminlahden puolen saarilla. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli kiertää Koh Samui, Koh Phangan ja Koh Tao, mutta päädyimmekin toisenlaiseen ratkaisuun. Muutokseemme vaikutti se, että Koh Taolta olisimme joutuneet matkustamaan Bankogiin laiva- juna yhdistelmällä reilut kaksitoista tuntia kun taas uudella suunnitelmalla (laiva+ lento) aikaa kuuluu huomattavasti vähemmän. Mutta toisaalta sen minkä ajassa voittaa niin rahassa hävii 🙂

image

image

Saavuimme Koh Samuille 13.4.2013 Päivä oli näin jälkiviisaana sanottuna huonosti valittu, koska ko. päivä oli myösThaimaalainen uusivuosi  ( Songkran). Virallinen Thaimaa vaihtaa vuodensa kyllä kuten länsimaissa eli 1.1.xxxx, mutta vanha buddhalainen perinne on vielä voimissaan. Thaimaassa näkee kalentereita, joissa on kaksi vuosilukua länsimaalainen ja heidän omansa n. 500 vuotta meitä edellä oleva. Nyt Thaimaan perinteisen kalenterin mukaan eletään vuotta 2556. Thaimaassa kuten idässä kaikkialla on vielä kova juhla myös Kiinalainen uusivuosi, joka sijoittautuu tammi-helmikuun vaihteeseen. Tällöin meno on myös villiä ja ihmiset riekkuu ympäriinsä tansivat lohikäärmetansseja ja seurustelevat sukulaisten ja ystävien kanssa. Näiden kahden lisäksi Thaimaassa juhlitaan myös länsimaalaisten uutta vuotta myös. Kaikkiin näihin uudenvuoden menoihin kuulu se, että ei tyydytä siihen yhteen (korkeintaan kahteen) päivään kuten meillä lännessä vaan juhlinta kestää kahdesta jopa viiteen päivään, huh huh:-)
Kuala Lumpurista tulimme Thaimaaseen lentokoneella n. 50 euron hintaan per pää. Kone lähti Kuala Lumpurista halpalentoyhtiöiden terminaalista klia-lcct:tä ja laskeutui Surat Thanin kentälle n. puolen päivän aikaa. Surat Thanista on vielä n. tunnin bussimatka satamaan, josta lähtee lautta Koh Samuille. Lauttamatka kestää n. parisen tuntia. Lentokentältä ostimme bussi-lautta yhdistelmäliput Koh Samuille 350 bahtin (per pää) hintaan. Päästyämme saarelle mietimme vaihtoehtoja päästä rantsulle, jossa varaamme hotla sijaitsi. Aikamme pyörittyämme ja muita seuraamalla päädyimme saarella hyvin yleiseen yhteiskuljetukseen nimeltä songthaew (tai jotain tohon suuntaan…). Se on lava-auto, jossa pressukatto ja molemmin puolin lavaa istumapaikkoja n. kuudelle kahdeksalle hengelle ja keskellä tilaa matkatavaroille. Kyyti lamai rantsulle maksoi 100 tbhatia per pää ja se oli todella märkää kyytiä:-):-) Kuten jo aikaisemmin kerroin paikan päällä oli käynnissä Thaimaalaisten uusivuosi. Sitä on kuvattu maailman suurimmaksi vesisodaksi. Juhlassa ihmiset heittelee vettä ( mitä kylmempää sen parempi…) toistensa niskaan ja ilakoivat muutenkin veden kanssa ympäripäissään ja märkinä. Me matkaajat saimme myös osamme tuosta hauskuudesta ja kun viimein pääsimme hotellillemme olimme kauttaaltaan märkiä kuin uitetut koirat. Meininki oli hauskaa seurattavaa ja iloinen fiilis tarttuvaa, mutta meitä harmitti/pelotti kun matkatavaramme olivat märkiä ja kun niiden joukossa oli elektroniikkaa… No mikään ei mennyt onneksi rikki eikä pilalle. Veden heittelyyn kuuluu uskomus, että pestään pois vanhan vuoden pahat pois ja kylmällä vedellä se lähtee parhaiten pois. Uuden vuoden vesileikit on siis puhdistautumisrituaali, jonka uskotaan tuovan menestystä ja onnea uudelle vuodelle.

image

image

image

image

Meillä oli haaveena viettää sellainen rauhallinen ja auringosta nauttiva loppuloma upeilla rannoilla, mutta sää ei oikein meitä ainakaan alkuhetkillä hellinyt. Sääennustus lupaili tulevaksi viikoksi sadetta ja ukkoskuuroja ja loppuajaksikin epävakaista. Ja tulihan sitä vettä ja näin ollen rantsu jäi haaveeksi. Muutama päivä meni lukiessa, biljardia pelatessa ja tulevaisuutta pohtiessa sekä kertaillessa koettua ja nähtyä. Ja olihan se ihan mukavaa kun ei tarvinnut suorittaa ja sai vaan olla ja kerätä voimia kesään ja tulevaan pitkään syksyyn ja talveen. Kävin myös ahkeraan lenkillä ja muutenkin jumppailin ettei ihan kokonaan totuus unohtuisi. Lenkkeily ei ole ollut reissussa ollenkaan miellyttävää siis koko reissun aikana. Ilmasto on kuuma ja kostea (tämän vielä handlaa), liikenne on kaaottista ja vaarallista ja kaupungeissa on oikeasti saasteita sen verran ettei kiinnosta niitä sisäänsä vetää. Toisaalta olen reissun aikana hölkkäillyt mitä upeimmissa maisemissa kuten mekogjoen vartta Vientianessa, Kratiessa jne. merenrantaa katsellen samalla auringonlaskua Sihanoukvillessä, Koh Rongilla, Koh Samuilla, Koh Phanganilla jne.

image

image

image

image

Koh Samuin sateisiin kyllästyneenä ja säätiedotuksia katseltuamme päätimme suunnata Koh Phanganiin ja sieltä Koh Taolle. Näillä saarilla sateen mahdollisuus oli pienempi ja ne olisivat alkuperäisen suunnitelmame varrella. Varasimme hotellimme respasta mini van kuljetuksen ja liput Koh Phanganiin menevään lauttaan. Matka Koh Phanganille maksoi 400 tbahtia per pää ja kesti n. tunnin. Phanganilla hotellimme oli kävelymatkan etäisyydessä satamasta, joten reippailimme n. viidentoista minuutin matkan sinne. Hotelli oli maisemiltaan upea. Parvekkeelta ja huoneeseemme avautuvasta isosta ikkunasta näkyi meri ja palmupuita. Saatoimme istua parvekkeella nauttien kylmiä juotavia ja katsella kun aurinko painui horisonttiin meren takana. Olimme muutenkin tyytyväisiä hotelliin ja sen henkilökuntaan. Aika Phanganilla kului syöden, lukien, aurinkoa ottaen, rantsun aleen kauppoihin tutustuen ja uiden. Phanganilla meille iski edessä olevaa matkaa suunnitellessamme ajatus siitä, ettei viitsi enää junassa istua. Ja kun löysimme netistä suht halpoja lentoa Bangkokiin päätimme suunnata Koh Taon sijasta takaisin Koh Samuille. Nyt olemme kolmatta päivää Samuilla Chaweng nimisellä rantsulla. Rantsu on tullut tutuksi niin kuin alueen myymälät sekä ilmastoitu hotellihuone. Tää Chawen on Koh Samuin ”päärantsu” tai ainakin isoin turistirysä ja se näkyy niin hinnoissa kuin turistien määrässäkin. Esimerkiksi tämän kyseisen saaren Laimai rantsussa oluen sai pääsääntöisesti 60-80 tbhatiin täällä siitä joutuu pulittamaan lähes poikkeuksetta satasen tai enemmän. Ruokatarjonta on kans täällä runsasta, kaikkea löytyy kaikkeen makuun ja maksukykyluokkaan samoin on majoituksien kanssa.
Meillä on täällä Chawengillakin mukava ja aikas magee majoitus vaikka hinta meidän mittapuun mukaan lähentelee ns. kauhurajaa:-) Hotellihuoneessa on iso parveke ja kivoja kuvia piirretty seinille piristämään yleistunnelmaa, kaikin puolin mukava hotelli tämä Hakuna matata-hotelli. Huomenna lähdetään kohti Bangkokia, jossa shoppailemme viimeiset rahamme ja sitten ensi viikon torstaina kotiin.

Niin ja se sää näillä saarilla… Joo, on tosiaan satanut ja ollut epävakaista, mutta kyllä paistanutkin on. Me molemmat poltettiin hieman itsemme Koh Phanganilla vaikka ihon jo luulis ainakin vähän tottuneen (ja meidän luulis edes vähän viisastuneen:-):-) ). Täällä on ainakin mun mielestä jo liian tukala olla. Kosteus on järkyttävä ja siihen yhdistettynä n neljänkymmenen asteen lämpötila niin kyllä sitä soijaa tulee:-) paita on koko ajan märkä ja ahdistaa. Kuumimman päiväajan me vietetään suosiolla varjossa ja/ tai ilmastoidussa huoneessa.

image

image

image

image

Jännä tunne ku toisaalta reissu on ollut kiva ja en missään nimessä oo katunut tätä niin silti on todella mukava tulla takas kotiin. Nää viimeiset päivät on ollut odottelua ja matkaväsymystä on molemmissa havaittavissa. Neljä kuukautta on kuitenkin pitkä aika eikä sitä jaksa jatkuvasti olla innostunut ja helvetin kiinnostunut uusista asioista ja paikoista:-)

Eli huomen nokka kohti Bangkokia, josta Iitu kirjoittelee sitten ens viikolla…

-Toni-

Surin Thaimaa

Takana on pitkä ja uuvuttava junamatka Huan Hinistä Bangkokin kautta tänne Suriniin. Ensimmäinen osuus junalla meni kolmannessa luokassa kovilla puunpenkeillä istuen n. viisi tuntia kestäen odotuksiin nähden hyvin. Matkalla maisemat olivat upeat, sisältäen maanseutua, riisiviljelmiä ja vuoria. Tunnelma oli leppoisa eikä liika kuumuuskaan vaivannut. Mitä nyt hieman pölyistä oli. Paljon nää tykkää täällä kulottaa. Vähän joka pelolla roihus.

image

image

Bangkokissa oli junan vaihto ja parin tunnin odotus, jonka aikana kävimme syömässä länsimaalaista mättöä eli KFC-burgereita. Lopun aikaa hengailimme asemalla. Juna Bangkokista Suriniin maksoi 389 baht /pää, jolla saimme istumapaikan kakkosluokasta. Koko junassa ei ollut kuin kakkosluokkaa ja vain istumapaikkoja, joten meidän oli tyydyttävä siihen vaikka mieli olisi tehnyt makuupaikkaa yötä vasten tehtävää matkaa varten, mutta ei niin ei! Saavuimme huonosti nukkuneina Suriniin klo 6.00, kaupunkiin joka otti meidät vastaan varsin koleana ja sumuisena ( lämpötila varmaan n. 15 celsiusta). Kankea ja alakuloinen oli meidän molempien mielikin, oli puutumusta jäsenissä, oli univelkaa, nälkä ja likainen olo, tätä pahensi se ettei meillä ollut pienintäkään näkemystä missä keskusta sijaitsee ja mihin päin tulisi edetä ( ei apua tienviitoista, koska niissä ei ollut yhtään samanlaisia kirjaimia kuin meilläpäin on ja aseman infon setä ei englantia ymmärtäny). Noin tunnin harhailun jälkeen (huom. rinkat selässä plus muut) löysimme bussiaseman, josta käsin saimme selville mitä missäkin on. Äsken kävimme vaihtamassa bahteja dollareiksi, jotka ovat validia valuuttaa Kambodzan puolella johon huomenaamulla suuntaamme. Dollareiden vaihtokaan ei ollut se yksinkertasin homma, ensin piti löytää kauppakeskus, josta löytyy lauantaisin auki olevia pankkeja, ja sitte joku englantia puhuva kassaneiti pankissa joka myy dollareita. Huoh. Kolmannessa pankissa sitten natsas. Meinas ruveta jo hieman ketuttaa, että joudutaanko maanantaihin asti täällä hengata ja odotella isompien pankkien avautumista.

Hieman meitä jänskättää rajamuodollisuudet…. Niin ja kyllä se päivä Surinissakin nousi ja kaupunki esittäytyi vaikka ei niin kauniina niin ainakin lämpimänä ja kyllä meidänkin olo helpottui kun pääsi suihkuun ja sai syödäkseen.

image