Halong Bay (ja sateinen Hue)

Mä päivittelen tätä salamoivassa Huessa eli on tultu vajaat 800 kilometriä Hanoista etelään, mutta edetääns nyt ees jonkinlaisessa järjestyksessä. Mä oon hieman kipeilly tässä matkan varrella, joten pahoittelut hieman pahoinvoivasta postauksesta.

Lauantaina siis lähdettiin Sapasta ensin minibussilla Lao Caihin, josta hypättiin yöjunaan kohti Hanoita. Kun päästiin Lao Caihin, ni mua hieman heikotti, mutta aattelin, että se johtuu vaan mutkasesta matkasta läpi pilvien alas Lao Caihin, käytiin siis iltapalalla odotellessa junan lähtöä. Iltapalanuudelikeitto ei vaan oikein halunnu pysyä sisällä… Oli muuten pitkä tunti, ku odoteltiin junaan pääsyä. Lao Cain aseman vessa saa erityismaininnan kauheudestaan. Naisille oli vallan kolme pissapaikkaa, kaikki mallia kyykky ja kaksi paikoista ilman ovea. Päästiin junaan kuitenki hengissä. Vaakatasossa junan tärinässä olo rauhottu enkä joutunu juoksemaan vessassa ja sain vähän nukuttua, toisin ku Toni, joka ilmeisesti sympatiavalvo. Hanoihin saavuttiin ennen kuutta, ja päivä meniki lähinnä toipuessa matkasta. Mun olo rupes aamupalan jälkeen olee ihan ok, ni varattiin maantaille yhen yön reissu Halong Bayhin ja tiistai-illaks käytiin rautatieasemalta ostamassa yöjunaliput Hueen.

Halonginlahti on yksi luonnonihmeistä ja osa siitä on myös Unescon maailmanperintökohde. Halong baysta ihmeellisen tekee sen 1969 karstimaasta muodostunutta saarta. Osa on ihan pikkunyppylöitä osa taas suurempia. Jostakin kumman syystä lahti on yksi Pohjois-Vietnamin suosituimmista matkailukohteista. Ja sen kyllä huomas, paatteja seilas lahdella kymmenittäin!

Mä juhlin hieman liian aikasin tätä olon paranemista, ja ilta meni pyöriessä ympäri hotellihuonetta ja ikävöiden kotia. Jälleen uni pelasti ja aamulla oli jo parempi olo (pakko oli olla, ku oli 2 * 75 $ maksettu matkasta). Aamiaisen kuitenki varmuuden vuoks skippasin, ku edessä oli kolmen tunnin bussimatka Halong cityyn. Matka meni lepposasti henkistä tukikeppiäni eli oksennuspussia puristaen (jota en kyllä edes uskonut tarvitsevani, mutta pitäähän sitä ihmisellä taikakaluja olla) ja tirsoja ottaen. Matkapaketti joka varattiin oli aika kaiken kattava, Fantasea Cruise / adventures piti meistä toden teolla huolta. Hintaan sisälty kuljetukset, yöpyminen paatissa, sisäänpääsy lahdelle (jep, turistilippu maksaa 130 000 dongia), englantia kohtalaisesti puhuva opas, kaks lounasta, illallinen, aamiainen, vierailut luolassa ja Ti Top -saarella, melontaretki sekä mahdollisuus laulaa karaokea. Paatissa meille tarjotiin tervetuliasjaffat ja ohjattiin majottumaan. Hyttejä oli vissiinki 8, mutta meitä matkalaisia vaan 13 (7 espanjatarta ja kaks britti pariskuntaa), joten paattimme ihan täynnä ollu.

image

image

image

Lounaan jälkeen (jee, olo oli jälleen parempi) meidät vietiin tutustumaan ihmeelliseen luolan (amazing cave), joka,oli yhtä fantasiaa meidän oppaan mielestä. Jepjep. Jos joku paikka on turisteille suunnattu, ni tää ihmeellinen luola (amazing cave). Meidät tiputettiin laivasta laiturille ja sitten seurattiin opasta ja noin miljuunaa muuta turistia. Kiivettiin muutama porras ja päästiin sisään luolaan, johon oli rakennettu kivetyt kulkuväylät ja valoja oli strategisesti sijoteltu, että tippukivet näyttäs mahdollisimmat hyviltä. Sisältä löyty myös turisteja ohjaavia liikennemerkkejä. Siinä sitten yheskoos kuljettiin tämän yllätysten luolan läpi, josta tultiin ulos toispuol saarta ja sieltä,sitten paattimme poimi meidät jälleen kyytiin. Olihan luola hieno joo, mutta hieman pikamarssityyppinen kulkeminen sen läpi ja turistimassat hieman himmensi sen loistoa (ja se kuinka se luola oli tuotteistettu). Ja koska me oltiin todella onnekkaita sään suhteen, ni suunnattiin Ti Top -saarelle, joka on saanut nimensä German Titovilta, venäläiseltä kosmonautilta. Setä Ho tapas tämän venäläissankarin saarella ja nimes saaren uusiks sen kunniaks. Saari oli korkeahko ja sen päälle oli rakennettu näköalatasanne (lisää portaita jee), josta oli kyllä hienot näkymät. Kuvaaminen tosin oli hieman haastavaa, ku ei taaskaqn oltu ainoita… Saarella oli myös hieno biitsi, mutta me skipattiin uiminen, biitsin pelaaminen ja jalkapallo, ja tyydyttiin vaan ihmettelemään merestä nousevia kivikasoja. Saarireissun jälkeen seilattiin ankkuripaikalle ja syötiin illallaista. Illallisen jälkeen tarjolla oli karaoke, me skipattiin se, mutta miehistö yhdessä espanjalaisten tytskien kaa viihdytti meitä kovaäänisesti. Seuravana aamuna aamiaisen jälkeen päästiin kajakkiretkelle eli siis puoleks tunniks melomaan ympäri yhtä saarta. Nooh, voi sanoa meloneensa Halong bayssa… Sitten suunnattinki jo hieman kiertoreittiä satamaan, jotta saadaan ihailla lisää hienoja maisemia ja syödä vielä lounasta. Ennen ku päästiin perille, ni laivalla oli varikkokäynti. Tankattiin niin bensaa kuin puhdasta vettä ja matkalaiset sai ihailla muita paatteja….Ja mä en tiedä mistä ennen matka pahoinvoinnista mä kärsin, koska huono-olokohtaus iski taas, kun odoteltiin satamassa pikkubussia meitä noutamaan. Nooh, vartin unet autossa ja olo oli taas mitä mainioin. Outoa.

image

image

image

image

image

image

Hanoissa meillä oliki vaan muutaman tunnin pit-stop ennen Hueen lähtöä. Tälläki kertaa kulkuneuvona oli juna. Nyt testattiin paikallisjunan hard-sleeperiä. Näillä on kahenlaisia makuuvaunuja neljän sängyn soft-sleepereitä ja kuuden sängyn hard-sleepereitä. Ainoa ero on siis sänkyjen määrä per hytti. Muuten varustelu on samanmoinen. Säästeliäinä otettiin yläsängyt, jotka on makuuvaihtoehdoista kaikkein halvimmat (kustansi 681 000 dongia per nukkuja). Ja mun mielestä parhaimmat, onhan se joo hieman vaivalloista kivutanylös, mutta yöllä ei kukaan ainakaan ramppaa vessassa sun ohi kokoajan. Yläsängyn päädyssä on myös iso kolo matkatavaroille, joka alemmista sängyistä puuttuu. Jos matka ei sisällä suuremmin hereillä hengailua on hard-sleeperi tosiaan mitä mainioin tapa matkata. Hereillä vois olla hieman ikävä yläsängyssä pidempään hengailla, ku ei siellä oikeen mahdu muuta tekemään, ku makaamaan…

image

image

Hueen saavuttiin yheltätoista aamulla suhteellisen hyvin nukuttuina. Oli aika tyrmäävä hypätä junasta ulos yli kolmenkympin helteeseen, ku oli taas tottunu olosuhteisiin, jotka vastaa normaalia Suomen kesää (ilman sadetta). Hanoissa lämpöä oli lähdettäessä 22 astetta…. Ohitettiin taas miljuunat taksin ja majotuksen tarjoajat ja talsiittiin pari kilsaa aluelleelle, jolla sijaitsee kaikki budjettimatkalaisten majotusvaihtoehdot. Tällä kertaa valinta osu Thanh Xuan hoteliin aka Google hotelliin. Hintaa kerty 16 $ yöltä sisältäen aamiaisen. Meistä on tullu Vietnamissa ilmeisen vaativia, joka huoneessa ollu ilmastointi, kuuma vesi ja hintaan on vielä sisältyny aamiainenki… Mutta toisaalta, jos lysti maksaa vaan vähän yli kympinnyö, ni ei haittaa. Hue on maan entinen pääkaupunki ja ranskalaiset rakensi tänne aikoinaan eli 1800-luvulla linnotuksen, joka suurin piirtein pommitettiin maan tasalle Vietnamin sodan aikana. Oli siitä kuitenki sen verran jäljellä, että turistit pääsee 80 000 dongin hintaan linnotusta ihmettelemään. Aikasta turhaa, sanon mä. Ehkä mä en taas vaan kuulunu kohderyhmään. Ja fiilistä laski vielä ukkoskuuro, joka vauhditti meidän lähtöä alueelta. Ja toimi aika hyvänä askeleen pidentäjänä matkalla hotellille. Huomenna jatketaan kaupunkiin tutustumista, toivottavasti kuivina. Täältä pääsis tekee retkiä myös Vietnamin sodan aikasille taistelupaikoille kuten Hamburger Hillille, mutta kumpaakaan tuo sota ei kauhiasti kiinnosta, ni skipataan ne retket.

image

image

image

image

Ylihuomenna sitte jatketaan Danangiin ja Hoi Aniin.

/Iitu

Sapa

Pohjois-Vietnamissa sijaitseva Sapa on kaunis vuoristokaupunki, joka on tunnettu ja suosittu matkailukohde maisemien ja vaellusmahdollisuuksien vuoksi. Sapasta on vain kivenheitto Kiinaan (kysymys: jos täällä kaivaa tarpeeksi syvälle tuleeko vastaan Suomi? ). Itse en alunperin pitänyt kohdetta suosikkinani, koska matka sinne on pitkä ( joutuu meneen edestakaisin Hanoista, n. 12 tuntia junassa per suunta jne…) ja ilmasto ei ole tähänkään vuodenaikaan kovin lämpöinen eikä kuiva. Mutta kuitenkin suostuttelujen ja kavereiden kehujen jälkeen suuntasimme matkan tänne Sapaan, mikä oli hyvä näin jälkikäteen sanottuna.

Hanoista varasimme yöjunan Lao caihin, jossa sijaitsee lähin juna-asema Sapasta nähden. Juna on mielestämme täällä hyvin varteenotetava vaihtoehto,  koska se on paljon turvallisempi kuin bussi sekä hieman myös mukavampi. Junamatka maksoi 34 dollaria per pää ja suunta. Ja matka kesti vajaat yhdeksän tuntia. Koska makuuhytti oli varattu neljälle hengelle meitä hieman jännitti millaisia ihmisiä saamme vaunuumme mukaan. Pelkäsimme, että hyttiimme pakkautuu tupakoivia ja kännääviä örveltäjiä, jotka ei välitä muista. Mutta meillä sattui huonetovereiden osalta oikein hyvä tuuri, koska hyttiimme tuli Brittiperheen isä kera teini-ikäisen poikansa kanssa. Matkamme siis soljui kivasti ja unenpäästäkin molemmat saivat kiinni vaikka ei uni kovinkaan laadukasta ollut.

image

image

image

image

Loa Caista matkamme jatkui minivanilla kohti Sapaa. Sapa sijaitsee n. parin kilometrin korkeudessa ja sinne johtaa hyvin mutkainen tie. Etäisyyttä Lao Caista Sapaan on n. 40 kilometriä. Matkalla ylös maisemat olivat jo mahtavia, vaikka osan matkaa taivalsimme pilven sisällä näkemättä kovinaan pitkälle. Perillä ensimmäinen tuntemukseni oli, et ei peekutti täällähän on kylmää ja kosteaa ja vielä sellainen ”sumu” ettei niitä hienoja maisemiakaan nää!! Mutta, mutta, päivän kääntyessä iltapäivään, pilvet väistyivät ja lämpötila nousi ja maisemat avautuivat. Aikamme kaupunkia ympäri kävellessämme ymmärsin minäkin, miksi paikan kauneutta kehutaan.

Ilmasto noissa korkeuksissa on hieman hämmentävä. Pienellä matkalla ilma voi muuttua pilvettömästä auringon paisteesta hyvinkin sankkaan sumuun (pilvi) ja lämpötila laskea monta astetta. Kun pilvi osuu kohdalle näkyvyys todellakin menee hyvin pieneksi eikä eteneensä nää montaa kymmentä metriä. Ekana päivänä ajattelimme leikillämme käydä kysymässä hotellin omistajalta et ”mihin aikaan pilvet siirtyvät, että me turistit nähdään ne paljon kehutut makeet maisemat jonka vuoksi tänne on tultu?” Toki hyvään palveluun kuuluu mielestämme pilvienkin siirtäminen:-):-):-)

image

image

Hotellimme sijaitsi aivan pääkadun varrella ja se oli vasta vähänaikaa sitten avattu. Hintaa hotellilla oli kakskytä dollaria per yö ja puitteet ok. Hotellin omistaja oli huolehtivainen ja hyvin ystävällinen. Hän hoki aivan puuduksiin asti, et ” is everythink allright?” ja ” let me know, if you need something…”. Näin meikäläisen korvaan ok, mut älä jankkaa, kiitos. Kokonaisuutena olimme hyvin tyytyväisiä majoitukseen eli suosittelemme.

Sapassa on aktiviteettejä rajallisesti. Pääosassa siellä on vaellus ja vaellus ympärillä oleviin kyliin. Muuta aktiviteettiä ei aktiivisesti mainostettu, mutta tenniskentän löysin yhden hotellin pihalta. Niin ja jos ei jaksa vaeltaa niin voi toki vuokrata mopedin/moottoripyörän, kuka kehtaa….:-)
Vaellus Sapassa onkin sitten upeaa maisemien puolesta sekä ns. aitojen kyliensä vuoksi. Vuoristossa vaeltaminen tällaiselle tasamaan tallaajalle on sellainen kokemus, että joutuu huokaisemaan niin ihastuksesta, korkeudesta kuin huonon kunnonkin vuoksi:-)
Parhaiten alueen vaeltamalla voi kokea joko vuokraamalla privat oppaan itselleen tai lähtemällä mukaan ”seura vaellukselle” jossa isoa turistilaumaa kuljetetaan kylästä kylään. Tämä mielipide perustuu siihen kokemukseeni, että emme löytäneet alueesta hyvää karttaa eikä reittejä oltu millään tavalla merkattu, joten mikäli halusi mennä paria tuntia pidemmälle (muisti vielä reitin kotiin) oli opas tarpeellinen (tähän kai ne tähtäävätkin-paikallisille töitä). Me emme oppaita ottaneet emmekä lähteneet kyläkierrokselle. Me päätimme talsia Sapan lähiympäristössä ja suunnistaa turistitoimiston kartan avulla. Ensimmäisenä päivänä emme juuri kaupunkialuetta pidemmällä käyneet, mutta siellä pyörittiin monta tuntia. Kaupunki on täynnä mäkeä ja rappusia, jotka tuntuivat jo ensimmäisenä iltana takamuksissamme:-). Seuraavana päivänä päätimme lähteä läheiseen Cat Cat- nimiseen kylään. Kylä sijaitsee n. kilometrin päässä Sapasta, mutta matkaa sinne on n. kolme kilometriä, mennessä jyrkkä alamäki ja paluumatkalla jyrkkä ylämäki. Kylä itsessään on niin tuotteistettu, että hävettää. Ensinnäkin kylään oli sisäänpääsymaksu sitten oli myyntikojuja pilvinpimein, oli kahvilaa ja järjestettyjä tanssiesityksiä tämän lisäksi kylän lapset olivat käsi ojossa pyytämässä jotain. Toisaalta tämä on aivan ymmärrettävää, samaa tapahtuu myös meillä kotona vrt. Esim. Tunturit… Eikä sillä, hyvä näin, mut itse vaan luuli kokevansa jotain uniikkia (joskus oon naivi:-) ). Kylän tutustumisen jälkeen lähdimme vaan tarpomaan yhtä polkua johonkin ajatuksenamme ulkoilu ja maisemista nauttiminen. Tällä retkellä kohtasimme ensimmäisen uhkaavan tilanteen ja jo hieman fyysistä väkivaltaakin:-). Polulla vastaamme marssi viisi pojannassikkaa iältään siinä 5-8, väistimme kohteliaasti ja samalla tervehdin heitä vietnamin kielisesti. Pojista etumainen kantoi vesipulloa jossa oli kuravettä. Hän tuli eteeni ja tarjosi vettä minulle, kieltäydyin, jolloin takaa tuli toinen poika potkaisi edessäni olevaan kuraläpeen sillai, että housuni ja kenkäni likastuivat ja kastuivat. Hieman hämmentyneenä aloin torua poikia ensin hyvä tahtoisesti, mutta heidän alkaessaan heitellä meitä kivillä vähemmän hyvä tahtoisesti. Verenpaineeni alkoi tässä vaiheessa olla hyvää vauhtia kipuumassa siihen pisteeseen, että ajattelin ”perkules pojjaat heitän takasin teitä kivillä… Laskin kuitenkin hitaasti kymmeneen päättäen olevani kerrankin vanhempi ja viksumpi:-):-)

image

image

Seuraavan päivänä ajattelimme lähteä kävelemään kohti kahdentoista kilometrin päässä sijaitsevaa vesiputousta. Perille pääsystä emme haaveillutkaan vaan jälleen kerran matka oli päämäärää tärkeämpi. Matkalla näimme jälleen upeita, henkeä salpaavia maisemia, nautimme hiljaisuudesta sekä vapaudesta. On hieno tunne kun liikenteen ja kaupungin hälyt ei kuulu ja mieli on vapaa suurista murheista ja työn paineista. Näissä maisemissa ja tällä matkalla akut todella latautuu.

image

image

Kolmeen Sapassa vietettyyn päivää sopi siis vaelluskuntoilua nelisen tuntia per päivä, hyvää ruokaa, iloisia ja ystävällisiä ihmisiä sekä hemmotteluhieronta ( 5 dollaria per pää). Lisäksi räjäytimme päiväbudjettimme katolleen ostamalla 50 dollarilla molemmille uudet kengät, sellaiset North facen really aidot gore-tex vaelluskengät 🙂 ( vanhoista lähti pohjat irti ja kyljet auki eli oli tarve).

image

Nyt matkamme jatkuu kohti Hanoita yöjunalla, jossa vietämme vuorokauden siirtyäksemme Halong bayhin.

-Toni-