Se kauan odotettu kokoomapostaus ja paluu suunnitelmia

Hei,
anteeksi suuri hiljaisuus ja sen luvatun reissuyhteenvedon puuttuminen. Mutta parempi kai myöhään kui ei milloinkaan… Ajateltiin ruveta pikku hiljaa taas päivittelemään tätä, lähinnä omaksi huviksi ja itselle muistoksi, mutta toki jos joku muukin tästä löytää iloa niin mikäpäs siinä.

Oli kyllä hassua pitkästä aikaa kirjautua sisään ja huomata, että tänne vieläki liki päivittäin päädytään. Toki se on ymmärrettävää, sen verran montaa blogia tuli itsekin selailtua ennen reisuun lähtöä, että ihmekkös tuo jos reissusuunnitelmaa tehdessä ja googlen laulaessa myös tänne päädytään. Mutta voi pojat, kun selaili noita postauksia ja katseli kuvia, ni hieman paljon rupesi taas tekemään mieli reissun päälle tai siis aurinkoon! En sano, että takas Kaakkois-Aasiaan, mutta jonnekin kauas (tai lähelle)…

TURISTI

 

Mutta kootaas nyt se reissu muutaman sanan paketiks. Toisaalta hyvä, että tätä kirjottelee nyt kun on aikaa kulunut. Tunnelmat on kerenny muuttumaan moneen kertaan ja fiilikset reissustakin elämään monen monituista kertaa (ompas muuten outoa päivittää tätä ihan oikealla tietokoneella eikä tabletin näyttöä hakaten, damn ei voi enää sitä syyttää kirotusviriestä). Mutta edelleen pääasiallinen fiilis on, että oli se vaan pirun siistiä. Toisaalta vähän lyhyempikin irtiotto ois saattanu riittää. Siinä oikeastaan mun fiilikset, lyhyestä virsi kaunis 🙂

Ja kun aina kysytään, että mikä oli parasta ja mikä kurjinta. Parhaasta on paha sanoa, kaikki? Oli monta hienoa mestaa ja muutama semmonenkin mihin kyllä jossain kohtaa ois siistiä päästä takas, mutta oli myös semmosia mestoja missä oli mahtavaa olla, mutta ei oo mitään tarvetta päästä takasin. Toisaalta kurjin on ihan helppo kertoa (ainaki mun osalta, toisaalta se vaikutti myös Toniin, joten voi olla kuitenkin aika kolektiivinen kurjin juttu). Kurjinta koko reissussa oli Lariam. Voi sitä ahdistuksen ja pahoinvoinnin määrää. Jonka kanssa sitten onneks oppi jollain tavalla olemaan, kun tajus mistä oli kyse. Mutta ei sitä kyllä niitä hetkiä, ku itkee hotellihuoneessa, että haluaa kotiin ja samaan aikaan miettii, että millä hitolla mä kestän seuraavan päivän bussimatkan oksentamatta, ni voi tähtihetkiks kutsua. Mutta tulipahan tehtyä eikä tartte sitä lääkettä enää koskaan ottaa. Ei sopinu mulle, Toni ei saanu siitä mitään oireita, joten joillekin se ilmeisesti sopii… Tai sitten mä vaan olin pahasti allerginen Vietnamille, koska oireet alko aika lailla ku saavuttiin Vietnamiin ja siihen lopetin sitte tabujen nappaamisen niin ku lennettiin Singaporeen, ni pahin oli jo takana (vaikka toki Singapore on ainoa mesta missä oksentelin…)

Bensis
Bensis

Ja niitä mestoja. Vietnamiin mä haluan vielä joskus takas. Pohjois-Vietnam jäi tosi vähälle koluamiselle. Pyörittiin Hanoissa ja käytiin Sapassa sekä Halongin lahdella. Sepä siinä. Tosi hyvin kierretty 🙂 Toisaalta myös Etelä-Vietnamissa on paikkoja mihin ois kiva vielä päästä käymään. Mitä me se kuukaus siellä tehtiin? Ja Laos, jotenkin mä diggasin siitä maasta ehkä kaikista eniten koko reissulla. Ehkä se, että siellä oli vielä sen verran vähemmän turisteja ku muualla teki siitä rennomman ja jengi suhtautu turisteihin lungimmin (ja vähemmän kusettaen) ku muualla. Samaa fiilistä oli toki myös osissa Kambodzaa, mutta näin jälkikäteen ajatellen hengailtiin liian kauan etelärannikolla. Ois ollu siistiä nähä sitäkin maata enemmän. Ja jos joskus vielä sinne päin eksytään, ni mä haluan ehdottomasti Siem Reapissä käydä heppavaelluksella tsiigailemassa temppeleitä! Mutta Laos, Vientiane oli jotenkin inhimillisen kokonen kaupunki ja mä tykkäsin siitä fiiliksistä mikä siellä oli. Ja Luang Prabang (vaikka onkin turistimesta), ni oli kanssa hyvä paikka hengailla. Toki ei ehkä ihan niin pitkään oltas siellä oltu, jos ei oltas jouduttu odottelemaan Vietnamin viisumeita, mutta keksin kyllä todella monta paskempaakin odottelupaikkaa! Mua niin harmitti LP:ssä, että matkaa oli vasta puoli välissä, koska ne jokailtaset markkinat. Pääkadun pätkä täytty ilta toisensa jälkeen myyjistä, ja siellä oli vähän kaikkea kangasta, vaatetta, sisustushärpäkettä myynnissä. Eteneminen oli paikoin aika tuskasta ja tottakai meiän majapaikka oli tän kadun varrella, että joka ilta tuli niitä markkinoita suhattua ees taas (pakon sanelemalla), että   ois sieltä kyllä paljon kaikkea kotiin raahattavaa löytyny eli toden näkösesti se oli vaan onni, että matkaa oli vielä jäljellä. Se jotenkin heikentää tota ostointoa, ku mietit, että kaikki hankinnat on roudattava mukana vielä useamman maan läpi ja että sitä rinkkaa ei kanna kukaan muu ku sinä ite!

Munkkeja Siem Reapissä
Munkkeja Siem Reapissä

Mitä muuta jäi mieleen. Singaporeen on myös päästävä uudestaan, mutta sinne ei lähetä sit reppureissubudjetilla. Singaporehan on kuin länkkärikaupunki sijotettuna päiväntasaajan tuntumaan. Mutta mä viihdyin siellä. Ja paljon siellä jäi vielä näkemättäkin, sen verran hetkinen vaan siellä viivähdettiin. Samoin Kuala Lumpuriin vois palata, ja muutenkin Malesiaa voi käydä tsiigailemassa enemänkin.

Thaikkuihin ei kyllä syttyny minkäänlainen palo. Tosin jos sinne päin vielä suuntais, ni Pohjois-Thaimaa kyllä kiehtois. Lähtee kattoo miltä ne maisemat siellä näyttää…

Korkealta näkee kauas myös Kampotissa
Korkealta näkee kauas myös Kampotissa

Yksittäisistä jutuista mieleen jäi ainakin aivan fantastinen sirkusesitys Battamanbangissa, upea usva Sapassa, saapuminen täysin hiljaiseen suurkaupunkiin keskellä yötä, halpa ja hemmetin maukas Pho-keitto, auringon nousut ja laskut hieman siellä ja täällä, läski koira Koh Samuilla… onhan noita. Paljon jäi asioita mieleen, mutta paljon jo painunu unholaan. Noita kuvia ku katteli niin palas mieleen monia asioita mitkä oli jo unohtanu, mutta toisaalta monia mitkä oli vielä kirkkaana mielessä!

Auringonlasku Sihanoukvillessä
Auringonlasku Sihanoukvillessä

Mutta kuvia katsellessa se kyllä selkiinty mitä mä eniten kaipaan siltä reissulta. Se oli se alkuajan fiilis, se kun kaikki oli vielä edessä ja epäselvää, ei ollu reittisuunnitelmaa eikä oikein mistään mitään tietoa. Ties vaan, että paljon on nähtävää ja koettavaa ja se ei oo ku mennä vaan. Ja mitä näin jälkikäteen tekis toisin? Relais enemmän, vaikka me oltiin ajateltu, että meillä on aikaa vaikka kuinka ja voidaan välillä vaan olla ja ihmetellä paikoillaan, ni joku mania sitä vaan veti eteenpäin ja koko ajan piti nähä ja tehä ja koluta jajaja. Vähemmäläkin olisi varmasti pärjänny. Mutta olipahan toisaalta tekijöidensä näkönen reissu 🙂

/Iitu

Kuvat sekalaisia räpsyjä matkan alkuvaiheilta

Vihon viimeisenä Bangkok

Istuskellaan Suvarnabhumin lentokentällä matkan vikoilla valkoviineillä. Tarkostus oli juhlistaa kotiinlähtöä kuohareilla, mutta koska kentän ravintsemusliikkeistä sitä ei löydy (huonohuono homma), niin oli tyydyttävä vähemmän kuohuvaan juomaan. Nooh, kyllä se kotimatka tälläki lähtee käyntiin.

Ja ne vikat päivät Bangkokissa. Ne sisälsi lähinnä hengailua ja ihan liikaa shoppailua. Ostoshelvetti Mbk (paikallinen kaikkea on ostoskeskus, jolla on pinta-alaa, ku pienellä kaupungilla)  tuli liianki kanssa tutuks, samoin tuli koluttua Siamin kolme ostoskeskusta ja hotellin lähistön ostarit. Ostettuaki tuli ihan riittävästi. Molempia rinkat on nyt tuplat painavammat, ku tänne tullessa. Tosin se 15 kg/ rinkka ei taida siltikään olla kovin paljon. Asusteltiin tosiaan Sukhumvitin alueella mielyttävässä pikku buotique-hotellissa nimeltä Smart Suites. Kiva mesta, kallein matkalla, mutta kyllä ehdottomasti myös laadukkain. Se tosin ei välttämättä ole paljoa se 🙂 Hotelli oli sijainniltaan mitä loistavin, Bts-asemalle (paikallisjuna) ei ollu kaukana, lähistöllä on toinen toistaan hulppeampia ravintoloita ja vastapainoks kymmeniä katukeittiöitä (ja rottia).

image

image

Vikoihin päiviin mahtui myös hieman draamaa. Tiistaina huomattiin, että yks edellisen päivän ostoskasseista on hukassa. Meinas hieman vituttaa, koska kassissa oli kuitenki useammalla kympillä (eurolla) tavaraa. Eli ei muuta, ku metsästyshommiin, muistettiin onneks missä se viimeks oli varmasti ollu messissä ja lähdettiin kulkemaan jälkiämme takas, ja avot, se löyty kirjakaupasta, jossa oltiin käyty kotimatkalla. Vitutuskäyrä laski huomattavasti, ja pysty jatkamaan rahojen tuhlaamista! Muutoin päivät meni lungisti öitä kotiinlähtöön laskiessa. Ei oikeen enää jaksanu panostaa, odotteli vaan että pääsisi jo lähtemään. Matka on ollu aivan mahtava, mutta kyllä kotiinki on kiva mennä. Viikon päästä voi ollaki sitte jo taas ihan reissu  tarpeessa 😉 Hassuja asioita sitä odottaa, kuten pyykinpesua tai lähinnä sitä, että ei tartte laskee peseteenkö pyykkit täällä, vai vasta seuraavassa kohteessa. Ja vaatekaappi on loisto juttu kahdestakin syytä, ensinäkään ei tartte penkoa kamoja aina rinkasta ja toisekseen on enemmän valinnan varaa (reissu menty kahella t-paidalla, kaksilla sortseilla ja kahdella mekolla. Toki niistäki saa jo monta yhdistelmää…)

image

image

Poukkoillaan sitten aiheesta toiseen huolella. Näköjään keskittyminen rupeaa olemaan aika heikkoa. Jee, lento kotiin. Tänään ohjelmassa oli siis paljon ajankulutusta, mutta päivä kuluki yllättävän sukkelaan (kello on nyt siis vähän yli ysi, ja lento lähtee 23.30). Hotellilla hengailtiin puoleen päivään asti, sitte lähettiin tsekkaamaan Jim Thomsonin talo, herra oli vuonna 1906 syntyny jenkki, joka toisen maailmansodan jälkeen pisti pystyyn ison silkkibisneksen ja katos 61-vuotiaana Malesiassa jäljettömiin. Talo on sekotus traditionaalista Thai-taloa ja länsimaalaisempaa pytinkiä. Ihan vaikuttava paikka. Matkalla bts:llä käytiin vielä vikat pyörähdykset Siamin ostoskeskuksissa ja junailtiin takas hotellin lähistölle ja vikaan jalkahierontaan ja mä vielä otin pedikyyrin ja manikyyrin. On hyvä matkustaa levänneenä ja kauniin kynsin. Sitte oliki aika käydä syömässä reissun parhaat burgerit Firehousessa. Nam. Kyllä palokunnan pojille omistetussa ravintolassa osattiin burgerit tehä, vaikkei välttämättä uskoiskaan 🙂 Kello rupeski repimään jo seiskaa, joten eiku kamat messiin hotellilta ja taksi alle (laiskat) ja lentokentälle.

image

image

Ja huomenna Suomessa. Ou jee. Muistakaa laittaa lämmöt päälle ja sytyttää aurinko. Kiitos.

/Iitu

P.s. Piti sitä ottaa kuohujuomaaki. Vikat Changit menossa…

image

ä

Koh Samui ja Koh Phangan

Puolitoista viikkoa on just kohta takana Thaimaan Siaminlahden puolen saarilla. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli kiertää Koh Samui, Koh Phangan ja Koh Tao, mutta päädyimmekin toisenlaiseen ratkaisuun. Muutokseemme vaikutti se, että Koh Taolta olisimme joutuneet matkustamaan Bankogiin laiva- juna yhdistelmällä reilut kaksitoista tuntia kun taas uudella suunnitelmalla (laiva+ lento) aikaa kuuluu huomattavasti vähemmän. Mutta toisaalta sen minkä ajassa voittaa niin rahassa hävii 🙂

image

image

Saavuimme Koh Samuille 13.4.2013 Päivä oli näin jälkiviisaana sanottuna huonosti valittu, koska ko. päivä oli myösThaimaalainen uusivuosi  ( Songkran). Virallinen Thaimaa vaihtaa vuodensa kyllä kuten länsimaissa eli 1.1.xxxx, mutta vanha buddhalainen perinne on vielä voimissaan. Thaimaassa näkee kalentereita, joissa on kaksi vuosilukua länsimaalainen ja heidän omansa n. 500 vuotta meitä edellä oleva. Nyt Thaimaan perinteisen kalenterin mukaan eletään vuotta 2556. Thaimaassa kuten idässä kaikkialla on vielä kova juhla myös Kiinalainen uusivuosi, joka sijoittautuu tammi-helmikuun vaihteeseen. Tällöin meno on myös villiä ja ihmiset riekkuu ympäriinsä tansivat lohikäärmetansseja ja seurustelevat sukulaisten ja ystävien kanssa. Näiden kahden lisäksi Thaimaassa juhlitaan myös länsimaalaisten uutta vuotta myös. Kaikkiin näihin uudenvuoden menoihin kuulu se, että ei tyydytä siihen yhteen (korkeintaan kahteen) päivään kuten meillä lännessä vaan juhlinta kestää kahdesta jopa viiteen päivään, huh huh:-)
Kuala Lumpurista tulimme Thaimaaseen lentokoneella n. 50 euron hintaan per pää. Kone lähti Kuala Lumpurista halpalentoyhtiöiden terminaalista klia-lcct:tä ja laskeutui Surat Thanin kentälle n. puolen päivän aikaa. Surat Thanista on vielä n. tunnin bussimatka satamaan, josta lähtee lautta Koh Samuille. Lauttamatka kestää n. parisen tuntia. Lentokentältä ostimme bussi-lautta yhdistelmäliput Koh Samuille 350 bahtin (per pää) hintaan. Päästyämme saarelle mietimme vaihtoehtoja päästä rantsulle, jossa varaamme hotla sijaitsi. Aikamme pyörittyämme ja muita seuraamalla päädyimme saarella hyvin yleiseen yhteiskuljetukseen nimeltä songthaew (tai jotain tohon suuntaan…). Se on lava-auto, jossa pressukatto ja molemmin puolin lavaa istumapaikkoja n. kuudelle kahdeksalle hengelle ja keskellä tilaa matkatavaroille. Kyyti lamai rantsulle maksoi 100 tbhatia per pää ja se oli todella märkää kyytiä:-):-) Kuten jo aikaisemmin kerroin paikan päällä oli käynnissä Thaimaalaisten uusivuosi. Sitä on kuvattu maailman suurimmaksi vesisodaksi. Juhlassa ihmiset heittelee vettä ( mitä kylmempää sen parempi…) toistensa niskaan ja ilakoivat muutenkin veden kanssa ympäripäissään ja märkinä. Me matkaajat saimme myös osamme tuosta hauskuudesta ja kun viimein pääsimme hotellillemme olimme kauttaaltaan märkiä kuin uitetut koirat. Meininki oli hauskaa seurattavaa ja iloinen fiilis tarttuvaa, mutta meitä harmitti/pelotti kun matkatavaramme olivat märkiä ja kun niiden joukossa oli elektroniikkaa… No mikään ei mennyt onneksi rikki eikä pilalle. Veden heittelyyn kuuluu uskomus, että pestään pois vanhan vuoden pahat pois ja kylmällä vedellä se lähtee parhaiten pois. Uuden vuoden vesileikit on siis puhdistautumisrituaali, jonka uskotaan tuovan menestystä ja onnea uudelle vuodelle.

image

image

image

image

Meillä oli haaveena viettää sellainen rauhallinen ja auringosta nauttiva loppuloma upeilla rannoilla, mutta sää ei oikein meitä ainakaan alkuhetkillä hellinyt. Sääennustus lupaili tulevaksi viikoksi sadetta ja ukkoskuuroja ja loppuajaksikin epävakaista. Ja tulihan sitä vettä ja näin ollen rantsu jäi haaveeksi. Muutama päivä meni lukiessa, biljardia pelatessa ja tulevaisuutta pohtiessa sekä kertaillessa koettua ja nähtyä. Ja olihan se ihan mukavaa kun ei tarvinnut suorittaa ja sai vaan olla ja kerätä voimia kesään ja tulevaan pitkään syksyyn ja talveen. Kävin myös ahkeraan lenkillä ja muutenkin jumppailin ettei ihan kokonaan totuus unohtuisi. Lenkkeily ei ole ollut reissussa ollenkaan miellyttävää siis koko reissun aikana. Ilmasto on kuuma ja kostea (tämän vielä handlaa), liikenne on kaaottista ja vaarallista ja kaupungeissa on oikeasti saasteita sen verran ettei kiinnosta niitä sisäänsä vetää. Toisaalta olen reissun aikana hölkkäillyt mitä upeimmissa maisemissa kuten mekogjoen vartta Vientianessa, Kratiessa jne. merenrantaa katsellen samalla auringonlaskua Sihanoukvillessä, Koh Rongilla, Koh Samuilla, Koh Phanganilla jne.

image

image

image

image

Koh Samuin sateisiin kyllästyneenä ja säätiedotuksia katseltuamme päätimme suunnata Koh Phanganiin ja sieltä Koh Taolle. Näillä saarilla sateen mahdollisuus oli pienempi ja ne olisivat alkuperäisen suunnitelmame varrella. Varasimme hotellimme respasta mini van kuljetuksen ja liput Koh Phanganiin menevään lauttaan. Matka Koh Phanganille maksoi 400 tbahtia per pää ja kesti n. tunnin. Phanganilla hotellimme oli kävelymatkan etäisyydessä satamasta, joten reippailimme n. viidentoista minuutin matkan sinne. Hotelli oli maisemiltaan upea. Parvekkeelta ja huoneeseemme avautuvasta isosta ikkunasta näkyi meri ja palmupuita. Saatoimme istua parvekkeella nauttien kylmiä juotavia ja katsella kun aurinko painui horisonttiin meren takana. Olimme muutenkin tyytyväisiä hotelliin ja sen henkilökuntaan. Aika Phanganilla kului syöden, lukien, aurinkoa ottaen, rantsun aleen kauppoihin tutustuen ja uiden. Phanganilla meille iski edessä olevaa matkaa suunnitellessamme ajatus siitä, ettei viitsi enää junassa istua. Ja kun löysimme netistä suht halpoja lentoa Bangkokiin päätimme suunnata Koh Taon sijasta takaisin Koh Samuille. Nyt olemme kolmatta päivää Samuilla Chaweng nimisellä rantsulla. Rantsu on tullut tutuksi niin kuin alueen myymälät sekä ilmastoitu hotellihuone. Tää Chawen on Koh Samuin ”päärantsu” tai ainakin isoin turistirysä ja se näkyy niin hinnoissa kuin turistien määrässäkin. Esimerkiksi tämän kyseisen saaren Laimai rantsussa oluen sai pääsääntöisesti 60-80 tbhatiin täällä siitä joutuu pulittamaan lähes poikkeuksetta satasen tai enemmän. Ruokatarjonta on kans täällä runsasta, kaikkea löytyy kaikkeen makuun ja maksukykyluokkaan samoin on majoituksien kanssa.
Meillä on täällä Chawengillakin mukava ja aikas magee majoitus vaikka hinta meidän mittapuun mukaan lähentelee ns. kauhurajaa:-) Hotellihuoneessa on iso parveke ja kivoja kuvia piirretty seinille piristämään yleistunnelmaa, kaikin puolin mukava hotelli tämä Hakuna matata-hotelli. Huomenna lähdetään kohti Bangkokia, jossa shoppailemme viimeiset rahamme ja sitten ensi viikon torstaina kotiin.

Niin ja se sää näillä saarilla… Joo, on tosiaan satanut ja ollut epävakaista, mutta kyllä paistanutkin on. Me molemmat poltettiin hieman itsemme Koh Phanganilla vaikka ihon jo luulis ainakin vähän tottuneen (ja meidän luulis edes vähän viisastuneen:-):-) ). Täällä on ainakin mun mielestä jo liian tukala olla. Kosteus on järkyttävä ja siihen yhdistettynä n neljänkymmenen asteen lämpötila niin kyllä sitä soijaa tulee:-) paita on koko ajan märkä ja ahdistaa. Kuumimman päiväajan me vietetään suosiolla varjossa ja/ tai ilmastoidussa huoneessa.

image

image

image

image

Jännä tunne ku toisaalta reissu on ollut kiva ja en missään nimessä oo katunut tätä niin silti on todella mukava tulla takas kotiin. Nää viimeiset päivät on ollut odottelua ja matkaväsymystä on molemmissa havaittavissa. Neljä kuukautta on kuitenkin pitkä aika eikä sitä jaksa jatkuvasti olla innostunut ja helvetin kiinnostunut uusista asioista ja paikoista:-)

Eli huomen nokka kohti Bangkokia, josta Iitu kirjoittelee sitten ens viikolla…

-Toni-

Kuala Lumpur

Tää vesisateessa auringonotto on sen verran rankkaa puuhaa, että on jääny Kuala Lumpurin päivitys kokonaan tekemättä, mutta korjataan tämä vääryys nyt. Kuala Lumpur, kavereiden kesken KL on Malesian pääkaupunki, joka sijaitsee Malakan niemimaalla, Länsi-Malesiassa. Malesia on n. 29 miljoonaan  ihmisen koti, joka sijaitsee kahdessa paikassa eli Länsi-Malesia Malakan niemimaalla Thaimaan etelä puolella ja  Itä-Malesia Borneon saaren pohjoisosassa. Reilu puolet väestä on malajeja, mutta 26 % kiinalaisväestö hallitsee taloutta. Lisäksi sekaan mahtuu alkuperäisväestöä ja intialaisia sekä kourallinen muita. Uskontojaki löytyy joka lähtöön, malajit on virallisesti muslimeja ja sen lisäksi löytyy niin hindua, buddhalaista, taolaista ja ompa joukossa jokunen kristittykin. Kuala Lumpur oli reissussamme ensimmäinen (ja ainoa) maa, jossa islamilaisuus selkeästi näky katukuvassa. Oli moskeijaa ja oli huivipäistä daamia, ja oli pelkästään naisille tarkotettuja junavaunuja… Jokunen huivipää näky jo Singaporessa, mutta Kuala Lumpurissa määrä moninkertastu.

Eli Singaporesta hypättiin hienoon 27-paikkasen bussiin (penkit oli leväitä ja niitä oli vaan 1 + 2 rivissään. Penkit oli mallia hierova tv-tuoli eli oikein mukavia). Tällä kertaa rajamuodollisuudet suju uskomattoman nopeasti. Singaporen rajalle saavuttiin jotakuinki puolen tunnin matkaamisen jälkeen ja eiku jengi ulos bussista, sisälle suhteellisen tyhjälle raja-asemalle ja eiku oikeeta kaistaa suoraan passin tarkastukseen (ei jonoja), leima passiin, takas bussiin ja menoks. Sitte köröteltiin kymmenisen minuuttia ja yliteltii  siinä samalla silta ja päästiin Malesian raja-asemalle. Jälleen jengi ulos bussista, tällä kertaa kaikki matkatavarat messiin ja eiku oikeaa linjaa passitarkastukseen (jälleen ei jonoja). Leima passiin (maassa saapi olla 90 päivää) ja kamat tullin läpivalasuun ja takas bussiin. Ehkä helpoin ja nopein maan vaihto tällä reissulla (jos ei Suomesta lähtöä lasketa). Vietnamista Singaporeen oli kans aika simppeli, mutta lentokentillä joutu jonottamaan, ai kauheeta 🙂 Rajamuodollisuuksien jälkeen köröteltiinki hyväkuntosta motaria reilut neljä tuntia (sisältäen yhden nopeen vessapysähdyksen) ja saavuttiin ennen kahta Kuala Lumpuriin keskustaan Berjaya Times Squaren eteen.

image

Suhattiin taksilla hotellille, ku oltiin laiskoja eikä jaksettu ruveta suunnistamaan pitkin Kuala Lumpurin katuja. Hotelli sijaitsi kävelykadulla keskellä Chinatownia ja oli omaperäisesti nimetty Hotel China Town Inniksi. Saman niminen hotelli numero 2 sijaitsi muutaman talon päässä… Hotellia ei kyllä voi taaskaan kauheasti hienoudella kehua. Huone oli ikkunaton ja ilmastoimaton koppi. Nooh, sänky oli mukava ja suihkusta tuli kuumaa vettä. Hinta oli sopuisat n. 15 euroa yö. Sitä saa mistä maksaa… Ku oltiin saatu kamat heitettyä hotellille päätettiin ottaa lähiseutuja hieman haltuun ja lähdettiin kävelemään. Päädyttiin kivenheiton päässä sijaitsevaan Central Marketiin, jossa kauppaa on tehty jo 1800-luvun lopulta asti. Voisin tosin kuvitella, että bisnes on sillon ollu hieman erilaista, sillä tällä hetkellä Central Market tarjoaa pitkältiki pelkkää turistikrääsää. Tuoretuotteista ei tietoakaan. Central Market tuli meille hyvinkin tutuksi sillä juurikin kun ajateltiin poistumista ja matkan jatkamista, ni alko julmettu ukkoskuuro. Vettä tuli ku painepesurista ja ukkonen salamoi ja jyrisi aivan päällä. Muutama tunti siis hengailtiin Marketin seinien sisällä, ulos ku ei kauheasti hotsittanu mennä kameraa ja itseään kastelemaan, puoli minuuttia ois riittäny läpikotaseen kastumiseen. Onneks jossain kohtaa sade hellitti sen verran, että suuremmin kastumatta päästiin siirtymään hotellille. Sen verran se koko illan sato, että jäi kaupunkiin tutustuminen aika hiljaseks.

image

image

Seuraava aamu onneks valkeni pilvisenä, mutta sateettomana ja otettiin metro alle ja suunnattiin kohti Petronas Twin Tower. Meiltä jäi kiipeämättä torneja yhdistävälle katselutasanteelle. Katselutasenteelle jaetaan lippuja aamusta eli tuut riittävän ajoissa paikalle, saat lipun ja kellonajan jollon pääset torniin ja palaat sitten oikeaan aikaan kiipeämään torniin. Me ei käyty kalastelemassa lippuja, ku todettiin että 80 Ringittiä (reilu 20 euroa) on liikaa tosta huvista meille. Suunnattii  sen sijaan kohti KL Tower, pienen matkan päässä sijaitsevaa televisiotornia, jossa on myös 360 asteen näköalatasanne. Korkeutta tällä maamerkillä on 335 metriä ja hinta ylös 275 metrissä sijaitsevalle katselutasanteelle oli kohtuullisemmat 48 Ringittiä per räpyläpari. Korkeelta näki kauas, jos ei ois pilviä ja saastesumua. Mutta toki niistä huolimatta maisemat oli vaikuttavat. KL Towerin juurella ois mahdollisuus päästä F1-simulaattoriin, poniratsastamaan, akvaarioon ja ties mitä muuta lisämaksusta, mutta me skipattiin ne ja jatkettiin matkaa kohti ostosparatiiseja. Jos Singaporessa oli ostoskeskuksia, ni ei Kuala Lumpur jää paljoa pekkaa pahemmaksi vaan kyllä niitä löytyy täältäki. Me käytiiin tarkemmin  tutkimassa Betjay Times Squarea, jonka eteen siis edellisenä päivänä jäätiin. Takas sinne suunnattiin, koska mä halusin nähdä ostoskeskuksen sisällä olevan huvipuisto. Ja olihan tuo…huvipyisto. Sisään ei menty, mutta äimittiin suhteellisen vaikuttavan näköstä vuoristorataa. Lintsin vempeleet kalpenee sille kyllä mennen tullen.

image

image

image

image

Seuraava stoppi oli KL Sentral eli Kuala Lumpurin päärautatieasema. Sinne suunnattiin ostamaan lauantaille lippuja LCCT:hen (low cost carrier terminal) eli lentokentälle. Homma oli jälleen helpommin sanottu ku tehty. Oltiin netistä selvitetty, että Aerobus kuljettaa matkalaisia Sentralin asemalta suoraan LCCT:hen ja matka-aika ois jotakuinki tunti. LCCT siis sijaitsee parinkymmenen minuutin matkan päässä varsinaiselta Klia (Kuala Lumpur international airport) lentokentältä ja on  nimensä mukaisesti vain halpalentoyhtiöiden käytössä. Mahdollisuuksia matkata LCCT:lle on useita ja alkuun tuntu, että otataan taksi, ku ei jaksa säätää junilla ja busseilla ja käyttää tunti tolkulla aikaa. Onneks sitte löyty tuo Aerobus. Aerobusia taas ei meinattu löytää asemalta ollenkaan. Kierreltiin eri kerroksia, ku jostain syystä oletettiin, että firmalla ois vallan koju asemalla, mutta ei, ei niillä ole. Ku hiffattiin tää, ni suunnattiin maan alle ettimään bussien lähtöpaikkaa ja sieltähän firman bussi sitten löyty ja saatiin ostettua avoimet liput lentokentälle hintaan 8 ringittiä per matkaaja.

Seuraavaks sitten olikin vuorossa toisistamme eksyminen eli erittäin epämiellyttävä tunti kummanki elämässä. Lähettiin asemalta kävelemään kohti National Museumia ja oltiin hieman erimielisiä reittivalinnassa (ja ilmeisesti myös määränpäästä). Toni lähti omaa kauttansa ja minä omaani. Ja koska mä olin vaan sairaan nopee, ni mä olin jo ohittanu sen paikan missä Toni luuli, että kohdataan ja odottelin sitä museolla (mihin mun mielestä oltiin menossa). Hommahan ois ollu helppo, jos ois ollu puhelimet matkassa, mutta ku ei ollu, ni sitten oltiin kadoksissa toisiltamme. Toni suuntas sitte fiksuna poikana hotellille, mutta mä jatkoin matkaa viereiseen puistoon, koska myös se oli kohdelistalla. Siellä mä sitte haahuilin puiston läpi, ja kohti Kuala Lumpurin asemaa (tää on eriasema, ku se Sentral), josta oli läpikulku hotellis lähinnä sijaitsevalle asemalle. Matkan varrelle sattu myös maan Kansallismoskeija ja autoistaan vihelteleviä miehiä. Hunnuton nainen yksin liikenteessä tais olla niillä huudeilla hieman kummajainen. Mutta löysin tieni myös hotellille juurikin sopivasti, ku sen päivänen sadekuuro alko. Toni oli puolisen tuntia mua jo odotelluki. Käytiin sitte hieman palautekeskustelua aiheesta, kuka eksytti ja kenet ja missä oltiin sovittu näkevämme. Ja koska jälleen loppuillan sato, ni jäi Chinatownin tutkiminen jälleen seuraavaan päivään.

Kävelijälle Kuala Lumpur on kaksjakonen kaupunki. Osittain pääset hienostiki kulkemaan, on jalkakäytävää ja on suojatietä ja liikennevaloo. Välillä taas eteneminen on haastavaa, on liikennevaloo, mutta en ei koskaan vaihdu vihreeks jalankulkijoille, vaan joudut suhaamaan tuhatta ja sataa tien yli, ku autoilijoille vaihtuu valot punasiks ja samalla väistelet kääntyviä. On monttuja jalkakäytävissä ja on jalkakäytäviä, jotka vaan päättyy ja sitte vedätki motarin laitaa menemään. Tahi ylität motarin, jotta pääset jatkamaan jalkakäytävää. Ei mikään jalankulkijan unelma, mutta aasialaiseks kaupungiks suhteellisen inhimillinen.

Vika päivä KL:ssä valkeni yllättäen pilvettömänä ja me suunnattiin Batu luolille eli 13 kilometriä Kuala Lumpurin keskustasta sijaitsevalle luolastolle, jossa sijaitsee suurin Intian ulkopuolella oleva hindutemppeli. Luolille pääsee suoraan junalla Sentralin asemalta. Ja koska ei olla vielä tän reissun aikana kävelty portaita (miks ihmeessä kaikki nähtävyydet sijaitsee jossain miljoonan portaan päässä), ni kiivettiin 272 porrasta kattomaan temppeliä, luolia ja apinoita. Olihan nuo näkemisen arvoset. Luolilla ois ollu myös mahdollisuus Dark Cave -kierrokseen, jossa ois päässy oppaan johdolla kiertelemään pitkin valaisemattomia luolia, mutta säästösyistä skipattiin reissu vuoren uumeniin. Käytiin vaan kattomassa todellinen rahastusmesta eli Batu Village. Hintaa ei ollu ku muutama euro, mutta eipä ollu nähtävääkään. Hienon lammen yli kuljettiin luolaan, jossa oli maalauksia. Luolan perällä oli liskopuisto, joka oli ahdistava. Kuuma ja kostea ja käärmeet sun muut ötökät oli tosi pieneissä häkeissä. Yök. Lisäks oli lintupuisto, jossa muutama tipu oli ahtaissa häkeissä. Mutta nähtiin me intialainen tanssiesitys. Esiintyjät oli tosin niin leipiintyneitä, että ne näytti siltä, että saattavat nukahtaa kesken seuraavan liikkeen. Todella tajunnanräjäyttävää, kuten juontaja asian ilmas….

image

image

image

Luolien jälkeen käytiin vielä yhdessä kattomassa Kansallismoskeijaa. On se vaan valtava rakennus! Ja illalla käytiin ihailemassa Twin Towereita iltavalaistuksessa ja hieman pyörimässä ostoskeskuksissa. KLCC -ostoskeskuksesta löyty kauppa mihin me oltas voitu muuttaa. Kinokuniya -niminen kirjakauppa. Aivan valtavan kokonen mesta, josta löyty kyllä kirjoja ihan joka makuun. Mä usein voinu helposti viettää useamman päivän hypistelemässä eri kirjoja… Toni koki suuren heräämisen, ja totes, että Suomen kirjakaupathan on tosi suppeita. No shit. Onneks on verkkokirjakaupat.

image

image

image

Niin saatiin käytettyä kolme päiväämme Kuala Lumpurissa ja suunnattin kukonlaulun aikaan lauantaina kohti LCCT:tä ja sieltä Thaimaata. Mutta Thaimaasta lisää jahka aurinko rupeaa joskus paistamaan… Vietnamin jälkeen ei oo sateetonta päivää ollu eli se loppu lomasta rannalla. Nyt ollaan Koh Samuilla ja huomenna lähdetään ettimään aurinkoa Koh Phanganilta mistä suunnataan sunnuntaina Koh Taolle ja sieltä sitten Bangkokin kautta kotia. Bungalowin terassilla istumisesta ja naapuri baarissa biljardin peluusta ei kovin mielenkiintosia postauksia saa aikaan, ni kattellaan seuraavia päivityksiä varmaan sitte ens viikolla. Toivottavasti aurinkoisemmissa merkeissä!

/Iitu

image

Kallis, kalliimpi, Singapore

Sunnuntaina aikaisin aamusta (6.15) taksi poimi meidät hotellilta ja heitti lentokentälle. Lentokenttätaksi piti tilata edellisenä päivänä ja hinta oli kiinteät 180 000 dongia (viereisellä kadulla mainostettiin samaa palvelua hintaan 170 000 D, mutta ei jaksettu tingata), sisältäen lentokenttämaksun (minkä suuruudesta ei mitään hajua). Kuviteltiin olevamme aivan liian ajoissa kentällä, ku lento lähti vasta 8.55, muttamutta check-inin, turvatarkastuksen ja aamupalan jälkeen saatiinkin kävellä suoraan Tiger Airwaysin koneeseen. Jo ostosten tekeminen lentokentällä oli pienoinen shokki, aamupala makso saman verran, ku koko päivän ruuat muualla maassa ja vedestäki sai pulittaa viisin kertasen hinnan. Mutta olihan se jo totuttautumista Singaporen hintoihin.

Singapore on pieni viiden miljoonan ihmisen saari Malakan niemimaan kärjessä. Nämä viisi miljoona ihmistä on tungettu pääkaupunkiseudun kokoselle maa-alalle, joten tiivistä on. Kolmen Kaakkois-Aasiassa vietetyn kuukauden jälkeen oli mielenkiintosta saapua hyvin erinlaiseen Aasian maahan, käytännössähän Singapore on länsimainen hyvinvointivaltio, joka vaan sattuu sijaitsemaan Kaakkois-Aasiassa liki päiväntasaajaa. Olikin hieman kulttuurishokki saapua maahan, jossa mopot ei aja tuhatta ja sataa missä sattuu (mopoja on todella vähän), kadut on leveitä ja hyvin hoidettu ja suojatien uskaltaa ylittää rauhassa, kun vihreät palaa. Ja autoilijat väistää jalankulkinoita, whaaat. Myös toimiva julkinen liikenne ja juomakelpoinen hanavesi on uutta ja ihmeellistä 🙂 Otettiin tosiaan lentokentältä MRT (mass rapid transit) eli meillä päin metrona tunnettu kulkuväline. Pakko hieman hehkuttaa, kun fiksusti nää on hoitanu homman. Lippu maksetaan sen mukaan mistä ja minne matkustetaan (samaan tapaan toimii ainaki Kuala Lumpurin ja Bangkokin julkinen). Kertalippua ostaessasi valitset vaan automaatista määränpään ja maksat sen mukaan. Me otettiin EZLink -kortit, joihin saa ladattua arvoa (jos joku on menossa Singaporeen, ni meillä on kaks korttia joilla on vielä kuutisen dollaria arvoa. Ei keretty vaihtamaan kortteja pois), ja ne käy myös busseissa. vilautat vaan kortin lukijalle hypätessäsi metroon/bussiin ja vilautat uudelleen hypätessäsi pois, ja maksat vain siitä mitä matkustit. Simppeliä.

image

image

Hotellimme, Fragnance Hotel Crystal (ylihintanen hotelli, joka ei tarjoile aamiasta, jossa ei ole ilmaista wi-fiä eikä minkäänlaista pyykkipalvelua, mutta oli halvin mitä löydettiin) sijaitsi Geylangin alueella, paikallisella punaisten lyhtyjen alueella. Juu, olihan huorataloa huoratalon perään, mutta jos ei ois tiennynnä mitä ne on, ni ois ihmetelly näitten kummallista rakennustapaa ja mieltymystä hämmentäviin sisäänkäynteihin… Ehkä mulla oli hieman liian ruusuiset kuvat Singaporesta, mutta ku kaikkialla hehkutetaan kuinka siisti ja hieno ja puhdas ja rikas ja diipadaapaa kaupunki on, ni mä odotin vähintään kullalla silattuja katuja ja hopeella päällystettyjä taloja, valoisa ja toimiva Changin lentokenttä vielä vahvisti tätä mielikuvaa. Geylang (ensikosketus kaupungiin) teki kuvasta hieman realistisemman, jos kaupunginosa on rakennettu muutama kymmenen vuotta takaperin, ni kyllähän se näkyy. Siisti toki oli, sitä en kiellä, mutta ei ny mitenkään erityisen ”hienoa”. Toki keskustassa pilvenpiirtäjien ja toinen toistaan hulppeampien ostoskeskusten seassa on katukuva..ööö..uudempi, ja ehkä enemmän mun mielikuvia vastaava.

image

image

image

image

image

Hotellihuoneen saamisen, pikasten päikkäreiden ja suihkun jälkeen suunnattiin ensin Golden Mile Complexiin ostaa bussilippuja Kuala Lumpuriin, ku oltiin kuultu, että liput kannattaa varmuuden vuoks hoitaa hyvissä ajoin. Hieman googlailtuamme vaihdoimme suunnitellun junamatkan bussimatkaan. Syitä löytyy useampia, ensinäkin nykyään junat Kuala Lumpuriin ei lähde Singaporen keskustasta, vaan Woodlandsin asemalta, joka sijaitsee aivan Malesian rajalle, eli matkaa keskustasta kertyy. Toisekseen lipun ostaminen ois ollu säätämistä. Jostain syystä, kun ostat lipun Singaporesta, ni maksat sen Singaporen dollareissa (tää ei oo se ihme), mutta maksat saman numeroisen summan, ku maksasit Malesian ringiteissä (vaihdetaan siis vaan valuutta, ei suoriteta laskutoimituksia), ja ku kurssit ei ihan kohtaa, ni matka maksas huomattavasti enemmän, ku sama matka toiseen suuntaa. Tämän voisi kiertää muutamallakin tavalla, joko ostamalla netistä lipun Johor Bahrusta (eka pysäkki Malesian puolella, ja Malesian toiseks suurin kaupunki) Kuala Lumpuriin ja sitte Woodlandsin asemalta vaan lipun Johor Bahruun, vaihtoehtoisesti voit myös mennä paikallisbussilla rajan yli Johor Bahruun ja vaihtaa sitten junaan. (Seat61 kertoo asiasta lisää). Kolmanneks matka-aika on junalla pidempi ku bussilla. Ei siis jaksettu säätää, ja kun bussifirmoja on monia ja busseja lähtee useampi tunnissa, ni matkattiin siis paikallisbussilla (joka lähti melkeen hotellin oven edestä) lipujen ostoon. Meidät nykäs sisään setä firmasta nimeltä Star Mart Travelista ja muutamaa minuuttia myöhemmin oltiin 50 S$ köyhempiä ja kahta bussilippua rikkaampia.

Golden Mile Complexilta lähdettiin käveleskelemään etiäpäin, tarkotuksena joskus päästä Marina Bayhyn asti. Matkan varrella ohitettiin mm. Raffles-hotelli  joka tarjoilee niitä aitoja ja alkuperäsiä Singapore Gin Slingejä. Skipattiin drinksut tällä kertaa, on sitte seuraavalle kerralle jotain tekemistä :-). Eksyiltiin hieman Marina Squaren kauppakeskuksessa ja löydettiin itsemme Singapore Flyerin juurelta. Tonia oli jääny kaivelemaan muutaman vuoden takaa, ku ei menty London Eyehyn, ni tällä kertaa päätettiin tuhlata ja tarkistaa Singapore myös yläilmoista. Puolen tunnin kierros tässä maailman korkeimmassa maailmanpyörässä makso 33 S$ (rapiat 20 €) per matkaaja. Olihan kokemus hieno, pimenevä Singapore yläilmoista ei oo ollenkaan hullumpi näky. Flyerilta jatkettiin matkaa Gardens by the bayhyn, johon saavuttiin täydelliseen aikaan. Illan valo- ja äänishow oli juurikin meinellään. Garden by the bayta on hyvin vaikea kuvailla, se on puisto joka on rakennettu täytetylle maalle ja puistossa on jättimäisiä rakennettuja ”sieniä”, jotka on pimeellä valastu mitä hienoimmin värein. Eka iltana tuli tosiaan nähtyä mitä hienoimpia puolia Singaporesta.

image

image

image

image

Eka päivä taas käytettiin perus turisteilua jatkaen. Eli pyörittiin Chinatownissa, Little Indiassa ja Orchad Roadilla. Orchad Road on kyllä ostoshullun paratiisi, kauppakeskusta kauppakeskuksen perään ja kaikkea Luis Vuittonista H&M:n, kahdelle suht persaukiselle reissaajalle, joiden täytyy ajatella rinkkojen painoa (Air Asian ruumaan voi laittaa 15 kg/rinkka) katu oli vaan hyvin hämmästeltävä. Ostettavaa ois kyllä löytyny, ei halpaa, mutta halvempaa ku Suomessa. Seuraavalla kerralla sitte kunnon budjetilla ja tyhjällä matkalaukulla :-). Little India näytti myös sen rähjäsemmän puolen Singaporesta, vaikka tuntuu, että koko kaupunki on yks iso rakennustyömaa, ni jotenki Little India oli senki saanu vietyä toiseen potensiin, ja samalla se oli myös hyvin kulahtanu. Käytiin toki tsekkaa paikallinen katettu Mustamäen tori eli Mustafa Center, joka oli todella täynnä kaikkea. Tuskimpa osaat kaivata semmosta mitä en katon alta ei saa… Saatiin myös hieman pitkiä katseita osaksemme, ku kävelttin Little Indiasta kotiin. Singapore on kävelijäystävällinen kaupunki, mutta paikallisia ei kauheasti nää kävelemässä. Julkiset toimii sen verran hyvin, ja on suhteessa halpoja, että muut ku tämmöset hullut ei kävele 🙂

Illalla lähdettiin katsastaa paikallinen huvittelukeskus Clarke Quay, ja olipahan hulppea ravintolakeskittymä joen rannalla. Ravintolaa ja baaria joka makuun, mutta olipahan hinnatki. Saatiin muutamassa tunnissa tuhlattua useamman päivän budjetti… Mutta oli kyllä kivaaki istuskella tuoppi kourassa kuuntelemassa livemusiikkia. Vaikkei juotu, ku muutama olut (enempää ei vaan perse kestäny), ni mä tunsin seuraavana päivänä seuraukset. Ilmeisestikin tää tipattomuus yhdistettynä Lariamiin aiheuttaa darran hyvin helposti. Lähdettiin seikkailemaan aamupäivästä kaupungille, ja palattiin hyvinkin pian kämpille, ku mä tulin hieman pahoinvoivaks (jee, pääsin taas tähän aiheeseen). Päästiin myös hieman erilaisempaan turistikohteseen eli MRT:n henksutiloihin mun pahoinvoinnin takia. Oltiin tekemässä matkaa takas hotellille, ku mä totesin, että ny ei oo neidillä hyvä olo ja ei ku vessaan (onneks oltiin Singaporessa, missä asemilla on hyvät ja siistit vessat). Ku tulin vessasta ja tihrustin Tonille, että nyt ei o hyvä olla, ni herrasetävartija kysäs, että tarviiko mun päästä hetkeks takatiloihi  lepäämään (näytin ilmeisestikin suhteellisen pahoinvoivalta). Niin me sitte hengailtiin metrohenkilökunnan taukotilassa puolisen tuntia, että mä sain koottua itteäni sen verran, että uskalsin hypätä metroon ja matkustaa hotellille. Ei voi muuta ku kiittää ja kummartaa henkilökuntaa. Ois nimittäin ollu astetta vittumaisempi odottaa olon tasaantumista metron aulassa, ulos ku ei viittiny mennä, ku ukkosmyrky rupes riehumaan just ku päästiin sisään odotushalliin ja meni sopivasti ohi mun toipuessa.

image

image

Vika ilta Singaporessa menikin sitte  hotellihuoneessa toipuessa. Eli ei ihan suunnitelmien mukaan. Kyllähän sitä eläintarhaan ja Sentosan saarelle myöhemminki kerkiää. Jompaan kumpaan, ku piti vikana päivänä suunnata. Nooh, aina ei voi voittaa. Singapore oli kiva kaupunki, ja muutama kohde jäi odottamaan seuraavallekin käyntikerralle, mutta budjettimatkakohteeksi kaupungista ei kyllä ole (ainakaan meille). Yöpyminen maksaa, nähtävyydet maksaa, olut maksaa, syödä voi toki suhteellisen halvalla hawkers cornereissa ja food courteissa, mutta kaiken kaikkiaan mikäli ei halua kaikesta sniiduilla, ni Singapore maksaa.

Aamulla sitte luovutettiin huone, hypättiin paikallisbussiin ja sitte Kuala Lumpurin bussiin, mutta siitä lisää tuonnempana.

/Iitu

Saigon

Jaaha, on tullut aika taas päivittää kuulumisiamme ja kertoa kokemuksistamme. Tapani mukaan olen päivyksen osalta myöhässä, koska nyt olemme jo toista päivää Singaporessa ja näin ollen Saigon ja Vietnam on jo elettyä elämää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan….

image

image

Alkuun hieman yleissivistystä sen verran, että tiedetään termit ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ho Chi minh City on entiseltään nimeltään Saigon, mutta Vietnamin sodan ( Vietnamissa sota tunnetaan muun muassa nimellä yhdysvaltojen sota) voiton kunniaksi kaupungin nimi muutettiin Ho Chi Minhiksi vuonna 1975. Itse setä Ho Chi Minh kuoli 1969, mutta koska hän oli niin kova jamppa vietnamilaisten mielestä hänen mukaansa haluttiin nimetä ”vihollis” porukan pääkaupunki. Aikoinaan Ranskahan oli alueella kova luu, se hallitsi siirtomaaherruudella aluetta. Ranska joutui kuitenkin kahnauksiin kommunistimielisten kanssa ja joutui antautumaan sillä seurauksin, että asioista jouduttiin sopimaan/sovittiin neuvotteluin. Genevessä tehtiin rauhansopimus vuonna 1956, jonka mukaan Vietnam jaettiin kahteen osaan 17. leveyspiiriä pitkin. Eteläinen Vietnam jäi rankalaismielisten alueeksi ja Pohjois-Vietnam jäi taas Ho Chi Minhin johtaman kommunistiliikkeen johtamaksi. Eteläistä Vietnamia johti silloin setä nimeltä Ngo Dinh Diem, jonka ”Saigon” nimistä hallitusta jenkit avoimesti tukivat. Kävi kuitenkin niin, että etelän hallitsijalle nousi niin sanotusti pissa päähän ja se rupesi suosimaan sukulaisiaan niin virkavalinnoissaan kuin muutenkin. Tähän kyllästyi varsin nopeasti Etelä-Vietnamin jotkin asukkaat ja perustivat vuonna 1960 yhdistyksen nimeltä Front national liberation. Kyseinen kommunistimielinen yhdistys tunnetaan historiassa paremmin nimellä Vietkong (sissiliike), yhdistyksenä joka sai tukea niin Neuvostoliitosta kuin Kiinastakin. Tästä alkoi kierre jota ei pystytty hallitsemaan. Jenkit lisäsi joukkojaan ja tukeaan etelään kommunismin pelossa ja pohjoinen sai lisää tukea omiltaan. Etelä-Vietnamin tilanne paheni sen verran, että Vietkong-porukka sai jenkkien hiljaisella hyväksynnällä aikaan vallankaappauksen vuonna 1963 joka johti siihen, että Ngo Dinh Diem surmattiin. Valtaa alueella ei saatu sovittua vaan levottomuudet jatkuivat niin kuin poliittinen epävarmuuskin. Vuonna 1964 yhdysvallat ilmoitti virallisesti, että heidän kimppuunsa on hyökännyt Vietkongin porukat Pohjois-Vietnamin avustuksella. Tästä alkoi sissisota, joka jatkui aina vuoteen 1975. Sotahan päättyi ns. sanotusti Pohjois-Vietnamin voittoon, koska Yhdysvallat olivat omista sisäpoliittisista syistä vetäytyneet alueelta pois. Sota oli varsinkin Yhdysvaltojen osalta hyvin häpeällinen, koska se käytti alueella jopa terrorismiksi luokiteltua väkivaltaa myös siviilejä kohtaan sekä tappoivat niin lapset kuin naiset vain siitä syystä että he olivat vietnamilaisia. Jenkit myös kiduttivat, raiskasivat ja tappoivat ilman sääliä vietnamilaisia ja jotkut jenkit jopa keräsivät lasipurkkeihin vihollisensa korvia. Historia alueella on siis ollut hurja ja voisi kuvitella, että henkiset traumat olisi vielä päällä, mutta kuuleman mukaan jenkit ovat ”tervetulleita” Vietnamiin, koska he ovat rahoittaneet monia hyväntekeväisyysprojekteja ja olleet kehittämässä maata parempaan suuntaan. Ja jakaneet rahaa anteliaasti.
Ihan oikeutettuna kysymyksenä voidan esittää, mitä Jenkit on oppinut tapahtuneesta? Oma mielipiteeni on ettei paljoakaan. Kun lukee ja kuulee juttuja Irakista, Afganistanista ja Jenkkien toiminnasta ns. maailmanpoliisina samat raakalaisuudet jatkuvat ja ihmioikeuksille sanotaan piut paut.

Se siitä historiasta ja paasauksesta, nyt Ho Chi Minhiin…

image

image

image

Nha Trangista mentiin päiväjunalla Ho Chi Minhiin. Matka kesti seitsemisen tuntia ja maksoi 295.000 dongia per nassikka. Vaunu oli ilmastoitu ja pehmustetuilla penkeillä, joka tarkoittaa hieman parempaa tasoa ja näin ollen mukavampaa matkustamista. Matka sujui kivasti lukiessa ja maisemia katsellessa, joten voimme suositella ko. matkustustapaa myös perheellisille. Saavuimme Ho Chi Minhiin n. klo kolme iltapäivällä ja otimme taksin hotellilemme. Taksin saaminen rautatieasemalla oli haastellista, koska kaikki taksit eivät ottaneet kyytiin syystä jota meille ei kerrottu. Lopulta meillä oli taksin kanssa onnea matkassa kun saimme taksin ja kustannusten jakajaksi samaan suuntaan menevän britti pariskunnan. Matkalle hintaa kertyi n. kaksi euroa per pariskunta eli ei kovin paljoo.
Hotellimme Nam long sijaitsi Phan Ngu Lao alueella eli suhteellisen keskeisellä ja halvalla alueella. Hintaa majoituksella oli 16 dollaria yöltä, hintaan ei kuulunut aamupala mutta pieni siisti huone suihkulla ja huonolla wifi- yhteydellä kuului. Hotelli oli siisti ja henkilökunta avuliasta ja iloista eikä häiriötekijöitä ollut.

image

image

image

Meillä oli Saigoniin varattu aikaa kuusi päivää. Tämä osoittautui aivan liian pitkäksi ajaksi, koska kaupungin ”haltuunottoon” mielestämme olisi riittänyt aivan hyvin kolme-neljä päivää. Nähtävyyksiä siellä ei niinkään ole ja ne vähät mitä löytyy kiertää muutamassa päivässä. Kaupungin ihasteluun ja vilinän tarkasteluun väsyy suhteellisen pian ja siihen väsyimme mekin. Toki aika olisi sujunut paremmin mikäli olisimme ottaneet esim. päivämatkan mekog joen suistoon tai jonkin muun kohteeseen. Me emme halunneet päiväretkiä ottaa, koska päivästä suurin osa olisi kulunut autossa istuen ja mehän ollaan ihan tarpeeksi reissun aikana autossa istuttu.
Kaupungissa kiertelimme edestakaisin, näimme Notre Damen katedraalin, Kilpikonna järven, pilvenpiirtäjiä ja hulppeita muita rakennuksia. Näimme myös upeita puistoja, ostoskeskuksia ja markettialueita, koimme hienot ravintolat ja kahvilat sekä söimme hyvää ja suhteellisen halpaa paikallista ruokaa.
Saigon on hyvin länsimaalainen kaupunki yleiskuvaltaan, selvästi länsimaalaisempi kuin esim. Hanoi. Kadut ovat leveämpiä, autoja on kaduilla enemmän ja yleisilme on siistimpi. Liikenne Saigonissa on kaaos niin kuin esim. Hanoissakin, mutta erilaisempaa, ehkä jopa pahempaa. Hanoissa kadut ovat kapeampia (jalankulkijan on helpompi ylittää katu) ja liikenteessä pääosin mopoja. Saigonissa autot huristavat leveitä katu jumalatonta vauhtia ja ne mopedit liukuvat niiden seassa tai vielä pahempaa jalkakäytävällä. Koeta siinä sitten olla turistina ja pitää itses ehjänä kun pelkäät tietä ylittäessä autoja ja jalkakäytävällä niitä oikaisevia mopedeita.
Kävimme myös sotamuseossa  katselemassa maan sotaisaa historiaa heidän näkökulmastaan kerrottuna. Olihan käynti mielenkiintoinen ja saatu tieto sivistävää, mutta varsin ymmärrettävästi yksipuolista. Museossa oli nähtävillä sota-aluksia, pyssyjä, viestivälineistöä sekä kuvia ja tekstejä väritettyinä kommunistin ihannoinnilla. Suosittelen kaikille museossa käyntiä mikäli kaupungissa vierailee.
Yhtenä päivänä vierailimme eläintarhassa -joka on muuten yksi maailman vanhimpia- jossa näimme niin virtahevon, leijonan kuin tuhottoman määrän käärmeitä ja muita mielenkiintoisia ötököitä. Tämä oli hyvä kohde ja olisi myös hyvä kohde lapsiperheille. Alueella saa helposti kulumaan vaikka koko päivän, alue on siisti, eläimet hyvissä oloissa ja alueen palvelut hyvät eikä hintakaan ollut kova, ainostaan 30 senttiä euroissa per pää.
Vierailimme entisessä presidentin palatsissa (reunification palace), joka aikoinaan toimi myös Etelä-Vietnamin sodan aikaisena johtokeskuksena. Nykyään paikka on pääsääntöisesti turistikohde, mutta siellä järjestetään myös valtion virallisia juhlallisuuksia aina silloin tällöin. Rakennuksessa oli kellarikerroksessa vielä nähtävissä sodanaikaiset johtokeskustilat karttoineen ja viestivälineineen. Yläkerroksissa pressan sviitit pelisaleineen, elokuvateattereineen ja tanssiparkeitteineen sekä isot mahtavat kokoustilat. Tykkäsin kohteesta ja sen historiasta eikä muutaman euron sisäänpääsy maksukaan himmentänyt sitä.

Saigonista pidin paljon ja se on mielestäni kokemisen arvoinen kaupunki. Matkasta niin Saigoniin kuin Vietnamiin saa paljon enemmän irti mikäli jaksaa hieman tutustua maan historiaan ja kulttuuriin. Vietnamista pidin erittäin paljon, siellä löytyy aktiviteettiä jokaiseen makuun, majoitusmahdollisuksia jokaiseen budjettiin ja paljon hyvää ruokaa ja hienoja kohteita ja rakennuksia. Vietnam on selvästi kehittyneempi maa niin matkailun kuin infrankin suhteeen kuin esim Laos ja Kambodza. Saigonista itse odotin hieman enemmän, en tiedä oliko mieltäni romantisoineet/mystifioineet sotaelokuvat ja hyvin tehdyt matkailuohjelmat, mutta en saanut sieltä mitä odotin. Jäin kaipaamaan esim. hieman enemmän itämaista tunnelmaa ja kulttuuria. Kaiken kaikkiaan Vietnamista jäi niin hyvä maku ja fiilis, että tänne tänne tullaan vielä joskus uudestaan.

image

image

image

Saigonista siirryimme lentämällä Singaporeen, josta Iitu kirjoittelee lähipäivinä….

P.S pyydän anteeksi kun käytin Saigon nimeä Ho Chi Minhin sijaan, mutta niin tekevät paikallisetkin.

-Toni-