Pikaisia kuulumisia

Muutama pikainen räpsäisy matkan varrelta. Paljon on tehty (ehkä) ja kaikenmoisia yllätyksiä on matkan varrella tullut eteen, mutta niistä tuonnempana. Ratkotaan ne ensin maaliin, niin saatte myös onnellisen lopun samaan pakettiin!

On päiviä, kun mää vaivun epätoivoon ja mietin omaa mielenterveyttäni. Kuka täyspäinen muka lähtis tämmösen projektiin? Ja on päiviä, kun mää kiepun innosta ja mietin miten mahtava koti meille tulee. Joskus ens vuoden jouluna. Välillä tuntuu, että ei tää etene mihinkään. Mutta kai me jotain on saatu aikaiseksi.

Purkutyöt rupeaa olemaan paketissa. Muovimattoa pitää alakerrasta vielä hiukkasen hioa ja sit se on siinä. Jos kaikki menee putkeen – kaikki raajat ristiin – niin viikonlopun jälkeen meillä ei ole enää yhtään muovimattoa, mutta on koolaukset katossa ja osa seinistä paklattu & hiottu & pesty!

Ja ens viikolla tulee sähkäri, kuin siistiä se on?!

Eteenpäin, sano mummo lumessa.

Purkumaanikot byroslavian kurimuksessa

Huomenna sen pitäisi vihdoin olla täällä. Purkulupa taloyhtiöltä. Sitä on odoteltu. Nyt kaikki raajat ristiin, ettei tule mitään kommervenkkejä enää.

Koska se tarkottaa, että torstaina kaatuu seinä ja ensi viikolla häviää kylppäri – sitä ennen pitää putkarisedän tulla irrottamaan vesikalusteet ja tulppaamaan putket. Joka taas tarkoittaa, että homma etenee. Ei enää epämäärästä nyhräämistä.

Epämääräisessä nyhräämisessä on menty jo asioiden edelle eli seinien tasoittamiseen. Siis ei niiden, jotka puretaan, vaan niiden, jotka jää. Mutta jotain on ollu pakko tehdä odotellessa lupalappusta.

Mutta on me jo purettukin. Keittiön kaapit on lähteny. Samoin kaikki muutkin kaapistot. Verholaudat (ja yksi hiirenpesä) ovat häipyneet. Listoja on nypitty irti seinistä sekä ikkunoiden ja ovien pielistä. Lauteista on tehty takapihalle penkki. Ja sen penkin vieressä on massiivinen kasa jätelavalle menevää tavaraa.

Grande Finale oli muovimaton irrottaminen entisen varaston, tulevan kodinhoitohuoneen, lattiasta. 97 % se lähti todella nätisti ja loput 3 % vaati kiroilua ja väkivaltaa. Mutta irti on!

Eli täällä odotellaan leka tanassa purkulupaa! Jos tänne en ehdi päivittämään, niin Instagram kyllä kertoo milloin päästään riehumaan seiniä alas. Pst. Ne kuvat löytyy myös tuosta oikeasta reunasta.

Saanko esitellä…

…meidän kodin. Eikun siis räyskän. Mutta koti siitä tulee. Ihan pienen pientä laittoa se saattaa vaatia. Ihan selkeetä ainesta Pientä pientäremonttia -ohjelmaan. Salli mun itkeä!

Jos totta puhutaa, niin mää olen yhtäaikaa sekä järjettömän innoissani – meille tulee niin mahtava koti – ja myös ihan pikkasen kauhuissani – aivan järjetön urakka.

Mutta vilkaistaan hieman. Kuvathan on aivan järkyttävää hämärässä puhelimella, jossa on näköjään likanen linssi -laatua. Mutta jonkinlaisen kuvan saatte, mitä tuleman pitää.

Takka

Tottahan takka on hyvä syy ostaa koti?!

Tokihan niitä oli muitakin. Tätä räyskää on vaikea kuvailla kuvin, saati sanoin. Mutta potentiaalia siinä on vaikka muille jakaa! Mutta kattokaa ite.

Yllä on vaan pintaraapaisu siitä mitä kaikkea remontoijan unelma pitää sisällään. Sisätilojen potenttiaalin lisäks on vielä pari muuta plussaa.

  • Sijainti on loistava: meri ja metro, voiko enempää vaatia?
  • Riittävän kokoinen aidattu piha: ah, savustin ja yrttipenkit!

Palataan, toivottavasti parempien kuvien kera!