Teekutsut & muita nähtävyyksiä Bostonissa

Hahaa. Taas tuli elämä ja kaikkia muita huonoja tekosyitä eikä blogi ole päivittynyt. Nooh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan…

Kuten mainittua niin hop on – hop off -trolleyn hintaan kuului sisäänpääsy Boston Tea Party Ships and Museumiin. Laiva & museo sijaitsevat Bassriverissä ja sisään pääsee Congress Street Bridgeltä. Visiitti museoon kannattaa ajoittaa joko tasaan taikka puoleen 🙂 Museo kierretään oppaan johdolla ja kierrokset starttaavat puolen tunnin välein. Museon henksu on pukeutunut alkuperäisen Tea Party -liikkeen historiaa kunnioittaen ja liikkeen tarina eteneekin tilasta toiseen ikäänkuin näytelmänä. Kierretään niin laivoja kuin muitakin paikkoja ja tavataan kasa kaikenlaisia ihmisiä jokusen sadan vuoden takaa. Kaiken kaikkiaan laiva & museo oli viihdyttävä kokemus.

boston-museum-contact-venues
Tyyppi vuodelta 1773. Kuva lainattu Boston Tea Ship Party Ship & Museumin sivuilta.

 

Kolmen päivän kärryajelu oli kyllä kaiken kaikkiaan hyvä ostos, matkan varrelle osui (kuinka yllättävää) kaikki Bostonin ”tärkeimmät” nähtävyydet. Hypättiin ihmettelemään  Bostonin maratonin maalilinjaa ja kadun pätkää missä pommimies iski kesken maratonin vuonna 2013 tappaen kolme ihmistä ja haavoittaen liki kolmeasataa katsojaa. Ihasteltiin kärryn ikkunoiden läpi Fenway Parkia, tuota legendaarisen baseball-joukkue Red Soxin kotistadionia. TD Gardenia, areenaa joka kätkee sisuksiinsa niin jääkiekkoseura Boston Bruinsin kuin koripallojoukkue Celticsin kotipelipaikat, käytiin äimimässä ihan sisuksissa asti. Hämmentävä kokonaisuus.Harmiksemme vaan koko Gardenin ympäristö oli remontissa ja Bobby Orrin patsas oli raahattu piiloon.

 

Ja koska ollaan Bostonissa, niin toki mitä piipahtaa myös Harvardissa ihmettelemässä tätä yhtä maailman parhaimmaksi rankattua yliopistoa. Ihan hulppeet maisemat siellä on opiskella, yliopisto on avattu 1636 eikä kaikkea historia on vahvasti näkyvissä osassa kampusaluetta. Harvardista matka jatkui Cambridgen keskustaan, joka on siis saanut nimensä Englannin Cambridgen mukaan. Todettakoon myös vielä, että käytännössä Boston ja Cambridge on samaa kaupunkia, hallinnollisesti siis kaksi kaupunkia.

Boston oli kaiken kaikkiaan mitä mainioin kaupunki. Keskustan sai haltuun kävellenkin, mutta metrollakin pääsi. Ei mikään suurkaupunki, vaan helposti hahmotettava, kotoisa mesta. Kolme päivää riitti helposti kaupungissa. Ja jos reissunsa olisi ajoittanut paremmin, niin lätkää olisi ehdottomasti pitänyt päästä katsomaan. Mutta minkäs teet, kun et ota ajoissa selvää…

/iitu

Sekalaista höpinää Bostonista

Sunnuntaina heti aamusta suunnattiin siis kohti w34th streetiä ja Megabussia. Bussilla köröteltiin neljä tuntia pohjoiseen -autolla ei olisi juurikaan sen nopeammin päässyt, koska kuten kuljettajamme sen osuvasti ilmoitti ennen lähtöä: ”Next stop Boston, if you want to get out earlier, you must do it now!” eli matkalla ei pysähdelty.

Boston sijaitsee  Atlannin rannalla, Shawmutin niemellä, USA:n pohjoisosissa (Kanadan rajalle matkaa kertyy vajaat 400 km) osavaltiossa jonka nimeä on mahdoton lausua -ainakaan parin Boston Lagerin jälkeen- eli Massaschusettsissa. New Yorkiin verrattuna Boston on ihan kyläpahanen, siellä on vain reilut 655 000 asukasta. Tosin kaupungista löytyy yli 250 000 opiskelijaa. Syykin on selvä, Suur-Bostonin alueelta löytyy toista sataa erilaisia opinahjoja, mukaan lukien arvostetut yliopistot Harvard että MIT. Edellä mainitut eivät varsinaisesti sijaitse Bostonissa, vaan tois puol jokke eli esikaupunki Cambridgessä, mutta Bostonin metrolla pääsee molempiin. Pidempi matka Helsingistä on Otaniemeen, Aalto-yliopistoon kuin Bostonista Harvardiin 😀

Kaikkijuoksee

Boston on yksi jenkkien vanhimpia kaupunkeja, puritaanit perusti kaupungin jo vuonna 1630. Historiasta voisi jaaritella vaikka kuinka pitkään, mutta mainittakoon ainakin Bostonin teekutsut, The Tea Party (siis ne alkuperäiset vuodelta 1773, vaikkakin nykyinen republikaaninen tea party -liike on bostonilaisilta nimensä lainannut). Lyhennettynä: bostonilaisilla meni hermot brittien määräämiin (tee)veroihin, ja protestiksi tyypit kävi heittelemässä satamassa purkamista odottavien laivojen teelastit mereen. Britit veti herneen nenään ja vähitellen vuosien saatossa homma kärjistyi sisällissodaksi ja Yhdysvaltojen itsenäistymiseen. Sen lisäksi että Boston on maan vanhimpia kaupunkeja, on siellä myös maan vanhin metro ”The T”. The T liikennöi aamu viiden ja yö yhden välillä, eikä nyt puhuta mistään suuren suuresta metroreitistöstä sillä linjoja on viisi. Tosin Bostonin keskusta on sen verran kompaktin kokoinen, että kävellen pääsee suurimpaan osaan nähtävyyksistä.

Beacon Hill
Beacon Hill

Bussi jätti meidät Bostonin South Stationille, joka sijaitsee aivan ytimen tuntumassa. Hotelli, Milner Boston, oli kätevästi kävelymatkan päässä asemalta. Ja huonekin oli jo puolilta päivin valmiina odottamassa. Plussana huonehintaan kuului aamiainen (toastia, kahvia, hedelmiä, vohveleita, jogurttia, mysliä ja mehua).Hotelli on rakennettu vuonna 1877, joten talo oli vähän joka suuntaan kiero.  Se toki ei haitannut, enemmän haittasi ilmalämpöpumppu, joka piti maailmanlopun meteliä. Eikä se toki ollut jatkuvasti päällä, vaan säikytteli pitkin yötä aina päälle hörähtäessään. Kelit nyt vaan oli semmoiset, että oli pakko lämmittää! Mistä päästäänkin ilmoihin, oli taas inversioita. Sunnuntaina paistoi aurinko, ja oli jokunen aste lämmintä. Yöllä tuli lunta useampi sentti, ja lumisade jatkui puolille päivin, jonka jälkeen päästiin täydelliseen kevätpäivään: aurinko paistoi, linnut lauloivat, vesi tipahteli räystäiltä. Iltaan mennessä melkein kaikki lumi oli jo kadonnut. Se oli nopea takatalvi! Tiistaina ja keskiviikkona keli oli mitä mainioin, puolipilvistä ja reippaasti plussan puolella. Tuulista toki oli, mutta se nyt ei varmaan yllätä, kun meren rannalla ollaan.

Kuumimman sesongin ulkopuolella matkustamisessa on hyvät puolensa -muutkin kun se, että väkeä on vähemmän. Vaikka hinnat eivät olisi halvempia -mitä ne usein on- niin samaan hintaan saattaa saada enemmän. Tällä kertaa tarjous koski hop on – hop off -bussia tai siis kärryä. Boston Old Town Trolley tours tarjosi kolmen päivän lippua päivän lipun hinnalla. Enpä usko, että olisi pelkästään päiväksi tullut otettua, sen verran hintaa, 39 $, lipulla oli. Toki samaan hintaa pääsi myös Boston Tea Party -museoon, mistä lisää tuonnempana. Muutoin kyllä tykättiin bussista kärrystä (siis trolleystä) ja sillä ajelemisesta. Kuskit oli mukavia ja kertoilivat tarinoita faktojen lisäksi -nyt tiedetään mm. se, että Al Gore ja Tommy Lee Jones olivat kämppiksiä Harvardissa. Tosin yksi kuskeista, Michelangelo, oli hiukan rattiraivoinen. Kuten kuvitella saattaa, niin 1630 perustetun kaupungin kadut on osittain aika kapeita, ja pari kertaa oli auto tukkeena kadulla, niin herra totes, että nyt jos olisin omalla autolla liikenteessä, niin potkisin peilin sisään tai jos en ois töissä, niin kävisin sanomassa muutaman valitun sanan… Oppaana/kuskina kyllä ajeli ihan rauhakseltaan. Reitti veti ristiin rastiin Bostonia (ja käytiin Cambridgen puolellakin pyörähtämässä) ja reitin varrella oli tärkeimmät nähtävyydet. Pysäkkejä oli parikymmentä, ja busseja liikkeellä sen verran, että varttia kauempaa ei pysäkillä tarvinnut värjötellä. Eli ihan kannattava diili.

Mutta palatkaamme Bostoniin tuonnempana, niin ei karkaa pituus taas aivan käsistä!

 

/Iitu