Vihon viimeisenä Bangkok

Istuskellaan Suvarnabhumin lentokentällä matkan vikoilla valkoviineillä. Tarkostus oli juhlistaa kotiinlähtöä kuohareilla, mutta koska kentän ravintsemusliikkeistä sitä ei löydy (huonohuono homma), niin oli tyydyttävä vähemmän kuohuvaan juomaan. Nooh, kyllä se kotimatka tälläki lähtee käyntiin.

Ja ne vikat päivät Bangkokissa. Ne sisälsi lähinnä hengailua ja ihan liikaa shoppailua. Ostoshelvetti Mbk (paikallinen kaikkea on ostoskeskus, jolla on pinta-alaa, ku pienellä kaupungilla)  tuli liianki kanssa tutuks, samoin tuli koluttua Siamin kolme ostoskeskusta ja hotellin lähistön ostarit. Ostettuaki tuli ihan riittävästi. Molempia rinkat on nyt tuplat painavammat, ku tänne tullessa. Tosin se 15 kg/ rinkka ei taida siltikään olla kovin paljon. Asusteltiin tosiaan Sukhumvitin alueella mielyttävässä pikku buotique-hotellissa nimeltä Smart Suites. Kiva mesta, kallein matkalla, mutta kyllä ehdottomasti myös laadukkain. Se tosin ei välttämättä ole paljoa se 🙂 Hotelli oli sijainniltaan mitä loistavin, Bts-asemalle (paikallisjuna) ei ollu kaukana, lähistöllä on toinen toistaan hulppeampia ravintoloita ja vastapainoks kymmeniä katukeittiöitä (ja rottia).

image

image

Vikoihin päiviin mahtui myös hieman draamaa. Tiistaina huomattiin, että yks edellisen päivän ostoskasseista on hukassa. Meinas hieman vituttaa, koska kassissa oli kuitenki useammalla kympillä (eurolla) tavaraa. Eli ei muuta, ku metsästyshommiin, muistettiin onneks missä se viimeks oli varmasti ollu messissä ja lähdettiin kulkemaan jälkiämme takas, ja avot, se löyty kirjakaupasta, jossa oltiin käyty kotimatkalla. Vitutuskäyrä laski huomattavasti, ja pysty jatkamaan rahojen tuhlaamista! Muutoin päivät meni lungisti öitä kotiinlähtöön laskiessa. Ei oikeen enää jaksanu panostaa, odotteli vaan että pääsisi jo lähtemään. Matka on ollu aivan mahtava, mutta kyllä kotiinki on kiva mennä. Viikon päästä voi ollaki sitte jo taas ihan reissu  tarpeessa 😉 Hassuja asioita sitä odottaa, kuten pyykinpesua tai lähinnä sitä, että ei tartte laskee peseteenkö pyykkit täällä, vai vasta seuraavassa kohteessa. Ja vaatekaappi on loisto juttu kahdestakin syytä, ensinäkään ei tartte penkoa kamoja aina rinkasta ja toisekseen on enemmän valinnan varaa (reissu menty kahella t-paidalla, kaksilla sortseilla ja kahdella mekolla. Toki niistäki saa jo monta yhdistelmää…)

image

image

Poukkoillaan sitten aiheesta toiseen huolella. Näköjään keskittyminen rupeaa olemaan aika heikkoa. Jee, lento kotiin. Tänään ohjelmassa oli siis paljon ajankulutusta, mutta päivä kuluki yllättävän sukkelaan (kello on nyt siis vähän yli ysi, ja lento lähtee 23.30). Hotellilla hengailtiin puoleen päivään asti, sitte lähettiin tsekkaamaan Jim Thomsonin talo, herra oli vuonna 1906 syntyny jenkki, joka toisen maailmansodan jälkeen pisti pystyyn ison silkkibisneksen ja katos 61-vuotiaana Malesiassa jäljettömiin. Talo on sekotus traditionaalista Thai-taloa ja länsimaalaisempaa pytinkiä. Ihan vaikuttava paikka. Matkalla bts:llä käytiin vielä vikat pyörähdykset Siamin ostoskeskuksissa ja junailtiin takas hotellin lähistölle ja vikaan jalkahierontaan ja mä vielä otin pedikyyrin ja manikyyrin. On hyvä matkustaa levänneenä ja kauniin kynsin. Sitte oliki aika käydä syömässä reissun parhaat burgerit Firehousessa. Nam. Kyllä palokunnan pojille omistetussa ravintolassa osattiin burgerit tehä, vaikkei välttämättä uskoiskaan 🙂 Kello rupeski repimään jo seiskaa, joten eiku kamat messiin hotellilta ja taksi alle (laiskat) ja lentokentälle.

image

image

Ja huomenna Suomessa. Ou jee. Muistakaa laittaa lämmöt päälle ja sytyttää aurinko. Kiitos.

/Iitu

P.s. Piti sitä ottaa kuohujuomaaki. Vikat Changit menossa…

image

ä

Viisi päivää Bangkokissa

No niin, on aika tehdä yhteenveto Bangkokista ja siellä vietetystä ajasta. Bangkok oli mielestäni kokemuksen arvoinen, sykkivä kymmenen miljoonan ihmisen kaupunki, jossa on ystävällisiä ihmisiä. Bangkokin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti ruokakulttuuri curreineen, chileineen ja pad thaineen. Ruokaa voi ostaa kadunvarrelta edullisesti turvallisin mielin pelkäämättä suolistopöpöä. Juominen, kaiken kaikkineen (ei siis pelkästään alko) on suhteettoman kallista. Ruuan kahdelle voi saada samaan hintaan kuin yhden paikallisen oluen eli n. 90 baht. Eipä siis kovin montaa olutta maisteltu. Huonona kokemuksena pidän huijaavia taksikuskeja, jotka ennemmin sopivat matkan hinnan kuin laittavat mittarin päälle näin ryöstäen hyväuskoiselta turistilta n. puolet suurempaa hintaa. Muutenkin oli vaikeaa tietää onko ystävällisyys aitoa vai onko ystävällisyyden takana turistin pieni huijaaminen. Tästä esimerkkinä; paikallinen tulee vastaan, ystävällisesti kertoo ettei temppeliin pääse juuri nyt eikä varsinkaan tuollaisissa varusteissa, mutta hänellä on toinen suunnitelma…. Sitten istutaan tuktukissa ja kierrellään koruliikkeitä ja pukuliikkeitä, jossa ”pakkomyyntiä” ja ”ystävällinen” paikallinen saa provikat.

Yhtenä yleisenä heikkoutena Bangokissa pidän epäsiisteyttä ja pahaa hajua. Jätteet heitetään kadulle, koska ei ole roskiksia, julkisivut repsottavat ja katumyyjien rämäset kärryt tekevät ympäristöstä likaisen oloisen. Toisaalta juuri nämä tekijät tekevät Bangkokista Bangkokin. Khaosan roadin ympäristö kuuluu varmasti jokaisen Bangkokissa kävijän ohjelmaan ja hyvä niin, on se vaan nähtävä. Se on kadunpätkä, jossa helvetisti länsimaalaisia enemmän ja vähemmän jurissa, päällekäyviä myyntimiehiä jotka tyrkyttää ruokaa, mittatilauspaitoja ja kaikenmaailman krääsää. Khaoasanin vieressä oleva Ramm buttri kuuluu myös edellä mainittuun kategoriaan. Kaikesta huolimatta nämä kadut on nähtävä ja koettava ja sinne on varsinkin ensikertalaisen helppo tulla.

image

image

”Paikallisen” matkaoppamme Sannin johdolla ( isot kiitokset Sannille) pääsimme pois tuolta länsimaalaisten valloittamasta kaupunginosasta tutustumaan paikallisiin ja paikalliseen kulttuuriin. Kävimme yötorilla, Market Trainissa, jossa olimme lähes ainoat ei-paikalliset sekä näimme erilaisen puolen Bangkokista. Iltagintonicilla käytiin Sannin kotilähiössä ja jälleen oltiin ainoa länsimaalaiset. Telkkareista tuli jalkapalloa (paikalliset kuulemma seuraavat sitä innokkaasti) ja paikallinen duo lauleskeli taustalla, äänentoiston laatu oli tosin hieman kyseenalainen. Itse pidän siitä, että näkee paikallisia autenttissa olosuhteissa missäpäin maailmaa matkaankaan. Lisäksi kävimme katsomassa kunkun kämpän ulkoa, demokratian muistomerkin sekä muutaman temppelin, mm Wat Phon, jossa on 15 metriä korkea ja 45 metriä pitkä lepäävä buddha.

image

image

image

Noin viikko Bangkokissa vierähti nopeasti, kumpikin säästyi turistiripulilta ja olemme tyytyväisiä siellä vietettyyn aikaan. Oli tosi mukavaa nähdä myös Suomalaisia kavereitamme ja jakaa kuulumisia ja kokemuksia, kiitos Sanni, Virve ja Juke. Seuraavaksi kohti Hua Hiniä, tuota paikallisen kunkun rentoutuspaikkaa, jossa meitä odottaa mm. ranta ja meriruoka. Mutta siitä lisää seuraavassa…. -Toni-

image

image

image

Bangkok

Istuskellaan hotellin uima-altaalla ja ollaan vaan todella väsyneitä. Kellohan näyttää iltakasia, että ihan vielä ei nukkumaan passaa mennä. Lentohan meni melkeen ku elokuvissa. Koska Istanbulissa sato lunta (näin tapahtuu kymmenkunta kertaa vuodessa) oli kaikki lennot myöhässä. Kohti Bangkokia päästiin siis lähtemään kolme tuntia myöhässä. Ei tämä niin mitään, mutta paikan valinta ei menny meiltä ihan nappiin. Taakse kärrättiin pyörätuolilla vietnamilainen vanhempi daami matkaseuranaan veikkaisin poikansa. Eihän siinä mitään, mutta ei oo kivaa, ku sut tökitään hereille joka kerta, ku daamilla on tarvetta vessaan. Häntä ku ei saatu kammettua ylös penkistä ellen mä nostanu penkkiäni ylös. Mutta ei siinä kaikki, herra ilmeisesti pelkää lentämistä yli kaiken, sillä vielä ku odoteltiin matkaan pääsyä alko oksentaminen, joka kestiki koko nousun ajan. Onneks se alko uudestaan vasta, ku ruvettiin laskeutumaan. Mikä rattoisa matka Euroopan parhaan lentoyhtiön, Turkish Airlinesin, kyydissä. Onneks sentän saatiin molemmat nukuttua. Perille saavuttiin sitten paikallista aikaa kuudelta. Thaimaa otti matkailijat avosylin vastaan. Hetkinen jonoteltiin passintarkastukseen ja herrasetä passintarkastaja ei sanonu sanaakaan kummallekaan, leimas vaan passit ilmeettömästi ja hoputti hitaat hämäläiset eteenpäin, ku ei ymmärretty että ei tässä hommassa tartte puhua saati muuten kuhnailla. Uutta maahantulijaa leimoja saamaan vaan. Hetken asiaa pohdittuamme todettiin, että nyt ei ehkä kykene säätämään junalla ja taxilla Khao Sanille, vaan otettiin suosiolla Public taxi hotellille. Hintaa kerty kohtuulliset 365 bahtia, reilu kymppi euroja. Kyllä siinä riitti ahdistumista tilan kaipuiselle härmäläiselle, ku hyppäs taksista Khao Sanin alussa pois ja kolmenkymmenen asteen helle löi vasten kasvoja ja turisteja oli ryysikseen asti. Onneks hotellille ei ollu pitkä matka, ni pääsi ilmastoinnin suojiin ja meteliltä piiloon. Hotelli kolmeks ekaks yöks buukattiin jo Suomessa ja luotettiin suosituksiin, joten päädyttiin D&D Inniin. Ei ihan sovi meidän budjettiin, ku varatessa ainoat vapaat huoneet oli deluxe-huoneita, hinta yöltä 1100 bahtia. Mutta menkööt vielä totuttelun piikkiin. Ja anteeksi Virve, ku missattiin sut kentällä!

Mä en tiedä mihin aikavyöhykkeelle me lennettiin, koska tipahettiin molemmat yheltätoista (mikä sinänsä ei oo ihme, ku matkustamista oli takana vuorokausi matkustamista ja vaan muutama tunti katkonaista unta koneessa. Oli muuten hämmentävää syödä aamiaista, ku kello näytti neljää iltapäivällä). Mutta se että molemmat herättiin neljältä eli Suomen aikaa yheltätoista virkeinä oli hieman hämmentävää. Lueskeltiin siinä siinä matkajuttuja ja tehtiin etenemissuunnitelmaa ja päiväsuunnitelmaa. Sitte oliki jo aika siirtyä aamiaiselle, joka sekin oli jokseenkin hämmentävä. Tarjolla oli pekoni paloja, kylmiä nakkeja, ympyrän mallisia paistettuja kananmunia, salaattia, leipää, mysliä ja SPAGETTI BOLOGNESEÄ. Spagettia aamiasella, ei taas mahtunu mun ymmärrykseen 🙂 Aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli tuttujen tapaamista ja orientoitumista kaupunkiin. Virve ja Sanni tuli meitä opastamaan kaupungin saloihin. Lähettiin kävelemään kohti jokea, matkalla pysähdyttiin aamukaffelle Soi Ramm Buttrille, joka on samaa tyyliä turistimesta, ku Khao Sanki, mutta rauhallisempi versio. Otettiin jokilaiva kohti Grand Palacea, kunkun entistä asumasta. Onnistuttiin sitten vahingossa matkustamaan pummilla, kun hypättiin sen verran viime tingassa paattiin. Nää jokilaivat on kyllä mainio tapa matkata. Oranssin linjan lippu (ihan ei nyt onnistuttu selvittämään näitten linjojen eroja) maksaa huimat 15 bahtia suunta, ja eteneminen on suhteellisen sujuvaa, ku ruuhkaa ei ole (muutaku laivassa sisällä). Grand Palaceenhan ei päästy, ku mun seuralaiset ei ollu asiallisesti pukeutuneita. Pitää olla polvet ja olkapäät peitossa sekä umpinaiset kengät. Yritettän sitte joku toinen päivä uudestaan. Vaihdettiin lennossa suunnitelmaa tuk-tukiin ja Big Buddhaan.

image

image

Oltiin ahneita ja otettiin kaks kulkupeliä hintaan 50 bahtia kappale. Näin halpa hinta aikamoisesta kaupunkierroksesta tosin sisältää aina vierailuja jokomjalokiviliikkeeseen tahi räätäliliikkeeseen. Kuskit saa komissioita siitä, ku roudaatvat turisteja näihin paikkoihin. Se on aivan sama ostaako turistit mitään, mutta kuskit saavat rahansa. Henkilökohtasesti ei tunnu kauheen mukavalta mennä liikkeeseen missä useampi innokas myyjä hyökkää kimpuun, kun sulla ei oo aikomustakaan ostaa mitään, vaan piipahdat liikkeessä vaan halvan kyydin takia. Mutta tulipa nyt sekin koettua, ei o mun juttu. Tosin tuk-tukilla ajaminen oli oma kokemuksensa, onneks sieltä,ei kauheesti nää eteenpäin, ni ei kerkeä suuremmin pelkäämään. Mutta vauhti oli paikoin huimaa ja ajoradat myös, ööö, mielenkiintosia.

image

Hengissä kuitenkin selvittiin ja Sanniki saatiin melkein ajoissa töihin.

-Iitu