Mihin väliin se liikunta pitikään mahduttaa?

Olipahan taas elokuu. Ei tule ikävä. Miten mää aina päädynkin tekemään aivan liikaa töitä ja nyökyttelemään kiltisti, joojoo mää teen. Täh? Oikeastaan se vituttaa kahdesta syystä, tai siis tarkemmin laskettuna yhdestä. Joka aiheuttaa kaikki muut syyt. Eli ajan puutteesta. Kun oot koko ajan töissä, niin et ehdi mitään muuta. Tai jaksa, koska jos ehdit tehdä muutakin kuin hoitaa duunit (+ duunimatkat joihin kuluu pari tuntia päivässä), niin sitten pitää tinkiä unista. Todella ärsyttävä noidankehä.

Toki elokuun duunisuma oli kertakaikkinen epäonnisten sattumien summa. Oli viikon saikkua, uusia duunikavereita ja muutenkin uusia duunikuvioita ja kaikkea pientä normaalista poikkeavaa sälää. Toki paljon aivan mahtavia juttuja, mutta silti pirusti aikaa vieviä.

cof
Olo heinäkuun jälkeen just niin freesi, ku tällä pelakuulla. Liian kirkasta ja kuivahtanutta!

Jumalauta mää olin perjantaina katki. Kun tiesi, että edessä on kaks päivää vapaata eikä ainuttakaan suunnitelmaa, niin koko kuukauden stressi purkautu lamautumisena. Nyt ollaan jo taas huomattavasti paremmalla fiiliksellä liikenteessä! Koteloituminen sohvan nurkkaan siis toimi.

Elokuun liikuntasaldo näyttää sitten todella surkealta, suorastaan kamalalta. Duunimatkafillarointi jäi kahteen kertaan ja juoksemaan mää pääsin kokonaiset kuus kertaa koko kuussa. Päälle muutama hassu jooga ja kaks kävelylenkkiä ja liikunnat oli siinä. 12 tuntia liikunta. Pitää toki muistaa, että mää makasin viis päivää paiseissani sohvalla ja vetelin antibiootteja 10 päivää, ja lääkäri kielsi ehdottomasti hikiliikunnan kuurin aikana. Ehkä paria viimistä päivää lukuunottamatta, ei olis kyllä tullu mielenkään lähteä riekkumaan juoksupoluille, sen verran heikko happi oli. Mutta ei sairastumista kyllä voi kaikesta syyttää.

parempaa syyskuuta
Syyskuu olkoon vähemmän epätoivoinen!

Mutta toivottavasti syyskuu on armollisempi. Niin duunien kuin liikunnan suhteen. Toki se tarkoittaa hieman eri asioita eli vähemmän duunia ja enemmän liikuntaa!

 

Paluu juoksemaan

Todella suureellinen otsikko 😀 Vaikka oma treenaaminen ei mitään suureellista olekaan, niin 13 yötä kahden lenkin välissä on paljon. Kurkkupaiseen perkele kaatoi petiin ja kaiken päälle lääkäri kielsi treenaamisen ennen kuin antibioottikuuri on syöty loppuun. Pari kertaa kävin käveleskelemässä ja muutaman kerran joogasin/venyttelin. Ensin ei kyllä tullut edes mieleen lähteä juoksemaan, sen verran klesana olin päivää, olon parannuttua odottelin kiltisti kuurin loppua, ennen kuin lähdin hikoilemaan. Kiltisti tarkoittaa, etten hikoillut. Kiltisti ei tarkoita, että olisin hiljaa ja kiukuttelematta odotellut lenkkilupaa.

Että olihan se nyt siistiä sitoa lenkkarien nauhat ja lähteä kiertämään Seurasaarta. Yleensä näiden taukojen jälkeen juokseminen on tahmeaa, reidet painaa tonnin ja happi ei kulje. Tänään kaikki raskaus oli poissa. Hämmentävää. Vauhdin hurma jäi toki kokematta, mutta onneksi sillä ei oo mitään väliä. Koska mä juoksin, eikä se tuntunut ollenkaan paskalta!

Lähdettiin Tonin kanssa kaksin juoksemaan. Reiluna vaimona mää kielsin keskustelun. Jos on kroppa kaivannut juoksemista, niin vielä enemmän tuuletusta kaipasi pää. Ei sillon kerkeä jutella, jos pitää siivota muutaman viikon pölyt pois päästä. Muutaman sanan voi silloin tällöin vaihtaa. Onni on puoliso, joka juoksee sun kanssa. Hiljaa! Ja onni on vaimo, joka on taas huomattavasti miellyttävämpi, kun pääsi juoksemaan!

/Iitu

Uuteen nousuun

Heipä hei taas,

viime kerrasta onkin vierähtänyt jo, noh tuota, aikaa.

Eli (jälleen kerran) olisi tarkoitus saada blogi herätettyä henkiin, pysyvästi! Ajatus on sama vanha: pitää julkista matkapäiväkirjaa. Ja ehkä vähän fiilistellä reissuja etukäteen ja kyllähän sitä jotain perinteitä pitää olla, niin fiilistellä niitä vanhempiakin reissuja. Vaikka vaan sen takia, että kuvitusta miettiessä on pakko järjestää tuota ulkoisen kovalevyn uumenista löytyvää sekametelisoppaa, joka ei ole organisoitua kuvagalleriaa nähnytkään. Itsekin aina yllätyn mikäli sieltä etsimäni löydän alle tunnin.

Ja koska kirjoitteluun olisi tarkoitus saada jotain säännöllisyyttä, eikä rahapussi anna ihan niin usein periksi hypätä lentokoneeseen / laivaan / junaan / bussiin, niin välillä saatetaan hyppiä hieman sivuraiteille matka-agendan alta. Toisaalta matkailua se on kotiseutumatkailukin, ja treenimatkailu ja kauppareissuilu ja sohvasurffaus eikä halvempaa tapaa olekaan päästä toisiin maisemiin kuin lukeminen 😀 Mutta saas nähä, ei olla niin kovin tiukkapipoisia.

Lisäksi to do -listalla olisi vihdoinkin opetella käyttämään tuota aikaa sitten hommattua järkkäriä sen ansaitsemalla tavalla. Eli toivon mukaan kuvien taso tulee vähä vähältä nousemaan. Toki sitä odotellessa saatte nauttia vaihtelevan tasoisesta kuvatarjonnasta. Välillä sitä toki ihan pelkällä onnellakin saa hyviä otoksia. Mutta vakaa aikomus on siis saada onnen osuus vähentymään ja oma osuus nousemaan. Ehkäpä jonain päivänä sitten opettelen oikein käsittelemäänkin niitä kuvia, mutta ei nyt kuitenkaan lähdetä heti mopolla valtatielle!

Kun nyt taas olen julkisesti huudellut, että lupaan tätä päivitellä, niin palaanpa tästä lopettelemaan tuon Dublin part 2 postauksen, joka on ollut luonnoksissa vasta vuoden 😀

Eli palaamme asiaan aivan juuri!

/Iitu

 

P.s. onneksi seuraava matka odottaa kulman takana, niin on ainakin muutamaan postaukseen sisältöä.

 

Hieman kiitoksia

Te ootte käyny kattomassa meiän blogia yli 3000 kertaa. Iso kiitos siitä. Ilmeisesti se todistaa, että joku muukin ku äiti käy säännöllisesti meidän kirjotuksia lukemassa!

Me on myös saatu suurta hupia hakusanoista, joilla meidän blogiin on päädytty. Se ei ihmetä, että kauasjatakaisin on se kaikkein suosituin hakusana, muttamutta alla myös muutama muu esimerkki. Kyllä hakukoneet osaa asiansa….

happy ending bahtia -siis mitäköhän me käsitellään meidän blogissa, että tämmösellä hakusanalla sinne päätyy

vietnamin keitot pahoja -kyllä ne meistä oli hyviä

don huonot tabs jos huomenne kaikki -olemme ilmeisesti myös musiikkiblogi

kambotsalainen asuu suomessa -ja suomalainen on reissussa Kambodzassa

kävelemme rannalla ja pidetään toisiamme kädestä -kai me sitte on kävelty rannalla käsikädessä…

psykoosi don detillä -ei onneks tullu koettua

kallio vaatekauppa -nyt ollaan kyllä todella kaukana meidän asiasta

missä lämpötilassa krematointi ja krematointi hinta -kyllähän meidän blogimme on luonnollisesti tietolähde myös krematointia koskevissa asioissa

xanor tyrmäys –ööö, tietääksemme emme myöskään joutuneet tyrmäyksen uhriksi

hauskat kuvat rakennustyömaalta -tän mää vielä jotenki ymmärrän. Paikallisista rakennustyömaista saa kyllä hauskoja kuvia.

kalan kuljetus kuorma auto -tää vihloo kaikella tapaa

iso mustelma sääressä ja kookas mustelma sääressä –se mustelma oli reidessä!

huuhtelu klosetti -vessa-asiat on kyllä ollu reissussa lähellä sydäntä

thaimaa anas satoa -tä?

hinta pakattu matkat vietnamissa -laitetaan pakettiin vaan

Tässä oli siis meitä eniten huvittaneet ja hämmentänee hakusanat. Osan ehkä ymmärtää miten ne on meidän blogiin päätyneet, mutta osa tuntuu hieman kaukaa haetulta. Enään en taida ihmetellä itselle eteen tulevia hakutuloksia, ku jotain tietoaminternetatk:sta haeskelen…

Palaamme asiaan vielä tuonnempana Bangkokin tunnelmien ja koko reissun yhteenvetojen muodossa!

/Iitu

Edit.
Vielä hengaillaan Bangkokissa. Kotiin lähdetään ylihuomenna ja kone toivon mukaan laskeutuu Helsinki-Vantaalle 2.5. puolen päivän aikaan. Saa tulla toimittamaan matkalaiset kotiin, jos lähistöllä sattuu hengailemaan 😉