Aina matkalla jonnekin
Mää olen nyt ollut enemmän ja vähemmän flunssassa vähän toista viikkoa ja ai että kun oon ollu pahalla päällä. Tosin mitä pidemmälle tauko venyy, niin sitä vähemmän se ärsyttää. Äkkiä sitä näköjään tottuu. Toinen päivä taisi olla pahin. Että mää olinkin yks päivänsäde, oikea vaimojen aatelinen. Ihan vaan vähän sensuroituna esimerkkinä tästä ihanuudesta kerrottakoon, että …
Ensin disclaimer. Salaa sisimmässäni mää nautin joka hetkestä suurimmasta osasta matkaa. Sunnuntaina oli vuosittaisen juoksukunnon mittauksen vuoro. Kolmas Lasse Viren hölkkä, kolmas puolikas kirmaillen (HAH) pitkin Myrskylän mäkiä - ja niitähän riittää. Edelliset ovat olleet edes jollain tavalla siedettäviä kokemuksia, mutta tämä, Hell no. Suunnitelma oli vanha tuttu, lähdetään fiilispohjalta ja katsotaan mihin se riittää. …
Jatka artikkeliin Erään (pitkän ja kettumaisen) juoksun aikaisia ajatuksia
Todella suureellinen otsikko 😀 Vaikka oma treenaaminen ei mitään suureellista olekaan, niin 13 yötä kahden lenkin välissä on paljon. Kurkkupaiseen perkele kaatoi petiin ja kaiken päälle lääkäri kielsi treenaamisen ennen kuin antibioottikuuri on syöty loppuun. Pari kertaa kävin käveleskelemässä ja muutaman kerran joogasin/venyttelin. Ensin ei kyllä tullut edes mieleen lähteä juoksemaan, sen verran klesana olin päivää, …
Aivan mahtavaa, kun vihdoinkin sää suosii ulkona liikkumista. Toki vielä mahtavampaa se juokseminen olisi, jos ei olisi lauantaina kuunnellut Popedaa niin antaumuksella, että se maistui suussa vielä tänäkin aamuna 🙂 Ja parasta kaikessa olisi, jos nyt ei olisi vuorossa kevyt viikko, vaan saisi päästellä täysillä. Kaikesta raskaudestaan huolimatta lenkki tänään oli mitä palkitsevin. Kuumuus ei …
Jatka artikkeliin Helle + juoksu = ei välttämättä huono idea
Niin, ehkäpä mää nyt jo pystyn palaamaan lokakuun alkuun ja Vantaalle. Meni aika syvälle tunteisiin siellä, ja pitkälti sen jälkeenkin. Yhtä puuttuvaa 10 kilometriä voi vatvoa ja murehtia loputtomiin. Ja vatvoa vielä vähän lisää, ja tirauttaa vielä muutama kyynel. Mitä siellä Vantaalla sitten kävi? Polvi. Tai lonkka. Tai molemmat. Tuttavallisemmin juoksijan polvi. Vaiva piinasi mua …
Jo nyt on ahdistavaa tämä juokseminen. No ei ole, mutta näköjään peräkkäin tulee sitä julistettua. Kävin sunnuntaina juoksemassa elämäni ensimmäisen vitosen kisan. Enkä sitte ollut valmistautunut yhtään. Koska se on vaan viis kilsaa, vajaa puoli tuntia elämästä. Eihän mulla ollu ees mitään käryä mitä vauhtia pitäis lähteä juoksemaan. Enkä mää tunnista mitään muita vauhteja kuin …
Nyt on jo saattanut ajatukset selkiytyä ensimmäisen maratonin jäljiltä. Tai siis ensimmäisen maratonstartin jäljiltä. Josta juoksin vain puolet, siis maratonista. Startin juoksin kokonaan. Koska helle. Koska karkailevat sykkeet. Koska ja vaikka ja mitä. Helle. Eli maratonyrityksestä on jo pari kuukautta aikaa. Kesän ensimmäinen (ja likipitäen ainoa) kunnollinen terassipäivä, ja minä tuskailen iltapäivällä juostavaa piiiitkäää lenkkiä. …
Jatka artikkeliin Niin se maraton. Ja kuinka sitten kävikään.
