5 km täyttä tuskaa

Jo nyt on ahdistavaa tämä juokseminen. No ei ole, mutta näköjään peräkkäin tulee sitä julistettua. Kävin sunnuntaina juoksemassa elämäni ensimmäisen vitosen kisan. Enkä sitte ollut valmistautunut yhtään. Koska se on vaan viis kilsaa, vajaa puoli tuntia elämästä. Eihän mulla ollu ees mitään käryä mitä vauhtia pitäis lähteä juoksemaan. Enkä mää tunnista mitään muita vauhteja kuin …

Jatka artikkeliin 5 km täyttä tuskaa

Niin se maraton. Ja kuinka sitten kävikään.

Nyt on jo saattanut ajatukset selkiytyä ensimmäisen maratonin jäljiltä. Tai siis ensimmäisen maratonstartin jäljiltä. Josta juoksin vain puolet, siis maratonista. Startin juoksin kokonaan. Koska helle. Koska karkailevat sykkeet. Koska ja vaikka ja mitä. Helle. Eli maratonyrityksestä on jo pari kuukautta aikaa. Kesän ensimmäinen (ja likipitäen ainoa) kunnollinen terassipäivä, ja minä tuskailen iltapäivällä juostavaa piiiitkäää lenkkiä. …

Jatka artikkeliin Niin se maraton. Ja kuinka sitten kävikään.

Soittolista, olet tärkeä

Lenkeillä korvanapeissa soi joko radio, kirja tai podcast, mutta kisaan on ehdottomasti saatava musiikkia. Kuulostaa siltä kun mulla olisi suurikin kisahistoria takanani. Sehän nyt ei ole millään muotoa totta. Kuukausi takaperin juoksin kolmannen Länsiväyläjuoksuni ja syksyllä rykäisin ensimmäisen puolimarani. Nopealla laskutoimituksella se tekee neljä lappujuoksua. Mutta tällä neljän kisan tuomalla varmuudella ja syvällä rintaäänellä totean, että …

Jatka artikkeliin Soittolista, olet tärkeä

Eka kerta

Ensimmäisiä kertoja kertyy tälle keväälle useampiakin. Tänään oli vuorossa eka piiiiiitkis. Enne lauantaita pisin lenkki oli 21,1 km viime syksyltä, lappu rinnassa. Keväällä olen jokusen yli kaks tuntia kestävän lenkin käyny hölköttelemässä, mutta nyt siirryttiin ihan uusille kilometriluvuille. Koska jäin henkiin niin jatkoa seuraa. Yllätin itsenikin heräämällä 5.30 keittämään aamupuuroa. Mutta kun seiskalta oli kyyti …

Jatka artikkeliin Eka kerta

Punanaaman päiväkirja

Punanaama eli minä. Kuulun siihen joukkoon ihmisiä, joista tulee treenin jälkeen punaisia. Ai että mä olen kadehtinut niitä, jotka näyttää treeninkin jälkeen hehkeiltä ja seesteisiltä. Hikisiltä toki, mutta luonnollisen värisiltä. On todella ärsyttävää näyttää lenkin jälkeen värivirheelliseltä pandalta. Muutoin punainen, siis todellakin sävyä paloauto, mutta silmän ja suun ympärillä kivat valkoiset rinkulat. Ja kun treeni …

Jatka artikkeliin Punanaaman päiväkirja