Broadwaytä ja korkeita paikkoja

#tb Maaliskuu 2016

Onhan siitä jo reilu vuosi kun saavuttiin Bostonista takaisin New Yorkiin. Säässä oli käynyt joku kummallinen käänne parempaan. Kun lähdettiin Bostoniin aamutuimaan lämpömittari huiteli aavistuksen plussan puolella ja Bostonissa saatin sitten luntakin. Mutta kun hypättiin bussista 7th Avenuen ja 27th Streetin kulmassa bussista oius keskiviikkoiltana, niin lämpötila olikin liki 20 astetta. Tunne oli hieman kummallinen.

Loppumatkaksi valikoitunut hotelli oli liiankin pelipaikoilla, nimittäin kulman takana Times Squarelta. Sinällään hotelli oli kiva, ja metrolle lyhyt matka. Mutta en minä sitä silti suosittelisi. Ovesta kun astut ulos, niin olet turistihelvetissä. Kaikki lähistön safkapaikat on turistit edelle suunniteltuja. Ja joka paikassa on tungosta ja myyntimiehiä. Jälkikäteen on helppo olla viisas. Seuraavalla kerralla kun Nykiin mennään, niin hotellin sijainnin kannalta tärkeintä on metroaseman läheisyys. Ja se, että ei olla aivan ydinalueella Times Squaren ja Central Parkin välissä.

Loppureissun kohokohtiin kuului ehdottomasti Broadway-musikaali. Liput käytiin ostamassa TKTS:n South Seaportin pisteestä. TKTS myy saman päivän Broadway-esityksiin alennuslippuja. Ei ne liput alennuksenkaan jälkeen mitään järin halpoja ole, mutta halvempia. Ja suosituimpiin, kuten Leijonakuninkaaseen ei halvempia lippuja ole tarjolla ollenkaan. Lippujen osto oli kyllä taas meille tyypillistä sekoilua. Sen kerran kun oltiin hyvissä ajoin liikenteessä, niin eksyiltiin paikalle suhteellisen suoraan. Ja kun kerran oltiin hieman liian ajoissa liikenteessä, niin vettä satoi kaatamalla. Siinähän odotettin märkinä ovien aukaisemista. Näytös valittiin periaatteella mikä on halvin. Arpa osui alkuvuodesta ensi-iltansa saaneeseen Disaster The Musicaliin. Eikä ollenkaan huono valinta. Riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sekä ”sisäpiiri”vitsejä. Osa biiseistä aiheutti muussa yleisössä nauruntyrskähdyksiä jo ensi tahdeista. Me mulkoiltiin toisiamme ja ihmeltiin, että mikäköhän virsi se tämäkin on. Kappaleen edetessä jengin reaktioista tuli onneksi ymmärettäviä.

Top of the Rock eli Rockefeller Centerin ”yläkerrassa” oleva näköalatasanne taas oli nähtävyys, jonka kanssa meillä kävi sään kanssa aivan törkeä tuuri. Käytiin etukäteen ostamassa liput lähtöpäivän aamulle ja edellisenä päivänä harmiteltiin sumuista säätä. Mutta aamulla keli oli loistava. Taivas oli liki pilvetön eli näkyvyys mitä loistavin. Top of the Rockiin kannattaa käydä ostamassa liput ennakkoon, niin pääsee vähemmällä jonottamisella. Me ajoitettiin lippujen osto sunnuntai-iltaan, vähän ennen lipunmyynnin sulkeutumista. Jonoa ei ollut ollenkaan. Lippuihin kirjattiin aika milloin päästään ylös. Siitä ajasta oltiin tarkkoja. Jos tulit liian aikaisin käytävälle odottelemaan, vartijat hätistivät pois. Kun aika vihdoin koitti päästiin jonottamaan. Ensin hissiin ja sitten turvatarkastukseen ja sitten käytävään ja sitten toiseen hissiin. Ylhäällä jonotus sitten palkittiin. Näkymät oli kyllä huikeat. Korkealta näkee kauas. Yli Central Parkin ja muun kaupungin.

Paljon käytettiin aikaa vaan haahuiluun ympäri kaupunkia. Eksyiltiin eri paikkoihin ja päästiin muun muassa seuraamaan flyygelikonserttia puistoon. Pakko ihailla tyypin sitkeyttä, raahata nyt täyskokoinen flyygeli keskelle puistoa… Mystisin kokemus oli kyllä suomalaisen Steve ’n’ Seagulssinkeikka Mercury Loungessa. Suosi suomalaista todellakin 😀

Yksi reissun ehdottomista kohokohdista oli tahtominen New York Marriage Bureaussa, mutta siitä lisää myöhemmin. Jahka saadaan asia säälliseen päätökseen. Tässä tapauksessa se ei tarkoita eroa vaan avioliiton virallistamista myös Suomessa.

/iitu

Teekutsut & muita nähtävyyksiä Bostonissa

Hahaa. Taas tuli elämä ja kaikkia muita huonoja tekosyitä eikä blogi ole päivittynyt. Nooh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan…

Kuten mainittua niin hop on – hop off -trolleyn hintaan kuului sisäänpääsy Boston Tea Party Ships and Museumiin. Laiva & museo sijaitsevat Bassriverissä ja sisään pääsee Congress Street Bridgeltä. Visiitti museoon kannattaa ajoittaa joko tasaan taikka puoleen 🙂 Museo kierretään oppaan johdolla ja kierrokset starttaavat puolen tunnin välein. Museon henksu on pukeutunut alkuperäisen Tea Party -liikkeen historiaa kunnioittaen ja liikkeen tarina eteneekin tilasta toiseen ikäänkuin näytelmänä. Kierretään niin laivoja kuin muitakin paikkoja ja tavataan kasa kaikenlaisia ihmisiä jokusen sadan vuoden takaa. Kaiken kaikkiaan laiva & museo oli viihdyttävä kokemus.

boston-museum-contact-venues
Tyyppi vuodelta 1773. Kuva lainattu Boston Tea Ship Party Ship & Museumin sivuilta.

 

Kolmen päivän kärryajelu oli kyllä kaiken kaikkiaan hyvä ostos, matkan varrelle osui (kuinka yllättävää) kaikki Bostonin ”tärkeimmät” nähtävyydet. Hypättiin ihmettelemään  Bostonin maratonin maalilinjaa ja kadun pätkää missä pommimies iski kesken maratonin vuonna 2013 tappaen kolme ihmistä ja haavoittaen liki kolmeasataa katsojaa. Ihasteltiin kärryn ikkunoiden läpi Fenway Parkia, tuota legendaarisen baseball-joukkue Red Soxin kotistadionia. TD Gardenia, areenaa joka kätkee sisuksiinsa niin jääkiekkoseura Boston Bruinsin kuin koripallojoukkue Celticsin kotipelipaikat, käytiin äimimässä ihan sisuksissa asti. Hämmentävä kokonaisuus.Harmiksemme vaan koko Gardenin ympäristö oli remontissa ja Bobby Orrin patsas oli raahattu piiloon.

 

Ja koska ollaan Bostonissa, niin toki mitä piipahtaa myös Harvardissa ihmettelemässä tätä yhtä maailman parhaimmaksi rankattua yliopistoa. Ihan hulppeet maisemat siellä on opiskella, yliopisto on avattu 1636 eikä kaikkea historia on vahvasti näkyvissä osassa kampusaluetta. Harvardista matka jatkui Cambridgen keskustaan, joka on siis saanut nimensä Englannin Cambridgen mukaan. Todettakoon myös vielä, että käytännössä Boston ja Cambridge on samaa kaupunkia, hallinnollisesti siis kaksi kaupunkia.

Boston oli kaiken kaikkiaan mitä mainioin kaupunki. Keskustan sai haltuun kävellenkin, mutta metrollakin pääsi. Ei mikään suurkaupunki, vaan helposti hahmotettava, kotoisa mesta. Kolme päivää riitti helposti kaupungissa. Ja jos reissunsa olisi ajoittanut paremmin, niin lätkää olisi ehdottomasti pitänyt päästä katsomaan. Mutta minkäs teet, kun et ota ajoissa selvää…

/iitu

Sekalaista höpinää Bostonista

Sunnuntaina heti aamusta suunnattiin siis kohti w34th streetiä ja Megabussia. Bussilla köröteltiin neljä tuntia pohjoiseen -autolla ei olisi juurikaan sen nopeammin päässyt, koska kuten kuljettajamme sen osuvasti ilmoitti ennen lähtöä: ”Next stop Boston, if you want to get out earlier, you must do it now!” eli matkalla ei pysähdelty.

Boston sijaitsee  Atlannin rannalla, Shawmutin niemellä, USA:n pohjoisosissa (Kanadan rajalle matkaa kertyy vajaat 400 km) osavaltiossa jonka nimeä on mahdoton lausua -ainakaan parin Boston Lagerin jälkeen- eli Massaschusettsissa. New Yorkiin verrattuna Boston on ihan kyläpahanen, siellä on vain reilut 655 000 asukasta. Tosin kaupungista löytyy yli 250 000 opiskelijaa. Syykin on selvä, Suur-Bostonin alueelta löytyy toista sataa erilaisia opinahjoja, mukaan lukien arvostetut yliopistot Harvard että MIT. Edellä mainitut eivät varsinaisesti sijaitse Bostonissa, vaan tois puol jokke eli esikaupunki Cambridgessä, mutta Bostonin metrolla pääsee molempiin. Pidempi matka Helsingistä on Otaniemeen, Aalto-yliopistoon kuin Bostonista Harvardiin 😀

Kaikkijuoksee

Boston on yksi jenkkien vanhimpia kaupunkeja, puritaanit perusti kaupungin jo vuonna 1630. Historiasta voisi jaaritella vaikka kuinka pitkään, mutta mainittakoon ainakin Bostonin teekutsut, The Tea Party (siis ne alkuperäiset vuodelta 1773, vaikkakin nykyinen republikaaninen tea party -liike on bostonilaisilta nimensä lainannut). Lyhennettynä: bostonilaisilla meni hermot brittien määräämiin (tee)veroihin, ja protestiksi tyypit kävi heittelemässä satamassa purkamista odottavien laivojen teelastit mereen. Britit veti herneen nenään ja vähitellen vuosien saatossa homma kärjistyi sisällissodaksi ja Yhdysvaltojen itsenäistymiseen. Sen lisäksi että Boston on maan vanhimpia kaupunkeja, on siellä myös maan vanhin metro ”The T”. The T liikennöi aamu viiden ja yö yhden välillä, eikä nyt puhuta mistään suuren suuresta metroreitistöstä sillä linjoja on viisi. Tosin Bostonin keskusta on sen verran kompaktin kokoinen, että kävellen pääsee suurimpaan osaan nähtävyyksistä.

Beacon Hill
Beacon Hill

Bussi jätti meidät Bostonin South Stationille, joka sijaitsee aivan ytimen tuntumassa. Hotelli, Milner Boston, oli kätevästi kävelymatkan päässä asemalta. Ja huonekin oli jo puolilta päivin valmiina odottamassa. Plussana huonehintaan kuului aamiainen (toastia, kahvia, hedelmiä, vohveleita, jogurttia, mysliä ja mehua).Hotelli on rakennettu vuonna 1877, joten talo oli vähän joka suuntaan kiero.  Se toki ei haitannut, enemmän haittasi ilmalämpöpumppu, joka piti maailmanlopun meteliä. Eikä se toki ollut jatkuvasti päällä, vaan säikytteli pitkin yötä aina päälle hörähtäessään. Kelit nyt vaan oli semmoiset, että oli pakko lämmittää! Mistä päästäänkin ilmoihin, oli taas inversioita. Sunnuntaina paistoi aurinko, ja oli jokunen aste lämmintä. Yöllä tuli lunta useampi sentti, ja lumisade jatkui puolille päivin, jonka jälkeen päästiin täydelliseen kevätpäivään: aurinko paistoi, linnut lauloivat, vesi tipahteli räystäiltä. Iltaan mennessä melkein kaikki lumi oli jo kadonnut. Se oli nopea takatalvi! Tiistaina ja keskiviikkona keli oli mitä mainioin, puolipilvistä ja reippaasti plussan puolella. Tuulista toki oli, mutta se nyt ei varmaan yllätä, kun meren rannalla ollaan.

Kuumimman sesongin ulkopuolella matkustamisessa on hyvät puolensa -muutkin kun se, että väkeä on vähemmän. Vaikka hinnat eivät olisi halvempia -mitä ne usein on- niin samaan hintaan saattaa saada enemmän. Tällä kertaa tarjous koski hop on – hop off -bussia tai siis kärryä. Boston Old Town Trolley tours tarjosi kolmen päivän lippua päivän lipun hinnalla. Enpä usko, että olisi pelkästään päiväksi tullut otettua, sen verran hintaa, 39 $, lipulla oli. Toki samaan hintaa pääsi myös Boston Tea Party -museoon, mistä lisää tuonnempana. Muutoin kyllä tykättiin bussista kärrystä (siis trolleystä) ja sillä ajelemisesta. Kuskit oli mukavia ja kertoilivat tarinoita faktojen lisäksi -nyt tiedetään mm. se, että Al Gore ja Tommy Lee Jones olivat kämppiksiä Harvardissa. Tosin yksi kuskeista, Michelangelo, oli hiukan rattiraivoinen. Kuten kuvitella saattaa, niin 1630 perustetun kaupungin kadut on osittain aika kapeita, ja pari kertaa oli auto tukkeena kadulla, niin herra totes, että nyt jos olisin omalla autolla liikenteessä, niin potkisin peilin sisään tai jos en ois töissä, niin kävisin sanomassa muutaman valitun sanan… Oppaana/kuskina kyllä ajeli ihan rauhakseltaan. Reitti veti ristiin rastiin Bostonia (ja käytiin Cambridgen puolellakin pyörähtämässä) ja reitin varrella oli tärkeimmät nähtävyydet. Pysäkkejä oli parikymmentä, ja busseja liikkeellä sen verran, että varttia kauempaa ei pysäkillä tarvinnut värjötellä. Eli ihan kannattava diili.

Mutta palatkaamme Bostoniin tuonnempana, niin ei karkaa pituus taas aivan käsistä!

 

/Iitu

 

 

New York, baby!

Nyt on hengailtu muutama päivä täällä Nykissä aka Isossa Ompussa. Kaupunki on osittain ollut just sitä mitä on  odotettu ja toisaalta taas aivan muuta. Meidän majapaikka on W97th Streetillä (suunnistaminen Manhattanilla on helppoa, kadut on numeroitu: etelä-pohjoissuunnassa on katuja eli streets eli st. Ykkönen alkaa etelästä -ei toki heti kärjestä- ja numerot suurenee kohti pohjoista mentäessä, kadun numeron edessä on joko E = East tai W = West eli kummalla puolella saarta katu on. Avenuet eli avet taas alkaa idästä ja suurenee kohti länttä mennessä. Ja 5th ave on se katu jonka itäpuolella on itä ja länsipuolella länsi. Lisää faktaa asiasta kertoo becomeanewyorker) ja on jo aika rauhaisaa asuinaluetta eli asia jota en todellakaan olettanut löytäväni Manhattanilta. Ei ruuhkia, ei väenpaljoutta. Mutta kauppoja, rafloja ja kahviloita löytyy joka kulmasta.

_MG_0117
Kotikatu

Ensivaikutelmat kaupungista on tosiaan ristiriitaiset. Varsinkin ihan ensimmäiset 😀 Hypättiin kentältä poikkeuksellisesti taksiin. Syynä tähän se, että itsemme tuntien kärsivällisyys ei olis riittänyt enää kahelta Suomen aikaa ettiä AirTrainiä ja opetella käyttämään metrosysteemiä ja ettiä hotellia. Päätös osottautu erinomaiseksi, joskaan ei riittäväksi varotoimeksi kiukuttelua vastaan, tosin myös kalliiksi. Vaikka taksi JFK:ltä Manhattanille on aina kiinteä hintainen (52 $), niin hintaa nostaa tullit & tipit. Taksi oli toki heti elämys: sieltä löyty näyttö, josta pysty seuraamaan matkan kulkua. Onneks hinta oli kiinteä, koska reittivalinta herätti ihmetystä (oli siis todennäkösesti nopein/lyhyin) ja heti ois kuvitellu, että taas turistia viedään… Mutta perille päästiin ja huone saatiin (sekin vaati säätöä) ja melkeen kinaamatta päästiin syömäänkin. Hyvä ruoka, parempi mieli. Kunnon yöunet, hyvä aamupala. Todellakin parempi mieli.

_MG_0134
Central Park ja muutama korkeampi talo

Ensimmäisenä päivänä käveltiin Central Parkin halki ihmettelemään St. Patricks Day:n paraatia 5th avelle (Patesta jutusteltiin jo Irlanti postauksessa) eli Irkku pyhimystä juhlitaan täälläkin mahtavimman kautta, paraati on vaatimattomasti maailman suurin 😀 Siksipä joka poliisiosastolla ja High Schoolilla sun muulla instassilla piti olla oma joukkonsa marssimassa. Paraati veti myös katsojia puoleensa eikä tämmönen omaa tilaa tarvitseva suomalainen jaksanu kauan siellä väkimassassa hengailla. Pujoteltiin ihmismeren ja poliisiarmeijan (ja kaikenmaailman mellakka-aitojen halki) Times Squarelle, jossa oli yllläääätyyys lisää ihmisiä. Löytyhän sekin osa New Yorkia, jossa on tungosta! Times Squarelle on palattava vielä ilta-aikaan, jotta kaikki miljuunat näytöt pääsee oikeuksiinsa. Illalla käytiin tsiigaamassa muutama Irkkupubi ja juomassa Guinnessia muovituopista!, mikä pyhäinhäväistys ;D Illalliselle päädyttiin Barley & Grain nimiseen kippolaan, jossa oli suhteellisen vakuuttava viskilista ja törkeän hyvät simpukat. Steamed `pei`mussels, nam. Samppanjapohjasessa liemessä jalopenoja, salotti- ja valkosipulia sekä korianteria. Liemen tulisuus oli siinä ja tässä, mutta simpukat. Ah. Ruokabloggaria musta ei taida ihan heti tulla, koska simpukat oli syöty ennen ku muistin kaivaa kameran esiin!

_MG_0162
Lippuja nää tuntuu täällä rakastavan
_MG_0178
17.3. meissä jokaisessa asuu pieni irlantilainen

Eilen sitten hypättiin metroon eli paikallisittain subwayhyn. Metro kulkee about yötäpäivää, tosin osalinjoista lopettaa liikennöinnin ennen puolta yötä ja jatkaa taas aamutuimaan.  Suhattiin sitten samantien eteläkärkeen ja Staten Ferrylle vilkuttelemaan Vapaus valaisee maailmaa -patsaalle eli tuttavallisemmin Vapaudenpatsaalle. Staten Ferry on viimeinen jäänne ajoilta ennen siltoja, jolloin luonnollisesti lautat kuljetti väkeä Manhattanilta mantereelle. Staten Ferry on täysin ilmaista lystiä ja kuskaa väkeä siis South Ferrystä (eli Whitehall Terminalista) Staten Islandille ja takas. Lautta kulkee käytännössä läpi vuorokauden pari kertaa vuorokaudessa ja matka kestää about 25 minuuttia, ja vaikka lautalta pitää poistua, niin rivakkaan kävelemällä kerkeää seuraavalla lautalla takasin Manhattanille. Eteläkärjestä suunnattiin vähän sisemmälle saareen, ja käytiin rahan lähteillä Wall streetillä, mistä löyty ne loputkin turistit. Nykissähän vierailee vuosittain miljoonittain turisteja, vuonna 2014 56.5 miljoonaa vierasta, joista 12 miljoonaa ulkomaalaisia. Aika kasa ihmisiä. Vaikka New Yorkin pörssi sijaitsee kadulla, niin pukumiehet loistivat poissaolollaan. Tiedä häntä minne olivat kadonneet! Käytiin myös vilkasemassa 9/11 muistomerkkiä Ground Zerota, ei viitsitty jonotella museoon, mutta onneksi altaille on vapaa pääsy. Hipailtiinkin kuolleiden nimiä, ja pohdittiin kuolleiden määrän suhteellisuutta. Mikä WTC:n iskuissa on paljon, on Syyriassa vähän…

_MG_0217
North pool eli WTC:n pohjoisen tornin ”pohja”
_MG_0210
Rakennushommia WTC:n lähistöllä
_MG_0246
Manhattan mereltä

Tänään aamu aloitettiin yhden must do -kohdan suorittamisella eli lenkillä Central Parkissa! Ei muuten oltu ainoat. Oli koiranulkoiluttajaa, kävelijää, hölkkääjää ja jopa erikoisrullatuolikelaajaa. Aamupala nautittiin kunnon old school dinerissa ja sen jälkeen suunnattiin päiväkävelylle  Columbian yliopiston (joka mm hallinnoin Pulitzerin palkintoa opettamisen lisäksi) kautta Harlemiin. Lauantai on vähän huono päivä vierailla yliopiston kampuksella kun kirjastot on kiinni ja opiskelijat loistavat poissaolollaan. Isohan tuo kampusalue oli, tai no paha verrata, kun ei ole aikasemmin tullut yhdelläkään kampuksella käytyä. Harlemissa taasen oli yllätys sinänsä paljon mustia, ja 125th streetiä samoillessa oli kunnon markkinatunnelmaan, kun katukauppiaita oli vieri vieressä ja jengiä tunki joka suuntaan. Käytiin katsastelemassa ulkopäin legendaarinen jazzpyhäkkö, Apollo teatteri, jossa on esiintynyt tuntemattomampia artisteja kuten Aretha Franklin, Etta James ja Elton John. Edelleenkin Apolloon pääsee tuntemattomammatkin esiintyjät näyttämään kykynsä. Tänään oli maaliskuun koe-esiintyminen ja amatöörien ilta.

_MG_0316
Kevät Morningsidessä ❤
_MG_0329
Mä vallan unohdin ottaa kuvia Harlemista, mutta ikuistin sitten kuitenkin risteyksen!

Huomenna suunnataan pohjoiseen eli Bostoniin ja toivotaan, että ennustettu lumisade ymmärtää olla tulematta 😀

/Iitu

Tietoliikenneyhteyksien takkuamisen takia julkaiseminen siirtyi Bostoniin 😀