Paluu juoksemaan

Todella suureellinen otsikko 😀 Vaikka oma treenaaminen ei mitään suureellista olekaan, niin 13 yötä kahden lenkin välissä on paljon. Kurkkupaiseen perkele kaatoi petiin ja kaiken päälle lääkäri kielsi treenaamisen ennen kuin antibioottikuuri on syöty loppuun. Pari kertaa kävin käveleskelemässä ja muutaman kerran joogasin/venyttelin. Ensin ei kyllä tullut edes mieleen lähteä juoksemaan, sen verran klesana olin päivää, olon parannuttua odottelin kiltisti kuurin loppua, ennen kuin lähdin hikoilemaan. Kiltisti tarkoittaa, etten hikoillut. Kiltisti ei tarkoita, että olisin hiljaa ja kiukuttelematta odotellut lenkkilupaa.

Että olihan se nyt siistiä sitoa lenkkarien nauhat ja lähteä kiertämään Seurasaarta. Yleensä näiden taukojen jälkeen juokseminen on tahmeaa, reidet painaa tonnin ja happi ei kulje. Tänään kaikki raskaus oli poissa. Hämmentävää. Vauhdin hurma jäi toki kokematta, mutta onneksi sillä ei oo mitään väliä. Koska mä juoksin, eikä se tuntunut ollenkaan paskalta!

Lähdettiin Tonin kanssa kaksin juoksemaan. Reiluna vaimona mää kielsin keskustelun. Jos on kroppa kaivannut juoksemista, niin vielä enemmän tuuletusta kaipasi pää. Ei sillon kerkeä jutella, jos pitää siivota muutaman viikon pölyt pois päästä. Muutaman sanan voi silloin tällöin vaihtaa. Onni on puoliso, joka juoksee sun kanssa. Hiljaa! Ja onni on vaimo, joka on taas huomattavasti miellyttävämpi, kun pääsi juoksemaan!

/Iitu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s