V****ks män Vantaan Maraton

Niin, ehkäpä mää nyt jo pystyn palaamaan lokakuun alkuun ja Vantaalle. Meni aika syvälle tunteisiin siellä, ja pitkälti sen jälkeenkin. Yhtä puuttuvaa 10 kilometriä voi vatvoa ja murehtia loputtomiin. Ja vatvoa vielä vähän lisää, ja tirauttaa vielä muutama kyynel.

Mitä siellä Vantaalla sitten kävi? Polvi. Tai lonkka. Tai molemmat. Tuttavallisemmin juoksijan polvi. Vaiva piinasi mua aika ajoin kesästä asti. Se tuli ja meni. Välillä pysty helposti juoksemaan 25 kilometriä ilman minkäänlaisia oireita ja välillä jo kymmenen kilometrin jälkeen juokseminen loppu polvikipuihin. Juhannuksen alla kiropraktikko oiko raajoja, ja se autto. Mutta sitten juoksijan polvi taas kummitteli välillä ja aivan yhtä mystisesti katosi. Sen verran harvoin vaivaa kuitenkin oli, ettei mulle tullu mielenkään, että mun maraton vois siihen kaatua. Eihän sen pitäny kaatua mihinkään. Suunnitelma oli pitävä. Lähden hölkkäämään just sitä vauhtia mikä tuntuu HELPOLTA ei sitä mikä tuntuu hyvältä tai mitään muutakaan. Helppoa vauhtia, jossa sykkeet pysyy kurissa.

Suunnitelma piti loistavasti. Eka kymppi oli kevyt, ai että mää nautin juoksemisesta. Tokalle kierrokselle lähtiessä lonkkaa vihlas muutaman kerran, mutten antanu sen häiritä elämääni. Pikku vikoja, ei lonkan puutumiseen kukaan oo kuollu. Edelleenkin juoksu oli kevyttä. Sitten se alkaa, se tunteisiin meneminen…

”12 kilsaa. Vihlasu, mitä? Ei helvetti, ei ollu, ei. Äh, nou hätä, kyllä tää tästä. Kyllä se menee ohi. 13, 14, 15, 16 kilometriä. Hah, sinne menivät kilometrit. Siitäs sait lonkka. 17, 18, 19, 20. Älä nyt jaksa kiukutella polvi. Joo, joo, on asfalttia ja on niin kovaa. Ymmärrä nyt asettua jalka. 21 km. Oho, taas hallin kulmalla. Kaks kierrosta takana. Jes. 22 kilometriä. Voi helevetti. Vihlasu, vihlasu, vihlasu. Miksi? Lonkka-polvi-lonkka-polvi. Tyhmä, tyhmempi, oikea jalka. Äh, mää hidastan tahti. Ei, tää pahentaa. Ei saa vaihtaa rytmiä. Mutta ei hätää, mää pystyn juoksemaan. Mennään vaan. Yli puolet takana. Ei se oo ku juosta vaan. Juokseminen on kivaa. Mua ei väsytä. Kerrankin soittolista soi oikeassa järjestyksessä.

23 kilometriä. 24 kilometriä. Kilometri kilometri kilometri. Kyllä tää tästä. Kyllä mää nyt sinnittelen tän maaliin asti. En mää nyt helvetti soikoon jätä tätä toiseen kertaan kesken. Mää en oo mikään luovuttaja. Juokseminen on kivaa, kipu on vaan tunne. 25 kilometriä, kyllä mää pystyn juoksemaan tän loppuun asti. 26 kilometriä, noinkohan pystyn. Voisko tää nyt vaan asettua. Voisko tää nyt vaan tuntua tältä, ei pahemmalta? Alamäki, ei saatana, pakko kävellä. Ei pysty. Tasanen, aah, mä juoksen. 27 kilometriä. Sattuu, sattuu, sattuu. Voisko olla sattumatta? Mää on hyvässä kunnossa, mää jaksan. Miks sattuu? 28 kilometriä. Ei, en pysty. Pakko kävellä, nyt sattuu selkään. Kylmä. Pakko juosta. Ei helvetti. Taas mää juoksin ton saman tyypin ohi. 29 kilometriä. Ei tässä oo mitään järkeä. Vielä yks kierros. Ei tuu mitään. No nyt se tyyppi taas veti mun ohi. Muutama juoksuaskel. 30 kilometriä. Saako tirauttaa vähän? Ei se kipu, TURHAUTTAA. Musta ei tuu koskaan maratoonaria. Juoksu on paska laji. Toni, mitä se tossa tekee. Pakko kertoa, että jätän kesken. Pakko itkeä vähän lisää. 31 kilometriä. Kaikki kirosanat. Ja muutama uus päälle. Juokse, kävele, juokse. En halua kävellä. En. 32 kilometriä. Tikkurilan urheilutalo. Kello kiinni. 32,06 kilometriä. 10, 10, 10 ja puuttuu 10.”

Kenen hullun mielestä on mielekästä, että maratonin kisatoimistoon mennään ensin portaat ylös ja sitten alas? Turhauttaa ja ketuttaa niin paljon, etten osaa kuin itkeä. Yritä siinä sitten selittää toimitsijalle, että ainoa paikka mihin sattuu on sielu. Tai sattuu vähän polveenkin, mutta kun ei juokse se on ihan ok. Sielu ei ole. Kesken, taas kesken. MIKSI?

Vieläkin, kolme kuukautta myöhemmin, sielu nyrjähtää vähän, kun mietin Vantaan viimistä vitosta. Päätöstä, joka oli pakko tehdä. Mietin sitä fiilistä, voimia oli vielä vaikka muille jakaa. Jaksoin juosta. Olisin halunnut juosta. Olisin halunnut päästä maaliin asti. Haluan päästä maaliin asti!

 

/iitu

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s