Niin se maraton. Ja kuinka sitten kävikään.

Nyt on jo saattanut ajatukset selkiytyä ensimmäisen maratonin jäljiltä. Tai siis ensimmäisen maratonstartin jäljiltä. Josta juoksin vain puolet, siis maratonista. Startin juoksin kokonaan. Koska helle. Koska karkailevat sykkeet. Koska ja vaikka ja mitä.

Helle. Eli maratonyrityksestä on jo pari kuukautta aikaa. Kesän ensimmäinen (ja likipitäen ainoa) kunnollinen terassipäivä, ja minä tuskailen iltapäivällä juostavaa piiiitkäää lenkkiä. Josta tuli vain pitkähkö, ainaki suunniteltua lyhyempi. Niin.

Ennen lähtöä kaikki meni hyvin. Yön nukuin hyvin. Aamupala uppos hyvin. Lounas uppos hyvin. Jännitti vähän, mutta mitäpä siinä. Ei se oo ku juosta vaan. Onhan tässä juostu. Keli on kova, mutta juostaan sitten hitaampaa. Jos se on kaukana neljästä tunnista, niin sitten se on lähempänä viittä. Mutta ompahan juostu. Puh. Ja kuinkas sitten kävikään.

Lähtökin kävi hyvin, lähdin hölköttelemään 4.5 tunnin jänöjussien perässä, mutta kun askel tuntu kevyeltä, niin lähdin etuilemaan ja annoin tossun viedä. Tiedä sitten oliko se virhe. Ehkä. Ehkä tapahtumat olisivat himmailusta huolimatta edenneet samaan pisteeseen. En tiedä.

Jotakuinkin kolmen kilometrin jälkeen Vorssan keskusta jäi taakse, ja päästiin Tammelan suoralle. Tässä tapauksessa tappavalle suoralle. Mä en kestä kuumaa yhtään. Vihaan juosta kuumassa kelissä. Mutta ei se silti oo ku juosta vaan. Paitsi, että tällä kertaa ei. Koko pitkän päivän asfaltti oli imeny aurinkoa sisäänsä. Tuuli loisti poissaolollaan. Tämä yhdistelmä, ja kroppa meni totaalitukkoon. Toisin sanoen aivan ylikierroksille. Sykkeet hyppäs kattoon, vaikka kuinka hidasteli. Hiki loisti poissaolollaan. Tuttu tunne. Tapahtunu ennenkin kuumilla keleillä, lievempänä, mutta kuitenkin. Ainahan mä olen punainen, enkä hikinen. Mutta nyt päästiin todennäköisesti punassakin aivan uusille sävyille. Jostain syystä ei ollut peiliä matkassa, jotta olisin päässyt tarkastelemaan naamaa.

Eka juottopiste. Ai että. Juomaa sisään. Juomaa hattuun. Juomaa hiuksiin. Auta nyt. Auttokoo. Ei. Mies fillaroi vastaan. Pyydän vain, että järjestää perkeleesti vettä anoppilan pihaan. Sinne on kohtaamispaikalta reilut viis kilsaa. Kyllä nyt sen kestää. Hah. Vauhti senkun hidastuu. Mä stna juoksen jo piiitkisten vauhtia, mutta sykkeet on jossain maksimimäkivetotreenejen sykkeissä. Ylämäessä on pakko kävellä. Kävellä?!? Näillä vauhdeilla, kahdeksassa  kilometrissä. Sannia lainatakseni: ”Mitähän vittua?!”

Tässä kohtaa ajatus rupeaa kytemään aivoissa. ”Ehkä tänään ei ole se päivä, kun minusta tulee maratoonari. Ehkä se on vasta myöhemmin tänä vuonna. Onko tässä mitään järkeä. Juokseminen on kivaa, sen pitäisi olla kivaa. Tämä raahustaminen on aivan syvältä sieltä. Ei helvetti. Mitä helvettiä? Voisko joku tehdä jotain näille sykkeille.” Ai niin ne neljän ja puolen tunnin jänikset, ne meni jo aika päivää sitte ohi. Eikä toivoakaan, että ois voinnu iskeä kintereille. Eikä ne edes juossu kovaa. Mutta Tammelassa se vaan oli liian kovaa. Helvetti, mä oon juossu noin kovaa Tammelassa. Vaikken ees oo juossu siellä, kun muutaman kerran. ”Saako kuolla. Saako lopettaa.”

Armahtava anoppila saapuu, tai minä saavun sinne. Upotan pääni saaviin. Kaadan kylmää vettä niskaan. Juon. Juon lisää. Ja jatkan raahustamista. Moikkaan sukua. Jatkan matkaa. Kokovartaloviilennys auttoi.  Kroppa ei siltisilti toivu alkumatkan iskusta. Kympin kieppeillä tehty päätös pitää. Juoksen kääntöpaikalle. Auto on siellä. Ei sentään tarvitse raatoautoa soitelella paikalle. Ukkokulta pyöräilee välillä vierellä. Välillä edelle. Kipittelen eteen päin. Kipittelen. Hah. Paikkapaikoin juokseminen rupeaa jopa tuntumaan siedettävällä. Vieläkin sykkeet on toistakymmentä pykälää korkeammalla kuin normaalisti samoissa vauhdeissa. Ei auta. Mietin, että pitäisikö sittenkin. Onko se noloa keskeyttää?! Mitä helvettiä. Onko mua ennenkään kiinnostanu muitten mielipiteet. Jos olen surkea luuseri jonkun mielestä, niin entäpä sitten? Itteppä tiedän vaikuttimeni. Haluan pitää juoksemisesta edelleen huomenna. Haluan, että juokseminen on kivaa. Tai no välillä se on aivan ahterista, mutta silti jollain masokistisella tasolla todella nautinnollista. Nyt tämä juoksua imitoiva hoipperointi on vain pelkkää tuskaa. On kuuma, ja on kylmä (no ei oikeasti, mutta kai lievää lämpöhalvausta, kun muutaman kerran meni vilunväreet), ja ahistaa, ja hatuttaa, ja tekee mieli kaljaa. Ja sitten vasta ahistikin, kun ei enää tehnyt mieli kaljaa. Ahisti vain.

Ja se hemmetin suoranperkelekin piti juosta takaisin. Onneks sentään Vorssaaseen päin ei menty koko suoraa, vaan koukittiin vähän peltojen laitoja ja muita mutkia. Jostain sai edes olla kiitollinen. Niin vaan sekin sielunvihollinen selätettiin ja tultiin takaisin kylille. Kääntöpaikalla liikenteenohjaajat huitoi toiselle lenkille. En ollu menossa, kehottivat juoksemaan maaliin, jotta saan puolikkaan ajan. Hölköttelin vielä hetken. Tirautin muutaman vitutuksen kyyneleen. Sammutin Polarin. Sammutin Deezerin. Senkin olin onnistunut saamaan soimaan sufflella, biisit tuli ihan väärässä järjestyksessä. Sekin vielä.

Kävelin viimeiset sata metriä. Kävin ilmottautumassa infoon, että eipä kannata tätä muijaa odotella maaliin saakka. Enkä todellakaan juossut ottamaan puolikkaan aikaa. En startannut puolikkaalle, niin en sitä juossut maaliinkaan. Löysäsin lenkkarit, ja lähdin katselemaan ensimmäisten maratoonarien maaliin tuloa. Kiroilin hieman. Maistoin jo oluen suussani. Ja päätin, että tänä vuonna vielä juoksen sen 42,2 km lappu rinnassa, lähdöstä maaliin.

 

Jälkikirjoitus. Aikaa on kulunut. Edelleenkin olen sitä mieltä, että päätös oli oikea. Mutta silti, silti. Joku pieni pirulainen siellä koputtelee: ”Oisit nyt. Mikset nyt.” Voisko joku hiljentää sen?!? Se OLI tuskaa. Ja se VITUTTI. Juoksu EI ole tuskaa. Juoksu on nautinnollista. Eikä ole, mutta ei se vituta. Se hymyilyttää. Ei se nyt aina niin kivaa ole, paitsi on jollain masokistisella tasolla on. On se. Juoksu Ei ahista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s