Ahvenanmaa

#tb heinäkuu 2016

hdr

Kun on maanantaiaamu ja vieläpä Ruisrockin ja fudiksen em-finaalin jälkeinen maanantaiaamu, ei silmät välttämättä aukea helpolla. Mutta kun on hyvä syy, niin ne silmät saa kammettua raolleen ja itsensä suihkun kautta taksiin ja satamaan.

Oltiin melkeimpä hyvissä ajoin laivassa ja aamiaispöydästä ihmeteltiin kuinka Ruissalo muuntautui jälleen festarialueesta virkistysalueeksi. Huikea muutos muutamassa tunnissa. Tukholmaan on tullut jokusen kerran seilattua, mutta ensimmäistä kertaa hyppäsin laivasta Maarianhaminassa.

Maarianhaminan keskusta on kuin mikä tahansa pikkuruisen kaupungin keskusta. Ei niin kovin kaunis, mutta saman kadun varrelta löytyy käytännössä kaikki. Kun jaksaa kävellä muutaman korttelin kauemmas, niin näkymät muuttuvat idyllisemmiksi. Ja kun ottaa fillarin alle ja polkaisee vähän kauemmaksi keskustasta niin sitä kauneutta on sitten senkin edestä. Me vuokrattiin omat menopelimme satamasta Ro-Nosta. Palvelu oli loistavaa, ja kielimuurikin ylitettiin helposti. Ahvenanmaalla ei kannatta luottaa siihen, että palvelua saa suomeksi. Suomen ja ruotsin sekoituksella mentiin, vaikeammissa asioissa vaihdettiin englanniksi. Ruotsi kun on saarimaakunnan ainoa virallinen kieli, niin eipä paikalliset juuri suomea opi. Mutta takaisin pyöriin. Koska sniiduilu on aina hyvästä, niin meidän pyörät oli vaihteettomat mummofillarit. Ahteri ja alaselkä eivät olleet kovin onnellisia valinnasta, mutta onneks maasto on sen verran tasaista, että eteenpäin pääsi kevyesti.

Maarianhaminasta oli hyvä päiväretkeillä useampaankin suuntaan. Ekana päivänä suunnattiin etelään (?) Järsöön ja sieltä löyty ihana kukkamökkikahvila Stickstuga’n Hantverk & Cafe. Kannatti polkasta. Upeat maisemat ja maistuvaa juustokakkua. Mitäpä sitä ihminen fillariretkeltään muuta kaipaisi. Seuraavana päivänä lähdettiin sitten toiseen suuntaan. Tällä kertaa määränpäät oli tarkemmin selvillä. Koska Affenanmaalla oltiin, niin pitihän sitä päästä käymään Stallhagenissa. Terassilla kelpasi istuskella ja nautiskella panimon omista tuotteista. Hanoista taisi saada kaikkia tuotannossa olevia oluita. Ennen kuin kurvattiin oluelle, niin käytiin kahvilla ja pannarilla Uffe på bergetissä eli kiivettiin vuorelle ihastelemaan näköaloja. Uffesta löytyy myös näköalatorni, joka jostain syystä kammotti mua kovin paljon. Hirveellä sinnillä kiipesin ylös asti, luovuttaa meinasin vaan ehkä kymmenen kertaa matkan varrella. Tiedä sitten mikä niissä avoimissa portaissa oli niiiin kamalaa. Maisemat kyllä palkitsi, kannatti voittaa hirvitysportaat. Toisena päivänä päivämatkaksi taisi tulla reilut 50 kilometriä, mutta kun oli koko päivän liikenteessä, ja pysähteli riittävästi, niin matka ei tuntunut ollenkaan pitkältä, edes mummomankelilla.

frånuffepåberget

Yksi syy miksi halusimme Maarianhaminaan oli tietysti Smakbyn. Ruokaa, hyvää ruokaa, voiko olla parempaa syytä. Yleensä meidän metodi reissuilla kyllä on ollut luottaa onneemme. Välillä metodi on toiminut, toisinaan taas ei. Tällä kertaa pöytä oli kuitenkin varattu etukäteen. Innokkaina oltiin tovin etuajassa paikalla, mutta meidät ohjattiin heti pöytään. Alkudrinkit nenän alle ja listan kimppuun. Ja koska aikaa on jo melkein vuosi, niin ei enää kunnollista mielikuvaa siitä mitä söi tai joi. Paitsi, että oli hyvää. Palvelukin oli vallan ystävällistä, mitä nyt hieman välillä jouduttiin odottelemaan. Tarjoilijat olivat ihastuttavia, mutta ihan kaikki eivät kyllä yltäneet tarjoilijoiden kärkikastiin. Joskushan meidän kaikkien on oltava aloittelijoita. Mahat täysinä oli hyvä hypätä taksiin. Smakbyn ”huonona puolena” on sen sijainti. Maarianhaminasta matkaa tulee parikymmentä kilometriä. Busseja toki kulkee, mutta vuoroväli on harvahko (ainakin näin Helsingin bussiliikenteeseen tottuneelle), joten laiskoina tuhlattiin moneen kertaan ne fillareissa säästetyt rahat sitten suhaamalla pirssillä safkaamaan 😀 Logiikkaa kerrakseen!

Maarianhamina oli kiva, mutten kyllä keksi miksi sinne uudestaan lähtisin. Ahvenanmaalle kyllä, sillä joku kerta vielä haluan fillaroida Saariston Rengastien. Mikä kesä sinne asti päästään, on sitten asia erikseen.

/iitu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s