Eka kerta

Ensimmäisiä kertoja kertyy tälle keväälle useampiakin. Tänään oli vuorossa eka piiiiiitkis. Enne lauantaita pisin lenkki oli 21,1 km viime syksyltä, lappu rinnassa. Keväällä olen jokusen yli kaks tuntia kestävän lenkin käyny hölköttelemässä, mutta nyt siirryttiin ihan uusille kilometriluvuille. Koska jäin henkiin niin jatkoa seuraa.

Yllätin itsenikin heräämällä 5.30 keittämään aamupuuroa. Mutta kun seiskalta oli kyyti tarjolla sopivaan lähtöpaikkaan, niin ei auttanut. Alkulenkistä kyllä huomasi, että startti oli 7.19. Jalat painoivat tonnin ja etenkin etureidet olivat täysin yhteistyökyvyttömät. 45 ensimmäistä minuuttia olin varma, että saavun bussilla kotiin. Tunnin jälkeen rupesin jo uskomaan, että kyllä sitä juosten hölkötellen saavutaan perille. Niin kuin tapahtuikin. Napit korvissa ja napeissa äänikirja, trilleri, niin pystyi keskittymään kaikkeen muuhun kuin hitaaseen eteenpäin taapertamiseen. Hitaamminkin olisi voinut köpötellä, mutta hyvä näinkin. Keskiarvoisesti syke kuitenkin pysyi 135 tietämillä. Aikamoisen sahalaitakuvion kyllä sain aikaan. Olivat menneet mäkiä rakentamaan matkan varrelle!

Screenshot 2017-05-09 11.15.35
Ainakin pumppu toimii, kuten ylempi käyrä kertoo 😀

Lenkin positiivisiin yllätyksiin kuului myös maha. Urheilujuoma pysyi sisällä eikä aiheuttanut vääntelyitä. Geelitkin upposivat ilman kummempia ongelmia. Helvetti, että ne vaan osaavat olla äiteliä. Ai onks ne sokeria vai? Eikä geelitkään kummitellut. Alas vaan, huips. Ei tarvetta poiketa lähimmälle huoltoasemalle. Seuraaville pitkiksille on vielä tarjolla muutama vaihtoehto geeleistä. Kun testaa useamman ehkäpä sieltä löytyy muutama inhimillisen makuinen. Ja jalat, ne vasta positiivisesti yllättivätkin. Eivät kiukutelleet matkalla, lonkatkin olivat ihmisiksi. Alaselkä jossain kohtaa yritti äkkäillä, että jo riittää tämä asfaltin tallaaminen, mutta kyllä sekin sitten rauhoittui. Ja illalla koivet olivat vaan vähän hitaat, mutta eivät kolotelleet ollenkaan. Kui tyytyväinen voi köpöttelijä olla?!?

voikukkarinne
Leskenlehtiä seuraavan päivän fillarointiretkeltä. Ei pystyny pysähtelemään kuvaamaan, ties vaikka jalat ois sanonu työsopimuksen irti 😀

 

Tästä on hyvä jatkaa, vaikka valmistautuminen ekaan pitkään oli kaikkea muuta ku optimaalinen. Torstain valmistautumisjuomat olivat naista vahvempaa tavaraa, eikä perjantain tankaamista voi oikein tankkaamiseksi kutsua. Vai miltä kuulostaa valmiskeittoillallinen? Silti alkua lukuunottamatta epätoivo ei vallannut. Jos koti ei olisi tullut vastaan, niin olisin varmaan huomaamattani arvaillut murhaajaa ja nostellut jalkojani pitempäänkin. Ei sillä, että lenkki mikään liikunnan riemuvoitto olisi ollut, mutta huomattavasti kivuttomampi kuin etukäteen kuvittelin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s