Kuala Lumpur

Tää vesisateessa auringonotto on sen verran rankkaa puuhaa, että on jääny Kuala Lumpurin päivitys kokonaan tekemättä, mutta korjataan tämä vääryys nyt. Kuala Lumpur, kavereiden kesken KL on Malesian pääkaupunki, joka sijaitsee Malakan niemimaalla, Länsi-Malesiassa. Malesia on n. 29 miljoonaan  ihmisen koti, joka sijaitsee kahdessa paikassa eli Länsi-Malesia Malakan niemimaalla Thaimaan etelä puolella ja  Itä-Malesia Borneon saaren pohjoisosassa. Reilu puolet väestä on malajeja, mutta 26 % kiinalaisväestö hallitsee taloutta. Lisäksi sekaan mahtuu alkuperäisväestöä ja intialaisia sekä kourallinen muita. Uskontojaki löytyy joka lähtöön, malajit on virallisesti muslimeja ja sen lisäksi löytyy niin hindua, buddhalaista, taolaista ja ompa joukossa jokunen kristittykin. Kuala Lumpur oli reissussamme ensimmäinen (ja ainoa) maa, jossa islamilaisuus selkeästi näky katukuvassa. Oli moskeijaa ja oli huivipäistä daamia, ja oli pelkästään naisille tarkotettuja junavaunuja… Jokunen huivipää näky jo Singaporessa, mutta Kuala Lumpurissa määrä moninkertastu.

Eli Singaporesta hypättiin hienoon 27-paikkasen bussiin (penkit oli leväitä ja niitä oli vaan 1 + 2 rivissään. Penkit oli mallia hierova tv-tuoli eli oikein mukavia). Tällä kertaa rajamuodollisuudet suju uskomattoman nopeasti. Singaporen rajalle saavuttiin jotakuinki puolen tunnin matkaamisen jälkeen ja eiku jengi ulos bussista, sisälle suhteellisen tyhjälle raja-asemalle ja eiku oikeeta kaistaa suoraan passin tarkastukseen (ei jonoja), leima passiin, takas bussiin ja menoks. Sitte köröteltiin kymmenisen minuuttia ja yliteltii  siinä samalla silta ja päästiin Malesian raja-asemalle. Jälleen jengi ulos bussista, tällä kertaa kaikki matkatavarat messiin ja eiku oikeaa linjaa passitarkastukseen (jälleen ei jonoja). Leima passiin (maassa saapi olla 90 päivää) ja kamat tullin läpivalasuun ja takas bussiin. Ehkä helpoin ja nopein maan vaihto tällä reissulla (jos ei Suomesta lähtöä lasketa). Vietnamista Singaporeen oli kans aika simppeli, mutta lentokentillä joutu jonottamaan, ai kauheeta 🙂 Rajamuodollisuuksien jälkeen köröteltiinki hyväkuntosta motaria reilut neljä tuntia (sisältäen yhden nopeen vessapysähdyksen) ja saavuttiin ennen kahta Kuala Lumpuriin keskustaan Berjaya Times Squaren eteen.

image

Suhattiin taksilla hotellille, ku oltiin laiskoja eikä jaksettu ruveta suunnistamaan pitkin Kuala Lumpurin katuja. Hotelli sijaitsi kävelykadulla keskellä Chinatownia ja oli omaperäisesti nimetty Hotel China Town Inniksi. Saman niminen hotelli numero 2 sijaitsi muutaman talon päässä… Hotellia ei kyllä voi taaskaan kauheasti hienoudella kehua. Huone oli ikkunaton ja ilmastoimaton koppi. Nooh, sänky oli mukava ja suihkusta tuli kuumaa vettä. Hinta oli sopuisat n. 15 euroa yö. Sitä saa mistä maksaa… Ku oltiin saatu kamat heitettyä hotellille päätettiin ottaa lähiseutuja hieman haltuun ja lähdettiin kävelemään. Päädyttiin kivenheiton päässä sijaitsevaan Central Marketiin, jossa kauppaa on tehty jo 1800-luvun lopulta asti. Voisin tosin kuvitella, että bisnes on sillon ollu hieman erilaista, sillä tällä hetkellä Central Market tarjoaa pitkältiki pelkkää turistikrääsää. Tuoretuotteista ei tietoakaan. Central Market tuli meille hyvinkin tutuksi sillä juurikin kun ajateltiin poistumista ja matkan jatkamista, ni alko julmettu ukkoskuuro. Vettä tuli ku painepesurista ja ukkonen salamoi ja jyrisi aivan päällä. Muutama tunti siis hengailtiin Marketin seinien sisällä, ulos ku ei kauheasti hotsittanu mennä kameraa ja itseään kastelemaan, puoli minuuttia ois riittäny läpikotaseen kastumiseen. Onneks jossain kohtaa sade hellitti sen verran, että suuremmin kastumatta päästiin siirtymään hotellille. Sen verran se koko illan sato, että jäi kaupunkiin tutustuminen aika hiljaseks.

image

image

Seuraava aamu onneks valkeni pilvisenä, mutta sateettomana ja otettiin metro alle ja suunnattiin kohti Petronas Twin Tower. Meiltä jäi kiipeämättä torneja yhdistävälle katselutasanteelle. Katselutasenteelle jaetaan lippuja aamusta eli tuut riittävän ajoissa paikalle, saat lipun ja kellonajan jollon pääset torniin ja palaat sitten oikeaan aikaan kiipeämään torniin. Me ei käyty kalastelemassa lippuja, ku todettiin että 80 Ringittiä (reilu 20 euroa) on liikaa tosta huvista meille. Suunnattii  sen sijaan kohti KL Tower, pienen matkan päässä sijaitsevaa televisiotornia, jossa on myös 360 asteen näköalatasanne. Korkeutta tällä maamerkillä on 335 metriä ja hinta ylös 275 metrissä sijaitsevalle katselutasanteelle oli kohtuullisemmat 48 Ringittiä per räpyläpari. Korkeelta näki kauas, jos ei ois pilviä ja saastesumua. Mutta toki niistä huolimatta maisemat oli vaikuttavat. KL Towerin juurella ois mahdollisuus päästä F1-simulaattoriin, poniratsastamaan, akvaarioon ja ties mitä muuta lisämaksusta, mutta me skipattiin ne ja jatkettiin matkaa kohti ostosparatiiseja. Jos Singaporessa oli ostoskeskuksia, ni ei Kuala Lumpur jää paljoa pekkaa pahemmaksi vaan kyllä niitä löytyy täältäki. Me käytiiin tarkemmin  tutkimassa Betjay Times Squarea, jonka eteen siis edellisenä päivänä jäätiin. Takas sinne suunnattiin, koska mä halusin nähdä ostoskeskuksen sisällä olevan huvipuisto. Ja olihan tuo…huvipyisto. Sisään ei menty, mutta äimittiin suhteellisen vaikuttavan näköstä vuoristorataa. Lintsin vempeleet kalpenee sille kyllä mennen tullen.

image

image

image

image

Seuraava stoppi oli KL Sentral eli Kuala Lumpurin päärautatieasema. Sinne suunnattiin ostamaan lauantaille lippuja LCCT:hen (low cost carrier terminal) eli lentokentälle. Homma oli jälleen helpommin sanottu ku tehty. Oltiin netistä selvitetty, että Aerobus kuljettaa matkalaisia Sentralin asemalta suoraan LCCT:hen ja matka-aika ois jotakuinki tunti. LCCT siis sijaitsee parinkymmenen minuutin matkan päässä varsinaiselta Klia (Kuala Lumpur international airport) lentokentältä ja on  nimensä mukaisesti vain halpalentoyhtiöiden käytössä. Mahdollisuuksia matkata LCCT:lle on useita ja alkuun tuntu, että otataan taksi, ku ei jaksa säätää junilla ja busseilla ja käyttää tunti tolkulla aikaa. Onneks sitte löyty tuo Aerobus. Aerobusia taas ei meinattu löytää asemalta ollenkaan. Kierreltiin eri kerroksia, ku jostain syystä oletettiin, että firmalla ois vallan koju asemalla, mutta ei, ei niillä ole. Ku hiffattiin tää, ni suunnattiin maan alle ettimään bussien lähtöpaikkaa ja sieltähän firman bussi sitten löyty ja saatiin ostettua avoimet liput lentokentälle hintaan 8 ringittiä per matkaaja.

Seuraavaks sitten olikin vuorossa toisistamme eksyminen eli erittäin epämiellyttävä tunti kummanki elämässä. Lähettiin asemalta kävelemään kohti National Museumia ja oltiin hieman erimielisiä reittivalinnassa (ja ilmeisesti myös määränpäästä). Toni lähti omaa kauttansa ja minä omaani. Ja koska mä olin vaan sairaan nopee, ni mä olin jo ohittanu sen paikan missä Toni luuli, että kohdataan ja odottelin sitä museolla (mihin mun mielestä oltiin menossa). Hommahan ois ollu helppo, jos ois ollu puhelimet matkassa, mutta ku ei ollu, ni sitten oltiin kadoksissa toisiltamme. Toni suuntas sitte fiksuna poikana hotellille, mutta mä jatkoin matkaa viereiseen puistoon, koska myös se oli kohdelistalla. Siellä mä sitte haahuilin puiston läpi, ja kohti Kuala Lumpurin asemaa (tää on eriasema, ku se Sentral), josta oli läpikulku hotellis lähinnä sijaitsevalle asemalle. Matkan varrelle sattu myös maan Kansallismoskeija ja autoistaan vihelteleviä miehiä. Hunnuton nainen yksin liikenteessä tais olla niillä huudeilla hieman kummajainen. Mutta löysin tieni myös hotellille juurikin sopivasti, ku sen päivänen sadekuuro alko. Toni oli puolisen tuntia mua jo odotelluki. Käytiin sitte hieman palautekeskustelua aiheesta, kuka eksytti ja kenet ja missä oltiin sovittu näkevämme. Ja koska jälleen loppuillan sato, ni jäi Chinatownin tutkiminen jälleen seuraavaan päivään.

Kävelijälle Kuala Lumpur on kaksjakonen kaupunki. Osittain pääset hienostiki kulkemaan, on jalkakäytävää ja on suojatietä ja liikennevaloo. Välillä taas eteneminen on haastavaa, on liikennevaloo, mutta en ei koskaan vaihdu vihreeks jalankulkijoille, vaan joudut suhaamaan tuhatta ja sataa tien yli, ku autoilijoille vaihtuu valot punasiks ja samalla väistelet kääntyviä. On monttuja jalkakäytävissä ja on jalkakäytäviä, jotka vaan päättyy ja sitte vedätki motarin laitaa menemään. Tahi ylität motarin, jotta pääset jatkamaan jalkakäytävää. Ei mikään jalankulkijan unelma, mutta aasialaiseks kaupungiks suhteellisen inhimillinen.

Vika päivä KL:ssä valkeni yllättäen pilvettömänä ja me suunnattiin Batu luolille eli 13 kilometriä Kuala Lumpurin keskustasta sijaitsevalle luolastolle, jossa sijaitsee suurin Intian ulkopuolella oleva hindutemppeli. Luolille pääsee suoraan junalla Sentralin asemalta. Ja koska ei olla vielä tän reissun aikana kävelty portaita (miks ihmeessä kaikki nähtävyydet sijaitsee jossain miljoonan portaan päässä), ni kiivettiin 272 porrasta kattomaan temppeliä, luolia ja apinoita. Olihan nuo näkemisen arvoset. Luolilla ois ollu myös mahdollisuus Dark Cave -kierrokseen, jossa ois päässy oppaan johdolla kiertelemään pitkin valaisemattomia luolia, mutta säästösyistä skipattiin reissu vuoren uumeniin. Käytiin vaan kattomassa todellinen rahastusmesta eli Batu Village. Hintaa ei ollu ku muutama euro, mutta eipä ollu nähtävääkään. Hienon lammen yli kuljettiin luolaan, jossa oli maalauksia. Luolan perällä oli liskopuisto, joka oli ahdistava. Kuuma ja kostea ja käärmeet sun muut ötökät oli tosi pieneissä häkeissä. Yök. Lisäks oli lintupuisto, jossa muutama tipu oli ahtaissa häkeissä. Mutta nähtiin me intialainen tanssiesitys. Esiintyjät oli tosin niin leipiintyneitä, että ne näytti siltä, että saattavat nukahtaa kesken seuraavan liikkeen. Todella tajunnanräjäyttävää, kuten juontaja asian ilmas….

image

image

image

Luolien jälkeen käytiin vielä yhdessä kattomassa Kansallismoskeijaa. On se vaan valtava rakennus! Ja illalla käytiin ihailemassa Twin Towereita iltavalaistuksessa ja hieman pyörimässä ostoskeskuksissa. KLCC -ostoskeskuksesta löyty kauppa mihin me oltas voitu muuttaa. Kinokuniya -niminen kirjakauppa. Aivan valtavan kokonen mesta, josta löyty kyllä kirjoja ihan joka makuun. Mä usein voinu helposti viettää useamman päivän hypistelemässä eri kirjoja… Toni koki suuren heräämisen, ja totes, että Suomen kirjakaupathan on tosi suppeita. No shit. Onneks on verkkokirjakaupat.

image

image

image

Niin saatiin käytettyä kolme päiväämme Kuala Lumpurissa ja suunnattin kukonlaulun aikaan lauantaina kohti LCCT:tä ja sieltä Thaimaata. Mutta Thaimaasta lisää jahka aurinko rupeaa joskus paistamaan… Vietnamin jälkeen ei oo sateetonta päivää ollu eli se loppu lomasta rannalla. Nyt ollaan Koh Samuilla ja huomenna lähdetään ettimään aurinkoa Koh Phanganilta mistä suunnataan sunnuntaina Koh Taolle ja sieltä sitten Bangkokin kautta kotia. Bungalowin terassilla istumisesta ja naapuri baarissa biljardin peluusta ei kovin mielenkiintosia postauksia saa aikaan, ni kattellaan seuraavia päivityksiä varmaan sitte ens viikolla. Toivottavasti aurinkoisemmissa merkeissä!

/Iitu

image

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s