Saigon

Jaaha, on tullut aika taas päivittää kuulumisiamme ja kertoa kokemuksistamme. Tapani mukaan olen päivyksen osalta myöhässä, koska nyt olemme jo toista päivää Singaporessa ja näin ollen Saigon ja Vietnam on jo elettyä elämää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan….

image

image

Alkuun hieman yleissivistystä sen verran, että tiedetään termit ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Ho Chi minh City on entiseltään nimeltään Saigon, mutta Vietnamin sodan ( Vietnamissa sota tunnetaan muun muassa nimellä yhdysvaltojen sota) voiton kunniaksi kaupungin nimi muutettiin Ho Chi Minhiksi vuonna 1975. Itse setä Ho Chi Minh kuoli 1969, mutta koska hän oli niin kova jamppa vietnamilaisten mielestä hänen mukaansa haluttiin nimetä ”vihollis” porukan pääkaupunki. Aikoinaan Ranskahan oli alueella kova luu, se hallitsi siirtomaaherruudella aluetta. Ranska joutui kuitenkin kahnauksiin kommunistimielisten kanssa ja joutui antautumaan sillä seurauksin, että asioista jouduttiin sopimaan/sovittiin neuvotteluin. Genevessä tehtiin rauhansopimus vuonna 1956, jonka mukaan Vietnam jaettiin kahteen osaan 17. leveyspiiriä pitkin. Eteläinen Vietnam jäi rankalaismielisten alueeksi ja Pohjois-Vietnam jäi taas Ho Chi Minhin johtaman kommunistiliikkeen johtamaksi. Eteläistä Vietnamia johti silloin setä nimeltä Ngo Dinh Diem, jonka ”Saigon” nimistä hallitusta jenkit avoimesti tukivat. Kävi kuitenkin niin, että etelän hallitsijalle nousi niin sanotusti pissa päähän ja se rupesi suosimaan sukulaisiaan niin virkavalinnoissaan kuin muutenkin. Tähän kyllästyi varsin nopeasti Etelä-Vietnamin jotkin asukkaat ja perustivat vuonna 1960 yhdistyksen nimeltä Front national liberation. Kyseinen kommunistimielinen yhdistys tunnetaan historiassa paremmin nimellä Vietkong (sissiliike), yhdistyksenä joka sai tukea niin Neuvostoliitosta kuin Kiinastakin. Tästä alkoi kierre jota ei pystytty hallitsemaan. Jenkit lisäsi joukkojaan ja tukeaan etelään kommunismin pelossa ja pohjoinen sai lisää tukea omiltaan. Etelä-Vietnamin tilanne paheni sen verran, että Vietkong-porukka sai jenkkien hiljaisella hyväksynnällä aikaan vallankaappauksen vuonna 1963 joka johti siihen, että Ngo Dinh Diem surmattiin. Valtaa alueella ei saatu sovittua vaan levottomuudet jatkuivat niin kuin poliittinen epävarmuuskin. Vuonna 1964 yhdysvallat ilmoitti virallisesti, että heidän kimppuunsa on hyökännyt Vietkongin porukat Pohjois-Vietnamin avustuksella. Tästä alkoi sissisota, joka jatkui aina vuoteen 1975. Sotahan päättyi ns. sanotusti Pohjois-Vietnamin voittoon, koska Yhdysvallat olivat omista sisäpoliittisista syistä vetäytyneet alueelta pois. Sota oli varsinkin Yhdysvaltojen osalta hyvin häpeällinen, koska se käytti alueella jopa terrorismiksi luokiteltua väkivaltaa myös siviilejä kohtaan sekä tappoivat niin lapset kuin naiset vain siitä syystä että he olivat vietnamilaisia. Jenkit myös kiduttivat, raiskasivat ja tappoivat ilman sääliä vietnamilaisia ja jotkut jenkit jopa keräsivät lasipurkkeihin vihollisensa korvia. Historia alueella on siis ollut hurja ja voisi kuvitella, että henkiset traumat olisi vielä päällä, mutta kuuleman mukaan jenkit ovat ”tervetulleita” Vietnamiin, koska he ovat rahoittaneet monia hyväntekeväisyysprojekteja ja olleet kehittämässä maata parempaan suuntaan. Ja jakaneet rahaa anteliaasti.
Ihan oikeutettuna kysymyksenä voidan esittää, mitä Jenkit on oppinut tapahtuneesta? Oma mielipiteeni on ettei paljoakaan. Kun lukee ja kuulee juttuja Irakista, Afganistanista ja Jenkkien toiminnasta ns. maailmanpoliisina samat raakalaisuudet jatkuvat ja ihmioikeuksille sanotaan piut paut.

Se siitä historiasta ja paasauksesta, nyt Ho Chi Minhiin…

image

image

image

Nha Trangista mentiin päiväjunalla Ho Chi Minhiin. Matka kesti seitsemisen tuntia ja maksoi 295.000 dongia per nassikka. Vaunu oli ilmastoitu ja pehmustetuilla penkeillä, joka tarkoittaa hieman parempaa tasoa ja näin ollen mukavampaa matkustamista. Matka sujui kivasti lukiessa ja maisemia katsellessa, joten voimme suositella ko. matkustustapaa myös perheellisille. Saavuimme Ho Chi Minhiin n. klo kolme iltapäivällä ja otimme taksin hotellilemme. Taksin saaminen rautatieasemalla oli haastellista, koska kaikki taksit eivät ottaneet kyytiin syystä jota meille ei kerrottu. Lopulta meillä oli taksin kanssa onnea matkassa kun saimme taksin ja kustannusten jakajaksi samaan suuntaan menevän britti pariskunnan. Matkalle hintaa kertyi n. kaksi euroa per pariskunta eli ei kovin paljoo.
Hotellimme Nam long sijaitsi Phan Ngu Lao alueella eli suhteellisen keskeisellä ja halvalla alueella. Hintaa majoituksella oli 16 dollaria yöltä, hintaan ei kuulunut aamupala mutta pieni siisti huone suihkulla ja huonolla wifi- yhteydellä kuului. Hotelli oli siisti ja henkilökunta avuliasta ja iloista eikä häiriötekijöitä ollut.

image

image

image

Meillä oli Saigoniin varattu aikaa kuusi päivää. Tämä osoittautui aivan liian pitkäksi ajaksi, koska kaupungin ”haltuunottoon” mielestämme olisi riittänyt aivan hyvin kolme-neljä päivää. Nähtävyyksiä siellä ei niinkään ole ja ne vähät mitä löytyy kiertää muutamassa päivässä. Kaupungin ihasteluun ja vilinän tarkasteluun väsyy suhteellisen pian ja siihen väsyimme mekin. Toki aika olisi sujunut paremmin mikäli olisimme ottaneet esim. päivämatkan mekog joen suistoon tai jonkin muun kohteeseen. Me emme halunneet päiväretkiä ottaa, koska päivästä suurin osa olisi kulunut autossa istuen ja mehän ollaan ihan tarpeeksi reissun aikana autossa istuttu.
Kaupungissa kiertelimme edestakaisin, näimme Notre Damen katedraalin, Kilpikonna järven, pilvenpiirtäjiä ja hulppeita muita rakennuksia. Näimme myös upeita puistoja, ostoskeskuksia ja markettialueita, koimme hienot ravintolat ja kahvilat sekä söimme hyvää ja suhteellisen halpaa paikallista ruokaa.
Saigon on hyvin länsimaalainen kaupunki yleiskuvaltaan, selvästi länsimaalaisempi kuin esim. Hanoi. Kadut ovat leveämpiä, autoja on kaduilla enemmän ja yleisilme on siistimpi. Liikenne Saigonissa on kaaos niin kuin esim. Hanoissakin, mutta erilaisempaa, ehkä jopa pahempaa. Hanoissa kadut ovat kapeampia (jalankulkijan on helpompi ylittää katu) ja liikenteessä pääosin mopoja. Saigonissa autot huristavat leveitä katu jumalatonta vauhtia ja ne mopedit liukuvat niiden seassa tai vielä pahempaa jalkakäytävällä. Koeta siinä sitten olla turistina ja pitää itses ehjänä kun pelkäät tietä ylittäessä autoja ja jalkakäytävällä niitä oikaisevia mopedeita.
Kävimme myös sotamuseossa  katselemassa maan sotaisaa historiaa heidän näkökulmastaan kerrottuna. Olihan käynti mielenkiintoinen ja saatu tieto sivistävää, mutta varsin ymmärrettävästi yksipuolista. Museossa oli nähtävillä sota-aluksia, pyssyjä, viestivälineistöä sekä kuvia ja tekstejä väritettyinä kommunistin ihannoinnilla. Suosittelen kaikille museossa käyntiä mikäli kaupungissa vierailee.
Yhtenä päivänä vierailimme eläintarhassa -joka on muuten yksi maailman vanhimpia- jossa näimme niin virtahevon, leijonan kuin tuhottoman määrän käärmeitä ja muita mielenkiintoisia ötököitä. Tämä oli hyvä kohde ja olisi myös hyvä kohde lapsiperheille. Alueella saa helposti kulumaan vaikka koko päivän, alue on siisti, eläimet hyvissä oloissa ja alueen palvelut hyvät eikä hintakaan ollut kova, ainostaan 30 senttiä euroissa per pää.
Vierailimme entisessä presidentin palatsissa (reunification palace), joka aikoinaan toimi myös Etelä-Vietnamin sodan aikaisena johtokeskuksena. Nykyään paikka on pääsääntöisesti turistikohde, mutta siellä järjestetään myös valtion virallisia juhlallisuuksia aina silloin tällöin. Rakennuksessa oli kellarikerroksessa vielä nähtävissä sodanaikaiset johtokeskustilat karttoineen ja viestivälineineen. Yläkerroksissa pressan sviitit pelisaleineen, elokuvateattereineen ja tanssiparkeitteineen sekä isot mahtavat kokoustilat. Tykkäsin kohteesta ja sen historiasta eikä muutaman euron sisäänpääsy maksukaan himmentänyt sitä.

Saigonista pidin paljon ja se on mielestäni kokemisen arvoinen kaupunki. Matkasta niin Saigoniin kuin Vietnamiin saa paljon enemmän irti mikäli jaksaa hieman tutustua maan historiaan ja kulttuuriin. Vietnamista pidin erittäin paljon, siellä löytyy aktiviteettiä jokaiseen makuun, majoitusmahdollisuksia jokaiseen budjettiin ja paljon hyvää ruokaa ja hienoja kohteita ja rakennuksia. Vietnam on selvästi kehittyneempi maa niin matkailun kuin infrankin suhteeen kuin esim Laos ja Kambodza. Saigonista itse odotin hieman enemmän, en tiedä oliko mieltäni romantisoineet/mystifioineet sotaelokuvat ja hyvin tehdyt matkailuohjelmat, mutta en saanut sieltä mitä odotin. Jäin kaipaamaan esim. hieman enemmän itämaista tunnelmaa ja kulttuuria. Kaiken kaikkiaan Vietnamista jäi niin hyvä maku ja fiilis, että tänne tänne tullaan vielä joskus uudestaan.

image

image

image

Saigonista siirryimme lentämällä Singaporeen, josta Iitu kirjoittelee lähipäivinä….

P.S pyydän anteeksi kun käytin Saigon nimeä Ho Chi Minhin sijaan, mutta niin tekevät paikallisetkin.

-Toni-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s