Danang ja Hoi An

Matka on edennyt ja maisemia on jäänyt taakse, joten on aika kertoa kokemuksiamme myös tänne blogiin. Kuten usein kirjoittamisessa on, aloittaminen ja ensimmäiset sanat ja lauseet ovat vaikeimpia. Ei oikein mikään tunnu hyvältä ja mikään ei ole kertomisen väärti tai sitten on niin paljon asiaa, että sanat ja ajatukset menee sekaisin. Olin laittanut itselleni tämän päivän takarajaksi päivitykseen huomaten kuitenkin, että ajatukset ovat muualla ja netin selain ruksuttaa kaiken maailman turhuuksia selatessani. En kuitenkaan antanut laiskuudelleni periksi vaan kävin hotellin vieressä sijaitsevasta kaupasta hakemassa kirjailijajuomaa, sitä jumalten nektaria joka tuo edellä mainitun lisäksi myös hyvän tanssitaidon, mahtavan lauluäänen ja jotenkin myös parantaa juttujeni tasoa:-):-):-)

image

image

Ennen kuin päästään ns. asiaan vuodatan tunteitani matkailusta ja sen ihanuuksista. Ensimmäiseksi kerron hieman politiikasta ja miten se on täällä näkynyt meidän arjessa. Vietnam ja Laos on puhtaasti kommunistisia valtioita, joissa on yksipuoluejärjestelmä. Kansalla on äänestysmahdollisuus, mutta ehdokkaat ovat melkein kokonaisuudessa yhdestä puolueesta ja/tai tietyn järjestelmän hyväksymiä. Ei täällä oikeasti ole demokratiaa eikä ihmiset oikein saa puhua ja vielä vähemmän arvostella poliittisia päätöksiä eikä päättäjiä. Vankiloissa ainakin täällä Vietnamissa istuu mielipidevankeja, niitä jotka uskaltautuvat kyseenalaistamaan. Vietnamin ja Kambotsan yhteiskunnat on hieman pidemmällä kansanvallan toteutumisessa. Näissä maissa on puolueita enemmän ja ehdokkaita myös ja kansa pääsee oikeasti valitsemaan. Kuitenkin monet poliittiset asiantuntijat ovat sanoneet, ettei ko. maissa ole oikeasti yhtään puoluetta joka nousisi kansan riveistä. Ongelma näissä demokratiaan suuntautuneissa maissa on myös se, että ne toimenpiteet joita asian eteenpäin viemiseen on tehty ei näyttäydy kansalle minkäänlaisena vapauden välineenä vaan pikemminkin on monimutkaistanut ja hämärryttänyt valtaapitävien joukon. Onhan myös niin, ettei kansa ole täällä valmiina ottamaan sitä valtaa jota heille annettaisiin. Varsinkin Thaimaassa he rakastavat kuningastaan niin paljon, että vielä tuoreimpienkin tutkimusten mukaan varsinkin kouluttamaton kansanosa (heitä on suurinosa) antaisi kuninkaalle yksinvaltiuden, tähän kun lisätään heikko koulutustaso (vaaditaan, jotta olisi edes kiinnostusta politiikkaan) niin kansanvallan toteutumisen halukkuus ei ole kovin korkea. Se miten matkailija huomaa kommunismin tai yleensäkin politiikan läsnäolon tulee esille parhaiten netin käytössä, katukuvassa ja tiettynä henkilöpalvontana. Netti ei pelaa kuten pitäisi, ei pääse kaikille sivuille ja käyttö on rajattua, tämä koskee meidän kokemuksien mukaan vain Vietnamia. Vietnamin kaduilla on nähtävissä Ho Chin Minhin kuvia ja selvästi propagandasia julisteita iskulauseineen. Thaimaassa kunkun kuvia oli lähestulkoon kaikkialla ja Kambotsan puolella oli heidän suurimman puolueensa ”mainoksia” joka kylän raitilla, ja kuollut kunkku näkyi kuvina kaikialla. Hieman kansanvallan puuttuminen ja propaganda ja yletön henklöpalvonta häiritsee, mutta kansa tuntuu täällä olevan tyytyväistä ja iloista. Enkä ole niinkään varma, että demokratian pitäisi mikään itsetarkoitus olla, ei se ainakaan onnellisuuden tae ole.

image

image

image

Toiseksi haluan varoittaa kaikkia niitä hienohelmoja, hipsteri tärkeilijöitä, juurikin niitä ihmisiä joiden mielestä kesämökin ulkohuussiin tarpeiden päästäminen on verrattavissa johonkin extreametehtävään. Näiden ihmisten ei tule matkustaa tai sitten ei parane tulla reissun aikana pisu- tai kakkelihätää. Asia on meinaan sillai, että vaikka olen jo pelkästään työni puolesta nähnyt jos monenlaista kämppää, vessaa, ihmisten eritteitä niiden kaikissa muodoissa ja pessyt oksennusta ja sitä itseään asiakkaiden pöksyistä ja muualta, niin silti on käynyt niin ettei tule. Ei tule tipan tippaa, ei kikkaran kikkaraa vaikka vessaan mennessä kolotus on ollut aikamoinen. Sen verran ryöttäsiä paikkoja ollaan matkanaikana nähty et ihmettelee ”homo sapiens on käynyt kuussa mut ei osaa tehdä tarpeitaan siihen kuuluvaan klosettiin vaan roiskuttelee kaikki pitkin pieliä”. Sen verran täytyy mielipiteessä perääntyä, että aina ei ole vika käyttäjässä vaan vessa-, viemäri- jne. tekniikka ei ole täällä sillä tasolla mihin ollaan totuttu. Tämän kappaleen loppuun haluan sanoa oman mielipiteeni vesivessoja kohtaan. Vesivessa on niin järjetön kuin vain ihmisen keksintö voi olla, joku on sanonut, että jos joku keksisi vesivessan nyt se ei saisi ympäristölupaa. Pieni pisu huuhdellaan n. kymmenellä litralla vettä, juurikin sillä aineella josta maailmassa on kova pula ja jonka vuoksi vielä käydään sotia. Vessan huuhtelemisen jälkeen meillä ei ole oikeasti tietoa mitä jätöksille tapahtuu ja mihin ne ajautuu ja mitä ne aiheuttaa meille ja tuleville polville. Seuraavan kerran kun olette istunnolla miettikää olisko muita vaihtoehtoja….

…puoli pulloa mennyt…..

image

image

Yöbussi, sleeping bus tai vapaasti suomennettuna bussi jossa mahdollisuus nukkua matkan aikana, tästä seuraavaksi. Tosiaankin bussissa on vain mahdollisuus nukkua, ei siellä oikeasti kukaan VOI nukkua. Kuten jo Iitu eräässä päivityksessä kirjoitti Laosin teiden kunnosta sama pätee myös täällä Vietnamissa. Tiet on surkeassa kunnossa ja liikenne on kaaottista ja kuskit ajavat kovaa. Matkan teko on yhtä pomppimista ja heilumista tämän lisättynä lähes jatkuva torvensoitto on unen saanti kaukana onnistumisesta. Mikäli noista edellä mainituista jollakin ihmeellä selviää niin nukkumismahdollisuuden pilaa viimeistään hyvin ahtaat tilat. On nimittäin niin, että makuupaikka on yhdenhengen tuoli, jonka saa käännettyä makuuasentoon eli tilaa sivusunnassa ei ole edes tällaiselle kuikelolle ja pituus suunnassa tuoliin mahtuu hyvin vain minua lyhyempi henkilö eli pygmi tai jotain esim. Vietnamilainen:-) Idea bussissa on hyvä ja onhan se mukavampi makuuasennossa matkustaa näitä pitkiä tai pitkäkestoisia reittejä ( n. 550 kilometrin matkaan saa kulumaan 12 tuntia?!?!), mutta unta ei kannata odottaa eikä rentoutunutta viilistä.

…. Pullo tyhjä ja kirjoituksen keskeyttää skype Karstulaan ja uni….:-)

image

image

image

Iitu pyysi kirjoittamaan vielä sanasen Huen iltamarkkinoista, joita pidetään siellä parfumejoen varressa joka ilta. Joki todella heräsi eloon pimeän tullen, joen varsi oli täynnä myyntikojuja, jossa myytiin ruokaa ja tietenkin paikallisia käsitöitä. Siellä oli musikki- ja tanssiesityksiä sekä ihmisiä piknikillä ja harrastamassa muun muassa sulkapalloa. Joelle oli mahdollisuus päästä risteilylle, jossa oli tarjolla niin ruokaa, juomaa kuin traditionaalisia tanssi- ja musiikkiesityksiä. Joen varsi oli kivasti valaistu ja tunnelma rauhallisen mukava, kaikin puolin hieno kokemus.

Huesta suuntasimme etelään junalla. Matkan päämäränä oli Danang-niminen kaupunki (Vietnamin kolmanneksi suurin kaupunki). Hyppäsimme Huessa aamujunaan (lipun hinta 154 000 dong yhteensä =n. kuusi euroa) ollen perillä Danangissä kahden ja puolen tunnin kuluttua. Matka ei ollut pitkä, mutta aikaa kului, koska juna kulki vuoristossa joskus lähes juoksuvauhtia mäkien ollessa niin jyrkkiä. Maisemat olivat upeat, mielestäni tähänastisen reissun parhaimmat. Vasemmalla puolella siinsi turkoosin vihreä meri alapuolellamme ja oikealla puolella kohosi upeat vuoristomaisemat karuine kivineen.
Danag kaupunkina jäi meille valitettavasti valloitamatta. Päästyämme kaupunkiin ja löydettyämme majoituksen Iitu rupesi oirehtelemaan perin kummallisesti. Emme uskaltaneet lähteä kaupunkia tutkimaan vaan tyydyimme hotelliin ja sen välittömään läheisyyteen. Vain minä kävin illalla n. tunnin hölkkälenkillä joen varressa, Iitun kärvistellessä pahaa oloaan ja- mieltään pois. Danang on aivan varmasti tutustumisen arvoinen kaupunki hienoine biitseineen (rannat alkaa jotakuinkin viiden kilsan päässä keskustasta ja jatkuu aina Hoi Aniin asti), mutta meiltä se jäi kokematta…
Oireista huolimatta,uskalsimme varata seuraavalle päivälle bussimatkan Hoi Aniin. Matka Hoi Aniin kesti ainostaan tunnin ja maksoi 69 000 dongia per pää. Hoi An on tunnettu vanhasta kaupungistaan, siellä on paljon hyvin säilyneitä vanhoja rakennuksia jotka ovat saaneet vaikutteita niin Japanista kuin Kiinastakin. Vanha kaupunki on idyllinen rakennuksineen, siltoineen ja läpikulkevan joen ansiosta. Kaupunki on täynnä turisteja ja se näkyy katukuvassa turistikauppojen ja länsimaalaisten kasvojen kautta. Ilta-aikaan kaupunki on kaunis ja siellä on mukava kävellä ja katsella ihmisvilinää. Kaduilla ei saa ajaa autoilla eikä mopedeilla, joten kulkeminen on suht turvallista ja rauhallista. Ilta aikaan järjestettiin myös musiikki- ja tanssiesityksiä joita oli kiva katsella. Vanha kaupunki on täynnä Unescon maailmanperintökohteita (rakennuksia, siltoja, museoita jne.), joihin voi päästä tutustumaan ostamalla n. viiden euron hintaisen ”passin”. Tällä hinnalla voi vierailla viidessä kohteessa tai esityksessä (musiikki, tanssi), yhteensä kohteita on 21. Me otimme viiden kohteen liput ja kiersimme meidän mielestä mielenkiintoisimmat. Täytyy kuitenkin sanoa, että kokemus ei ollut rahan arvoinen tai sitten olisi hyvä ollut olla opas mukana. Museot ja rakennukset eivät niin kiintoisia olleet eikä näkemistä yleensäkään paljon ollut, mutta toisaalta raha menee (ainakin niin väitetän) suoraan kohteiden ylläpitoon. Lauantaina oli täälläkin Earth hour, kuten muuallakin. Vanha kaupunki oli upean näköinen kynttilöiden valossa ja lähes täyden kuun kajossa. Oli eksootista istua terassilla katsella tähtitaivasta, kuuta ja kynttilöitä sekä nauttia hiljaisuudesta ja hyvästä ruuasta.
Hoi An on myös rantakohde, mutta vanha kaupunki sijaitsee n. kuuden kilometrin päässä varsinaisesta biitsistä. Vaikka meillä majoitus oli vanhassa kaupungissa (than van niminen, 20 dollaria yö) vierailimme myös rantsussa. Vuokrasimme polkupyörät ja suuntasimme rantaan. Ajatuksenamme oli viettää rannalla pari-kolme tuntia ja sitten pyöräillä toista, hieman pidempää lenkkiä pitkin takaisin hotellillemme. Auringossa aikamme maattuamme keli kuitenkin rupesi muuttumaan siihen suuntaan, että katsoimme parhaaksi suunnata suorinta reittiä takaisin. Tummat pilvet takanamme ja kastumisen pelko persuuksissa kiirehdimme kastumatta takaisin hotellille.
Vietimme Hoi Anissa kaiken kaikkiaan neljä päivää, pääasiassa kierrellen vanhaa kaupunkia ja matkaväsymystä parannellen. Iitun oireisiin syyllinen on todennäköisesti Lariam, koska oireet ovat lähestulkoon samanlaisia kuin pakkauksen tuoteselostuksessa lukee. Todennäköisesti pitkäaikainen käyttö on tehnyt tehtävänsä…

image

image

Hoi Anista suuntasimme sleeping bussilla kohti Nha Trangia, josta tulossa päivityksiä kunhan ehditään….

-Toni-

Yksi kommentti artikkeliin ”Danang ja Hoi An

  1. arska

    Moikka taas

    Kai tontsa ostit tuon punaisen työkalukravatin. Olis todella magee.. Ei paljon huomaa että pikku jurrissa näitä kirjoittelet. T arska igen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s