Sapa

Pohjois-Vietnamissa sijaitseva Sapa on kaunis vuoristokaupunki, joka on tunnettu ja suosittu matkailukohde maisemien ja vaellusmahdollisuuksien vuoksi. Sapasta on vain kivenheitto Kiinaan (kysymys: jos täällä kaivaa tarpeeksi syvälle tuleeko vastaan Suomi? ). Itse en alunperin pitänyt kohdetta suosikkinani, koska matka sinne on pitkä ( joutuu meneen edestakaisin Hanoista, n. 12 tuntia junassa per suunta jne…) ja ilmasto ei ole tähänkään vuodenaikaan kovin lämpöinen eikä kuiva. Mutta kuitenkin suostuttelujen ja kavereiden kehujen jälkeen suuntasimme matkan tänne Sapaan, mikä oli hyvä näin jälkikäteen sanottuna.

Hanoista varasimme yöjunan Lao caihin, jossa sijaitsee lähin juna-asema Sapasta nähden. Juna on mielestämme täällä hyvin varteenotetava vaihtoehto,  koska se on paljon turvallisempi kuin bussi sekä hieman myös mukavampi. Junamatka maksoi 34 dollaria per pää ja suunta. Ja matka kesti vajaat yhdeksän tuntia. Koska makuuhytti oli varattu neljälle hengelle meitä hieman jännitti millaisia ihmisiä saamme vaunuumme mukaan. Pelkäsimme, että hyttiimme pakkautuu tupakoivia ja kännääviä örveltäjiä, jotka ei välitä muista. Mutta meillä sattui huonetovereiden osalta oikein hyvä tuuri, koska hyttiimme tuli Brittiperheen isä kera teini-ikäisen poikansa kanssa. Matkamme siis soljui kivasti ja unenpäästäkin molemmat saivat kiinni vaikka ei uni kovinkaan laadukasta ollut.

image

image

image

image

Loa Caista matkamme jatkui minivanilla kohti Sapaa. Sapa sijaitsee n. parin kilometrin korkeudessa ja sinne johtaa hyvin mutkainen tie. Etäisyyttä Lao Caista Sapaan on n. 40 kilometriä. Matkalla ylös maisemat olivat jo mahtavia, vaikka osan matkaa taivalsimme pilven sisällä näkemättä kovinaan pitkälle. Perillä ensimmäinen tuntemukseni oli, et ei peekutti täällähän on kylmää ja kosteaa ja vielä sellainen ”sumu” ettei niitä hienoja maisemiakaan nää!! Mutta, mutta, päivän kääntyessä iltapäivään, pilvet väistyivät ja lämpötila nousi ja maisemat avautuivat. Aikamme kaupunkia ympäri kävellessämme ymmärsin minäkin, miksi paikan kauneutta kehutaan.

Ilmasto noissa korkeuksissa on hieman hämmentävä. Pienellä matkalla ilma voi muuttua pilvettömästä auringon paisteesta hyvinkin sankkaan sumuun (pilvi) ja lämpötila laskea monta astetta. Kun pilvi osuu kohdalle näkyvyys todellakin menee hyvin pieneksi eikä eteneensä nää montaa kymmentä metriä. Ekana päivänä ajattelimme leikillämme käydä kysymässä hotellin omistajalta et ”mihin aikaan pilvet siirtyvät, että me turistit nähdään ne paljon kehutut makeet maisemat jonka vuoksi tänne on tultu?” Toki hyvään palveluun kuuluu mielestämme pilvienkin siirtäminen:-):-):-)

image

image

Hotellimme sijaitsi aivan pääkadun varrella ja se oli vasta vähänaikaa sitten avattu. Hintaa hotellilla oli kakskytä dollaria per yö ja puitteet ok. Hotellin omistaja oli huolehtivainen ja hyvin ystävällinen. Hän hoki aivan puuduksiin asti, et ” is everythink allright?” ja ” let me know, if you need something…”. Näin meikäläisen korvaan ok, mut älä jankkaa, kiitos. Kokonaisuutena olimme hyvin tyytyväisiä majoitukseen eli suosittelemme.

Sapassa on aktiviteettejä rajallisesti. Pääosassa siellä on vaellus ja vaellus ympärillä oleviin kyliin. Muuta aktiviteettiä ei aktiivisesti mainostettu, mutta tenniskentän löysin yhden hotellin pihalta. Niin ja jos ei jaksa vaeltaa niin voi toki vuokrata mopedin/moottoripyörän, kuka kehtaa….:-)
Vaellus Sapassa onkin sitten upeaa maisemien puolesta sekä ns. aitojen kyliensä vuoksi. Vuoristossa vaeltaminen tällaiselle tasamaan tallaajalle on sellainen kokemus, että joutuu huokaisemaan niin ihastuksesta, korkeudesta kuin huonon kunnonkin vuoksi:-)
Parhaiten alueen vaeltamalla voi kokea joko vuokraamalla privat oppaan itselleen tai lähtemällä mukaan ”seura vaellukselle” jossa isoa turistilaumaa kuljetetaan kylästä kylään. Tämä mielipide perustuu siihen kokemukseeni, että emme löytäneet alueesta hyvää karttaa eikä reittejä oltu millään tavalla merkattu, joten mikäli halusi mennä paria tuntia pidemmälle (muisti vielä reitin kotiin) oli opas tarpeellinen (tähän kai ne tähtäävätkin-paikallisille töitä). Me emme oppaita ottaneet emmekä lähteneet kyläkierrokselle. Me päätimme talsia Sapan lähiympäristössä ja suunnistaa turistitoimiston kartan avulla. Ensimmäisenä päivänä emme juuri kaupunkialuetta pidemmällä käyneet, mutta siellä pyörittiin monta tuntia. Kaupunki on täynnä mäkeä ja rappusia, jotka tuntuivat jo ensimmäisenä iltana takamuksissamme:-). Seuraavana päivänä päätimme lähteä läheiseen Cat Cat- nimiseen kylään. Kylä sijaitsee n. kilometrin päässä Sapasta, mutta matkaa sinne on n. kolme kilometriä, mennessä jyrkkä alamäki ja paluumatkalla jyrkkä ylämäki. Kylä itsessään on niin tuotteistettu, että hävettää. Ensinnäkin kylään oli sisäänpääsymaksu sitten oli myyntikojuja pilvinpimein, oli kahvilaa ja järjestettyjä tanssiesityksiä tämän lisäksi kylän lapset olivat käsi ojossa pyytämässä jotain. Toisaalta tämä on aivan ymmärrettävää, samaa tapahtuu myös meillä kotona vrt. Esim. Tunturit… Eikä sillä, hyvä näin, mut itse vaan luuli kokevansa jotain uniikkia (joskus oon naivi:-) ). Kylän tutustumisen jälkeen lähdimme vaan tarpomaan yhtä polkua johonkin ajatuksenamme ulkoilu ja maisemista nauttiminen. Tällä retkellä kohtasimme ensimmäisen uhkaavan tilanteen ja jo hieman fyysistä väkivaltaakin:-). Polulla vastaamme marssi viisi pojannassikkaa iältään siinä 5-8, väistimme kohteliaasti ja samalla tervehdin heitä vietnamin kielisesti. Pojista etumainen kantoi vesipulloa jossa oli kuravettä. Hän tuli eteeni ja tarjosi vettä minulle, kieltäydyin, jolloin takaa tuli toinen poika potkaisi edessäni olevaan kuraläpeen sillai, että housuni ja kenkäni likastuivat ja kastuivat. Hieman hämmentyneenä aloin torua poikia ensin hyvä tahtoisesti, mutta heidän alkaessaan heitellä meitä kivillä vähemmän hyvä tahtoisesti. Verenpaineeni alkoi tässä vaiheessa olla hyvää vauhtia kipuumassa siihen pisteeseen, että ajattelin ”perkules pojjaat heitän takasin teitä kivillä… Laskin kuitenkin hitaasti kymmeneen päättäen olevani kerrankin vanhempi ja viksumpi:-):-)

image

image

Seuraavan päivänä ajattelimme lähteä kävelemään kohti kahdentoista kilometrin päässä sijaitsevaa vesiputousta. Perille pääsystä emme haaveillutkaan vaan jälleen kerran matka oli päämäärää tärkeämpi. Matkalla näimme jälleen upeita, henkeä salpaavia maisemia, nautimme hiljaisuudesta sekä vapaudesta. On hieno tunne kun liikenteen ja kaupungin hälyt ei kuulu ja mieli on vapaa suurista murheista ja työn paineista. Näissä maisemissa ja tällä matkalla akut todella latautuu.

image

image

Kolmeen Sapassa vietettyyn päivää sopi siis vaelluskuntoilua nelisen tuntia per päivä, hyvää ruokaa, iloisia ja ystävällisiä ihmisiä sekä hemmotteluhieronta ( 5 dollaria per pää). Lisäksi räjäytimme päiväbudjettimme katolleen ostamalla 50 dollarilla molemmille uudet kengät, sellaiset North facen really aidot gore-tex vaelluskengät 🙂 ( vanhoista lähti pohjat irti ja kyljet auki eli oli tarve).

image

Nyt matkamme jatkuu kohti Hanoita yöjunalla, jossa vietämme vuorokauden siirtyäksemme Halong bayhin.

-Toni-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s