Ensikosketus Laosiin

Tämän päivityksen alkuun haluan laittaa hieman sanaa matkan varusteista ja malarialääkityksestä. Malariaa esiintyy rokote.fi sivujen mukaan reissumme kohteista ainakin Kambotsassa ja Laosissa, joten sitä vastaan on syytä suojautua. Markkinoilta löytyy varmasti vaikka kuinka lääkkeitä siihen, mutta yleisimpänä tod. näk on joko lariam tai malarone, näistä lariamista on raportoitu enemmän sivuoireita. Oireita esiintyy pienistä unihäiriöistä aina psykoosiin asti, kuitenkin mahdollisuus oirehtelemiseen on n. 10 % luokkaa. Sivuoireista varoittelusta huolimatta valitsimme estolääkitykseksi lariamin, osittain hintansa vuoksi osittain lääkärin suosituksen vuoksi (malarone on yli puolet kalliimpaa kuin lariam). Nyt olemme syöneet lääkettä viisi viikkoa eikä kummallakaan ole mitään sivuoireita tai sitten emme itse sitä huomaa:-), joten emme kuulu siihen kymmenen prosentin vähemmistöön joka kärsii oireista. Lariamin lisäksi olemme qulinaristin ohjeiden mukaan nauttineet giniä vähäsen ihan vain malarian estoa varten:-)

Varusteista sen verran mitä tämän hetkisellä kokemuksella voi sanoa. Hyviä, matkaan otettaviksi varusteiksi suosittelemme:

1. Jatkojohto (nykyään jokaisella mukanaan elektroniikkaa paljon ja niissä latauspiuhat lyhyet)
2. Otsalamppu (pimeä tulee kuuden jälkeen, jolloin liikkuminen, lukeminen jne. hankalampaa. Aina ei olla kaupunki olosuhteissa ja sellaisessa majoituksessa/kulkuneuvossa jossa valot viimeisen päälle ja sähkökatkoja on säännöllisesti)
3. Tietokone, tab tai jotain vastaavaa (hyvää ajanvietettä, jos ja kun jutut rupee matkakumppanin kans väheneen. Hyvä vekotin tiedon saamiseen ja siirtämiseen jne.) + adapteri jolla kameranmuistikortin saa suoraan kiinni tabiin.
4. Jeesusteippi, roudarinteippi… rakkaalla lapsella on monta nimee….(tätä on varmaan turha selittää, korjaa kaikki ja toimii jokapaikassa)
5. Ohut, ehkä silkkinen makuupussi (olemme etsineet mulle ja ei olla löydetty, siis kannattaa hankkia Suomesta)
6. Leatherman, tällä pystyy ruuvaamaan, saksimaan, veistämään, katkaisemaan ja vaikka mitä:-)
7. Jumppakuminauha. Mikäli haluaa matkalla jumppailla vallan kätevänä apuvälineenä toimii jumppakuminauha. Tämä menee pieneen tilaan eikä paljon paina, mutta on monipuolinen.

Lisää tulee varmaan mieleen myöhemmin…

Ei ainakaan meille tarpeellisia varusteita/ juttuja:
1. Munalukko(t) (matkaa suunnitellessa luimme blogeja, joissa osassa suositeltiin näitä. Meidän kokemuksen mukaan näille ei tarvetta, mutta ei myöskään olla yövytty dormeissa)
2. Moskiittiverkko (vaivalla etsimme ja löysimme Bangokista sopivan kokoisen verkon, mutta ainakaan tähän mennessä ei ole ollut tarvetta tai mahdollisuutta ripustaa sitä mihinkään (useissa majoituksissa on valmiina). Nyt oon kantanut sitä mukana aivan turhaan tilaa rinkassa viemässä)
3. Matkatavoiden säilyttäminen muovisissa vedenpitävissä pakkauksissa. (ainakaan näin kuivalla kaudella ja ei-viidakossa seikkaillen ei ole ollut tarvetta vesivahingoilta suojautumiseen)

image

Ja sitten varustelöpinöistä matkaraporttiin…. Tällä hetkellä istumme Pakse nimisessä kaupungissa Pakse nimisen hotellin kattoravintolassa jossa ollemme nauttineet hyvän kala-aterian ja katsomme kaupungin yli näkyvää valomerta sekä Mekongia, jonka ääriviivat vielä tässä hämärässä erottaa. Yöbussimme lähtee puoli ysi paikallista aikaa Vientianeen, joten minulla on aikaa päivittää blogia ja Iitulla aikaa keskittyä rakkaaseen harrastukseensa eli lukemiseen.

image

Saavuimme Laosiin sunnuntaina 17. helmikuuta ja rajan ylitimme Trapeang kriel (Kambotsa)/ Dong kalaw (Laos) raja-asemalla, joka sijaitsee n. 150 kilsaa Kratiesta pohjoiseen. Ennen rajan ylittämistä päättelimme, että ylitys voisi käydä helposti mikäli varaisimme paikan bussista, joka lähtee Kratiesta ja joka vie meidän Laosin puolelle 4000- saarta yhdelle venesatamalle. Tästä varaamisesta Iitu jo kirjoittikin edllisessä päivityksessä. Mielestämme 16 dollarin hinta matkoineen päivineen ei ollut halpa, mutta ei kohtuutonkaan. Matkamme sujui hyvin aina rajalle asti. Rajalla paljastui näiden matkanjärjestäjien ja viranomaisten ahneus, korruptio ja kusetus (anteeksi yleistys, koska oikeasti Kambotsalaiset ovat iloista ja rehtiä porukkaa). Niin kutsuttuna matkaoppaana toiminut kaveri keräsi ennen raja-asemaa passimme ja antoi täytettäväksi Laosin maahantulokaavakkeen, tämän jälkeen bussi pysähtyi, kaveri häippäsi passeinemme johonkin. Meidät matkustajat ohjattiin ”ravintolaan” odottamaan herraa takaisin ja tietenkin ravintolan pitäjä ”pakkomyymään” meille jotakin. Hetken kuluttua mister matkaopas saapui ja rupesi hihasta vetämään viisumien hintoja. Hinnoissa ei ollut mitään logiikkaa eikä hinnoittelu perustunut kuin ko. kaverin mielivaltaan. Esimerkkinä saksalaisilta kanssamatkustajilta pyydettiin viisumi 35 dollaria (joka on oikea hinta, tarkastettu Laosin valtion sivuilta) + sunnuntailisä dollari (jonka joko ko. matkaopas tai korruptoitunut rajamies keksi) + kaksi dollaria rajamiesten voiteluun eli yhteensä 40 dollaria. Meiltä, siis yhtälailla EU:n jäsenvaltiolaisilta veloitettiin 40 dollari + samat sunnuntai ja korruptiolisät. Me maksoimme kiltisti vaikka hieman kyselimme miksi  ko. matkaopas sanoi ettei hän sitä tiedä kuuluuko Suomi EU:hun tai ei mutta hinta on tämä, piste. Mutta kaikki eivät kieroiluun suostuneet. Esimerkiksi Israelista tulleet matkaajat ilmoittivat ko. matkaoppaalle, et he kyllä maksavat viisumin,  mutta ainoastaan Laosin viranomaisille, ei siis hänelle. Tästä ko. matkaopas riemastui ja rupesi kiehumaan et ei hän näitä maksuja omaan taskuun laita eikä rajaa pysty ylittämään muuten kuin ryhmänä ja lisämaksut menee viranomaisille jne. Mukaan lisämaksuista kritisoimiseen liittyi myös sveitsiläinen, joka kertoi, että sveitsiläisillä on vapaa pääsy Laosiin eikä hän todellakaan maksa mitään lisämaksuja. Hetken aikaa keskustelu polveili kiivaana ja hieman ehkä asiattomana, mutta totuus oli se et ko. matkaopas yhtiöineen (mukana kusetuksessa on/oli myös rajamiehet) yritti ja osan kohdalta onnistui kusettamaan turhia ylimääräisiä dollareita. Vedätys yritys paljastui niin, että nämä israelilaiset ja tämä sveitsiläinen käveli itsenäisesti rajan yli maksamatta mitään ylimääräistä ja saamansa passinsa takaisin leimattuna ja siihen hintaan kuin Laosin valtio oli ilmoittanut. Tiedän, että korruptiota on jokaisessa maassa, kusetusta tapahtuu kaikkialla maailmassa, mutta silti se vituttaa ku tietää olevansa oikeassa ja näkee kilometrien päähän et toinen viilaa linssiin ja vielä valehtelee. Kateellisena katsoin näitä urheita oikeuden puolustajia jotka uskaltautuivat nousta vääryyttä ja korruptioa vastaan. Jos jokainen meistä matkustajista olisi yhtä valveutunut ja rohkea kuin nämä ko. henkilöt ehkä tämänkaltainen kepulipeli loppuisi. Ehkä.

image

Saavuimme hieman venähtäneen rajasession jälkeen Ban Nakasangiin, jossa meidät tiputettiin mini-vanista pois ja jäimme harhailemaan laiturin tuntumaan. Kukaan ei kertonut mistä vene saarelle lähtee ja milloin, joten pyörimme siellä rinkkoinemme hieman hämmentyneinä. Aikamme käveltyämme löysimme saarelle menevään veneeseen ja n. viiden minuutin matkan jälkeen saavuimme saarelle nimeltä Don det. Saari itsessään on nelisen kilometriä pitkä ja leveimmältä kohdaltaa samaisen leveä. Saari on reppureissaajien suosiossa, joten se on maineeltaan hieman levoton. Saari voidaan hyvin karkeasti jakaa sunrise ja sunset puoliin eli saaren toiselta sivulta näkee kivasti auringon laskun ja toiselta sivulta auringon nousun. Me löysimme majoituksen sunset puolelta paikasta jonka nimeä en nyt muista, mutta se sijaitsi mister b bungalowsien vieressä. Majoitus maksoi kahdelta ensimmäiseltä yöltä 50.000 kipiä/yö ( eli n. 5 euroo) ja viimeiseltä yötä 70.000 kipiä. Saimme vaihtaa bungalowia viimeiseksi yöksi lähemmäs Mekongia, siitä hinnannousu viimeisen yön osalta. Ensimmäisenä päivänä saarella ei tehty oikein mitään, kävelimme tutustuimme saaren pohjoispäähän, luimme ja nautimme olosta. Seuraavana päivänä vuokrasimme pyörät 8000 kipin päivähintaan ja suuntasimme naapurisaarelle johon pääsee 158 metriä pitkää siltaa pitkin. Naapuri saarella kävimme katsomassa Kaakkois-Aasian vesimäärältään isoimman vesiputouksen sekä saaren eteläkärjen jossa voi hyvällä tuurilla ja hyvällä kelillä nähdä niitä Irrawaddy delffiinejä, joita käytiin Kratiessa jo katselemassa. Putous oli upea ja vaikuttava,  mutta delfiineistä ei nähty evääkään. Keskiviikko iltana bungalowimme terassilla riippukeinussa makaamassa ollessamme kuulimme karmivaa vinkunaa naapuri tontilta. Huuto kuullosti aivan kuin jonkun eläimen henkeä vietäisiin tai se olisi pahassa pulassa. Lähdin tiedustelemaan mistä ääni tulee, kävelin naapurin aidan luokse ja näin kuinka paikalliset olivat heittäneet sian katolleen tarttuneet sen jalkoihin neljän miehen voimin ja lisäksi yksi mies piteli sian päätä. Näiden ympärillä kymmenkunta ihmistä niin lapsia kuin aikuisia katselemassa touhua sekä toimittamassa sian ympärille ämpäreitä ja muita astioita. Vähän kauempana vanhimman näköinen kaveri teroitteli sellaista n. puolen metrin mittaista viidakkoveistä molottaen samalla sikaa piteleville miehille jotakin. Hokasin, että siinä nyt lähtee töpselinokka sikojen taivaaseen ja sen ruumis kyläläisten pöydälle. Herkkänä kaverina en hentonut katsella toimitusta pidemmälle vaan suuntasin takaisin terassille kuuntelemaan kuinka pikkuhiljaa ulina loppui. Terassilla maatessani mietin, että on se hyvä et voin saada lihani citymarketin, prisman tai muun vastaavan toimittajan hyllystä tyhjiöpakattuna eikänäin ollen tarvi itse tappoon ryhtyä. Samaisena iltana nuo kylän miehet kokoontuivat juominkien ja syöminkien merkeissä. Pihalle he ruodasivat pöydän, pöytä täyteen olutta ja äijämäinen puheensorina päälle. Taustalla yksi kaveri pyöritti karaokea ja vuoron perään miehet kävivät laulamassa epävireisesti oman suosikkikappaleensa. Mielessäni ajattelin, että näky voisi olla samanlainen kuin minkä tahansa palokunnan  (kyllä hikipedia tietää) työvuoron saunailta Suomessa:-)

image

image

image

image

image

image

image

image

image

Vaikka saari on kuuluisa vilkkaasta yöelämästä me emme törmänneet siihen. Kumpanakaan iltana emme kuulleet mitään älämölöä (naapuri bungalowissa uhoavia aussi pissiksiä lukuunottamatta) eikä muutenkaan elo siellä mitään rietasta ollut. Örveltäviä kännisiä ei näkynyt ja musiikki pauhasi sopivalla voluumilla ja tunnelma oli rennon letkeä.

Keskiviikkona suuntasimme Pakseen, liput ostimme saarelta ja maksoimme 50.000 kipiä per naama. Hinta ok ja kaikki pelas hienosti. Pakse on n. 160 000 asukkaan kaupunki, jossa ei mitään erikoista nähtävää. Kaupunki on mielestäni siisti ja kyllä siellä ohjelmaa pariksi päiväksi riittää. Paikkana Pakse on sinänsä hyvä, et siellä voi hetken hengähtää saaren elämän jälkeen ja varata yöbussi esim. Vientianeen. Paksessa huolsimme itseämme ja pesimme pyykkiä sekä vaelsimme kaupungilla. Illalla kävimme hieronnassa, enkä nyt puhu siitä kuuluisasta hieronnasta jossa on se happy end vaan Laosin perinteisestä hieronnasta (bodymassage 60 min, 35 000 kipiä)Hieronta tuli tarpeeseen ja tuntui luksukselta. Matkan, hölkkälenkkien, jumpan ja huonojen sänkyjen rasittamat lihaksemme sai rentoutusta ja veri lähti kiertämään. Jälleen oli hyvä muistutus itselle et temppelin tulee olla kunnossa niin majakka toimii (terveisiä Juholle Helsinkiin) eli tosin sanoa ropan hyvinvointi on suoraan yhteydessä pään toimintaan ja päin vastoin. Paksesta varasimme Vientianeen menevään yöbussiin (makuupaikka) liput. Liput maksoivat 170.000 kipiä per pää, jotka mielestäni yleiseen hintatasoon nähden korkea. Toisaalta vaihtoehtona olisi ollut 100.00 kipin hintaan 16 tuntia kestävä päiväbussimatka istumapaikalla, joten maksamme hinta ei kai sitten ollutkaan kallis:-)

image

image

image

Vientianesta ja matkasta sinne myöhemmin

-Toni-

4 kommenttia artikkeliin ”Ensikosketus Laosiin

  1. E vattu mitä settiä. Tehkääs yks postaus paikallisista safkoista. Pakko feat. teitä sit vähän. Loistosettiä teijän matka ja blogi. Mutta milloin on Tonto alkanut rahojaan laskea???? En muista tuollaista? kiitti linkityksestä. Mr.Google tykkää..

    1. Mä oon nuuka ja ahne ja kade:-)
      Ruoka postauksia tulee hieman myöhemmin. Ehdotin sitä jo aikaisemmin Iitulle, mut se ei innostunut. Laitan kyl jotain.

  2. Arska

    Moikka taas

    Laatu raportointi jatkuu. Kiitokset siitä.
    Vai että vertaat paikallisia karaoke ukkoja meihin????. En usko että pystyvät yhtä tunteikkaisiin esityksiin kun vaikka me tässä reilu viikko sitten. Moni nainen kyynelehtii varmaan vieläkin kun vedettiin muutama klassikko…..

    Tsemppiä sinne ja jatkakaa samaan malliin.

    T arska

    1. Moro Arska,

      On kiva saada sieltä sinulta viestiä ja kiva kun seuraat liikkeitämme. Kuulimme tänne asti, et nelosvuoro Arska vahvistuksena oli Pasin mökillä pitänyt voicen karsinnat:-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s