Kampotista Kratieen (vähän myös Kepistä ja Bokor Mountainista)

Tsori, ku on hieman tää päivittäminen kestäny. Saavuttiin siis eilen tänne Kratieen, joka on jo aikasta ylhäällä eli muutaman tunnin matkan päässä Laoksen (Tuuli, miten Laos taivutetaan oikeaoppisesti?) rajasta. Muttamutta ennen kuin päästään tänne, ni palataan Kampotiin ja edetään aikajärjestyksessä.

Kampotiin saavuttiin maanantaina aamupäivästä parin tunnin minivanillä rytkytyksen jälkeen. Sihanoukvillen ja Kampotin väliä ei kulje yksikään bussi (mitä en ihmettele, sen verran huonossa kunnossa tie oli), joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa minivani. Ihme kyllä ajokkia ei survottu ihan kauhean täyteen, meitä oli kuskin lisäks vaan 14 + vauva. Minivani jätti meidät Longvilla Guesthousen pihaan, ja koska he tarjosivat huoneen suihkulla ja tuulettimella hintaa 6 dollaria, ni ei jaksettu lähteä metsästämään muutakaan. Olis ehkä kannattanu, sinänsä ihan ok paikka, mitä nyt luteet söi molemmat paukamille ja omistaja kusetti kaikissa hinnoissa. Siitä lisää tuonnempana. Eka päivä meni kävellessä kaupunkia ympäriinsä. Päästä päähän kävellessä meni huimat parikytä minuuttia. Ihanan rauhallinen pikkukaupunki joen rannassa. Kävelyretkellä varattiin myös seuraavalle päivälle maaseuturetki. Alkuperänen suunnitelma oli vuokrata mopo ja suunnata omatoimisesti Kepiin, mutta eräs kanssamatkaaja kerto, että Kep on  nähty tunnissa, ni päädyttiin lisäämään Kepin matkaan muitaki elementejä, jotta sais päivän täyteen ja näkis muutaki, ku paikallisten lomaparatiisin.

image

image

Tiistaina meidät tultiin noutamaan guesthousilta melkeen ajoissa (vaan parikytä minuuttia myöhässä, tosin toinen asukas samasta guesthousesta oli noudettu jo aikasemmin, ja hieman ihmeteltiin miksei meitä oltu samalla noukittu kyytiin…). Ekana meidät roudattiin suolafarmille (maapohjasia matalia altaita, johon suolavesijohdetaan ja josta suola sit kuoritaan), nää vie täkäläistä merisuolaa myös ulkomaille asti 🙂 Suolafarmilta suunnattiin luolatemppeleille (joka sijaitsee keskellä riisipeltoja, ja tie sinne oli vähintäänkin mielenkiintosessa kunnossa), ja sieltä pippuri- ja hedelmäplantaasille. Kampotin pippurit on maankuuluja, ilmeisesti pippurin makuun vaikuttaa niin maaperä ku ilmastoki, ja täällä ne on kai sitten suotusia ajatellen pippurin kasvatusta. Tiedä häntä sitten. Ja sitten vihdoin suunnistettiin Kepiin, tai noh muut seurueesta meni Rabbit Islandille, joten meidät jätetiin satamaan joka oli muutaman kilometrin syrjässä keskustasta. Torjuttuamme perus tuktuksirit käveltiin ”keskustaan” eli liikenneympyrään, jonka tienoilla oli ranta, muutama ravintola, kauppa ja bussiasema. Kep ei tosiaan tarjoa paljoakan länkkärille, mutta varakkaammalle paikalliselle väestöllä tää on ilmeisestikin se the rantalomakohde. Rannalla on muutaman kilometrin matkalla picnik”alustoja”, eli mestoja mihin asettua perheen kanssa hengailemaan, alla on matot ja päällä katto ja usemmissa spoteissa myös muutama riippumatto. Ilmeisestikin kiinalaisesta uudestavuodesta johtuen likipitäen kaikki mestat oli täynnänsä paikallisia hengailemassa isommalla porukalla. Ruokaa ja juomaa oli pakattu myös riittämiin mukaan, vaikkakin sitä sai myös tilattua kyseisen spotin omistajan kautta. Oli aika villin näköstä, ku ruoka lastattiin tarjottimelle ja tarjottimenkantaja hyppäs mopon kyytiin ja sitten ajeltiin viemään tilaus perille.
Paikallisten töllistelemisen lisäksi Kep tarjosi rapumarkkinat, hieman keskustan liikenneympyrästä etiäpäin on merenrannassa ensin ravintolakeskittymä ja sen jälkeen markkina-alue missä myydään käytännössä vaan mereneläviä. Mereneläviä saa ostaa niin raakoina (ja elävinä) kun kuolleinaki. Me maisteltiin grillattuja mustekaloja. Rapuja myytiin hieman turhan suurissa satseissa meidän makuun. Rapumarketeiltä käppäiltiin hiljakseen takas satamaan todetaksemme, että oppaan neljältä tässä ei ihan tarkottanu sitä. Onneks nähtiin meidän minivani parkissa, ettei tarvinu ihan kauheasti huolestua, että onko meidät hyljätty Kepiin. Selvis, että opas oli muulle ryhmälle sanonu, että neljältä saaren satamassa. Tokihan nyt täälläpäin neljä tai 20 vaille viis on ihan sama tai missä satamassa neljältä pitää olla. Hieman meinas mennä herne nenään odottaessa, saarelta tuli joku kymmenkunta venettä meidän odotellessa eikä yhdessäkään tuttuja naamoja. Mutta päästiin jatkamaan matkaa, ja käytiin kattomassa entistä kuninkaallista residenssiä (tosin opas koitti väittää, ettei sinne voi mennä, ku poliisi on tien tukkona). Koko residenssissä ei kyllä ollu mitään nähtävää, pysähdyksen kohokohta oli apinat, jotka yritti varastaa Tonilta vesipullon… Seuraavaks jatkettiin kohti kalastajakylää, ou jee. Jälleen ei mitään  nähtävää, muutama tönö joen varressa. Tää seuramatka kertoo paljon paikallisesta luonteesta; meillä ja muulla ryhmällä oli eri reissut. Kohteet oli saarta lukuunottamatta samat, mutta aikataulut täysin erit, eikä meitä missään vaiheessa infottu, että hommat hoidetaan nyt hieman toisessa järjestyksessä, meidän kierroksen piti päättyä jo viideltä, mutta oltiin takas Kampotissa toisen ryhmän aikataulun mukaan kuudelta. Pisteenä iin päälle oli opas, jonka englanti oli todella vaillinainen, ja joka ei osannut vastata yhteenkä kysymykseen. Osas just perusasiat paikoista joissa käytiin. Noh, tulipahan käytyä, ja kyllä reissussa paljon juttuja näki ei siinä

image

image

image

image

Keskiviikon ohjelmassa oli mopolla Bokor Mountainilleja tää reissu todellaki oli kannattava. Mopo vuokrattiin guesthousesta, manuuaalivaihteinen satakuutioinen skootteri, (äiti älä lue seuraavaa lausetta) ja kypäriä oli vaan yksi. Matkaa kaupungista on vuoren juurelle kaheksan kilometriä ja sit matka jatkuu parikytä kilometriä serpentiini tietä huipulle, Bokor Hill Stationille, missä on hylätty kasino ja muita raunioita, tosin kasino ei enää ollu kauhean raunio, sitä oli entisöity tässä aivan taannoin. Tässä tapauksessa se tarkotti, että seinät oli rapattu ja tasotettu… Huipun lähistöllä oli myös luksusresortti ja rakenteille muitaki (päätettiin Tonin kanssa, että ne rakentaa jäähallia, sen verran suuri pulju oli resortin viereen kohoamassa). Vähän matkaa alaspäin oli myös vesiputokset, nämäki todella kuivat. Mutta syy miksi kannatti ajella vuorelle oli kyllä ehdottomasti näkymän vuoren huipulta. Maisema oli todella huikea, ja mikäs se oli ajella, ku tie oli todella hyvässä kunnossa, aivan ku ois Suomen teitä ajellu. Paluumatkalla kaupunkiin käytiin myös tsiigamassa myös paikallinen eläintarha Teuk Chhou zoo. Sen reissun kohokohta oli saapuminen tiikeriaitauksille ruokinta-aikaan. Oli aika villiä kattoa muutaman metrin päästä ku nälkänen tiikeri käy käsiks lihanklimppiin. Ja sut erottaa vaan hepposen näkönen rauta-aitaus tästä nälkäsestä pedosta. Muuten puisto ei kauheasti tarjonnu, olipahan vaan todella erilainen, ku mikään länsimaalainen vastineensa. Opasteet puuttu melkeempä täysin, ja muutenki saatiin aika rauhassa harhailla pitkin aluetta. Aitaukset oli tosi pieniä (mua niin riipas kattoa niitä elukoita niissä pikkupikku kopeissa) ja alue oli suhteellisen suuri. Välillä oli pelkkää mettää eikä seuraavia aitauksia näkyny…

image

image

image

image

image

Mutta päästäksemme herra guesthousen vedätykseen. Varattiin liput Kratieen tosiaan meidän guesthousen kautta (kysyttiin muutamasta paikasta, ja tour agenttien mukaan joko Kratieen ei menny busseja tai sitten pitäs eka mennä Phnom Penhiin ja sieltä sitte jatkaa matkaa). Hinta kuulosti meistä kovalta (20 taalaa per nuppi), mutta hyväksyttiin se, koska oltiin vaan onnellisia, että päästään suoraan Kratieen, tai niinhän me luultiin. Kun palattiin mopoajelultamme kertoi herra guesthousen omistaja, että tähän aikaan vuodesta ei meekkään suoria busseja Kratieen, vaan meidän täytyy pysähtyä yöks Phnom Penhiin, ja matka jatkuu sit perjantaina kohti lopullista päämäärää. Nonni, taas ku oltas itte hoidettu, ni oltas päästy halvemmalla. Torstaina se jännitysnäytelmä sitte alko, edellisenä iltana viimisenä oltiin varmistettu, että kuudelta nouto. Jeesjees six o’clock here. Lipussa luki, että bussi lähtee 6.30 bussiasemalta. 6.25 rupes jo hieman ahdistamaan, ja ruvettiin kyselemään kyydin perään. Herra omistaja oli ainoa, joka puhu englantia, muttei ollu vielä saapunu paikalle. Saatiin onneks puhelinyhteys, ja selvis, että bussi lähteeki kello 7 (koska ei mene Kratieen asti, oli selitys), ja nouto kyllä tulisi kohta. Tässä kohtaa me oltiin jo ihan varmoja, ettei me koskaan mihinkään bussiin päästä tai ei meille oo ainakaan Phmom Penhiä pidemmälle lippuja. Meinas tas hieman ahistaa. Muttamutta, bussiasemalla heebot oli hieman ihmeissään, ku meillä oli lippu Kratieen asti ja selittivät, että bussi menee vaan pääkaupunkiin. Joojoo, ja huomenna jatketaan. Hieman soiteltuaan ja ihmeteltyää  kirjottivat sitte meille seuraavalle päivälle uuden lipun välille Phnom Penh-Kratie. Aika syvä helpotuksen huokaus pääs molemmilta, ku tajuttiin, että liput on aiottuun määränpäähän asti ja että ainoa asia missä meitä kusettettiin ni oli lipun hinta.

Phnom Penhän nyt oli nähty, ni hengailtiin pitkin kaupunkia ja etittiin posti (sorry, osa korteista oli jääny hotellille, että pistetään ne postiin, ku semmonen joskus löydetään). Pakko sanoa, että majotus oli hulppein tähän asti, huimaan 13 dollarin hintaan saatiin huone ilmastoinnilla, kuumalla vedellä, isolla telkkarilla ja jääkaapilla. Majotuksen ainoita kriteereitä oli bussiaseman läheisyys, bussin suunniteltu lähtöaika kun oli 7.15. Illalla käytiin ystävän päivän kunniaks törsäämässä paljon rahaa ravintolaan, FCC:hen. Illasta tuli yli tuplat kalliimpi, mitä mikään meidän ruokailu tähän mennessä. Ja mä olin päivällä ”törsänny” jo kolme dollaria hiusten leikkuuseen (tosi hyvä mä oon kasvattamaan näitä hiuksia) tai siis lähinnä takatukan pois katkasemiseen.

Eilen sitte saavuttiin yheksän tunnin bussimatkan jälkeen Kratieen. Bussimatka eteni tutun kaavan mukaan, muutaman tunnin välein pitää pysähtyä pitämään ruoka- ja vessatauko. Ja loppuaika kuunneltiin ja katseltiin Khmerien karaokea, hirveetä humppaa.. Eilinen meni aikalailla matkasta toipuessa ja tänään lähdettiin kattelemaan Irrawaddy delfiinejä 15 kilsaa pois kaupungista on paikka missä elää näitä harvinaisia elikoita. Tällä kertaa me vuokrattiin fillarit, ja au mikä tyrät rytkyy -tie meitä odotti. Juu oli asfaltti, mutta kuoppainen. Delffiinit palkitsi meidät ja nähtiin monta elikkoa, vuoden luontokuva kyllä jäi ottamatta, sen verran kaukana meistä ne leikki. Ulkomaalaisilta pääsy kattomaan (sisältäen venekyydin keskelle jokea) delffiinejä makso yheksän dollari per nokka. Täällä on tosiaan monessa paikassa eri hinta paikallisille ja ulkomaalaisille. Ihan reilua ottaen huomioon tulotasojen erilaisuuden. Fillaroittiin delffiini mestasta vähän eteenpäin kattomaan koskia ja takas tullessa kiivettiin vielä tienoon ainoolle kukkulle Phnom Sam Bokille, jossa on jonkin sortin meditointikeskus. Korkeutta nyppylällä oli 93 metriä ja mun eilisestä juoksulenkistä ja jalkakyykyistä hellät reisilihakset kiitti, ku fillaroinnin (yhteensä joku nelkyt kilsaa neljänkymmenen asteen helteessä) päälle kiivettiin vielä tuhatjamiljoona porrasta huipulle. Jälleen oli kyllä näkymät upeat.

image

image

image

image

image

Kratie itsessään on pieni kaupunki, muutama katu ristiin Mekongin varrella. Jälleen lauantai ja pieni kaupunki yllätti meidät. Piti nostaa vielä hieman dollareita, koska seuraavassa määränpäässemme Don Detissä ei oo automaattia, mutta aikeeksi jäi. Automaatit oli tyhjillään, hyvin yleistä ettei automaateista saa rahaa viikonloppusin (pankkien aukioloaikojen ulkopuolella). Nooh, onneks on jonkin verran taaloja jäljellä, että muutama päivä Laoksessa selvitään. Huomisaamuna siis pitäs sulloutua minivaniin (tällä kertaa todella sulloutua, näihin yleensä lastataan tuplamäärä väkeä ja tavaraa mitä ohjekirjassa sanotaan), joka vie meidän Stung Trengiin, jossa vaihdetaan bussiin, joka meidät Laoksen rajalle, josta minivani vie meidät Ban Nakasangiin, josta vene vie meidät Don Detiin. Tää lysti kustantaa 16 dollaria (plus tietty viisumin) ja kestää jotain viidestä tunnista ylöspäin. Tästä lisää myöhemmin.

3 kommenttia artikkeliin ”Kampotista Kratieen (vähän myös Kepistä ja Bokor Mountainista)

  1. Ei vattu. The second han madventures. Tuotteistetaan teidät, kun tuutte takasin, i hope ehjänä.! Täydellistä settiä mistä herra google ja sinnepäin reissaajat tykkää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s