Bussilla Battambangiin ja pois

Sanotaan, että matkailu avartaa, nooh ainakin se saa epäilemään omaa logiikkaa. Ostettiin bussimatkat Battambangiin viiden dollarin hintaa, hinta sisälsi noudon guest housista (täällä päin yleensä aina sisältää). Keskiviikkoaamuna kymmenen aikaan rämä pikkubussi tuli noutamaan meidät, matkaa jatkettiin ja poimittiin muita matkailijoita kyytiin. Niin että lopulta meitä oli 12 reissaria kamojensa kanssa tungettuna yheksän paikkaseen autoon. Oli siis hieman ahdasta. Meidät tipautettiin pois aikalailla täsmälleen puoleen väliin kahta viimistä hotellia mistä jengiä poimittiin kyytiin (ja näiden hotellien väli oli maksimissaan puoli kilometriä). Itselle ainaki ois loogisemmalta tuntunu kävellä, mutta jos ei kerrota mihin ollaan menossa, ni paha kävellä. Ja ku nouto ku hotelliota kuuluu hintaa, ni sit noudetaan. Ihmeteltiin kaikki, että eiks me lähetäkään bussiasemalta (Siem Reapin bussiasema sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta). Kyllä me sitte loppujen lopuksi lähdettiin bussiasemalta, meidät vaan koottiin useamasta pikkubussista isoon bussiin, joka vei meidät asemalle. Asemalla meidät tungettiin bussiin, joka oli jo puolillaan paikallisia ja heidän tavaroitaan. Ihan ei kaikkien kamat mahtunu tavaratiloihin, joten ne tungettiin isoon pinoon takapenkille (jossa istu jo paikallinen daami vauvan kanssa ja ilmeisestikin vauvan isoisä). Laukkuvuori oli aika massiivinen, ei siinä mitään, mutta ilmeisestikin myös ne kolme paikkaa joille tavarat tungettiin oli myyty. Mutta ei hätää, taiottiin muutama jakkara ja pojat istumaan käytävälle. Matkan aikana käytävällä istu parhaimmillan varmaan kymmenkunta tyyppiä. Mitä sitä nyt myymään lippuja vaan istumapaikoille… Matka kesti nelisen tuntia (matkaa n. 300 kilometriä). Tie oli suurinpiirtein hyvässä kunnossa, samaa ei voi sanoa bussin jousituksesta. Aika oli heiluvainen matka.

image

image

image

image

image

image

Perillä majotuttiin Chhayhotelliin, paikalliseen reppureissareiden ”keitaaseen”, näin jälkikäteen tuntuu, että suosio on noussu hieman päähän, koska homma ei toiminu ihan parhaalla tavalla. Mutta hinta ei jälleen päätä huimannu, huone tuulettimella ja suihkulla irtos viiteen dollariin yö. Battamabang (tai Batdambag tai Battambong, rakkaalla lapsella on monta nimeä) on mitä viehättävin pikkukaupunki, siitä huolimatta että on maansa toiseks suurin kaupunki. Keskustassa näki ihan oikeasti paikallisia. Tosin itse Battambang ei kauheasti tarjoa nähtävää, pitää lähteä ulkopuolelle tutkimaan maaseutua. Me skipattiin se tässä vaiheessa, mutta käytiin katsomassa yks must to see in Battamanbang -juttu. Phare Ponleua Selpak Art Schoolin esitys. Me oltiiin erilaisia nuoria, ja käveltiin paikalle. Matkaa keskustasta ei oo kuin vajaat kaks kilometriä, mutta ohjeita paikalle löytämiseks oli melkein mahdotonta saada, kaikki ku palkkaa tuktukin tahi motokuskin viemään heidät paikalle. Googlemaps onneks pelasti ja tiesi missä paikka on. Saatettiin olla hieman turistin näkösiä ku käveltiin paikallisen valtaväylän reunaa. Paikalliset ku ei kävele mihinkään, kaikki liikkuu autolla tahi mopolla, muutamat jopa fillarilla, muttei kävellen. Pikkulapset vilkutteli matkalla ja huuteli helouta iloisesti hymyillen, ei täällä voi olla pahalla päällä, ku kattelee noita ilosia naamoja. Päätieltä poikettiin sitten kylätielle, jep oli lehmää ja muuta maaseutuun viittaavaa juttua. Perille sitten päästiin, paikka on tosiaan perustettu auttamaan vähäosasia lapsia ja nuoria. PPS kouluttaa nuoria sirkustaiteiden lisäks ainaki musiikissa ja kuvataiteissa ja tarjoaa lapsille ihan peruskoulutusta. Paikka toimii pitkälti lahjotusten (ja lipputulojen varassa), joten kymmenen dollarin lippu ei tuntunu huonolta sijotukselta. Varsinkaan esityksen jälkeen. Aivan mahtavaa, me nähtiin neljäsluokkalaisten esitys, juniorit oli jotakuinkin 16-18 -vuotiaita, ja ai että miten taitavia. Esitys sisälsi pitkälti akrobatiaa, mutta toki muitakin sirkuksen elementtejä oli mukana. Nuoret esitti meille eri tarinoita Khmerien historiasta, ja millä innolla. Esityksestä teki nautittavan jo nuorten selvä nauttiminen siitä mitä he tekivät, ja onnistumisen ilo, kun homma meni putkeen. Vaikka kaikki temput ei onnistu (muistetaan nyt, että kyseessä ei oo ammattilaiset), ni jengi jatko eteenpäin täysillä. Vaikka toistanki itseäni, ni mahtavaa. Jos näille main sattuu, ni kannattaa ehdottomasti poiketa. Esityksen jälkeen ois ollu mahdollisuus jäädä illalliselle heidän ravintolaansa, mutta me otettiin tuktuk takas keskustaan. Illallinen ois ilmeisesti sisältäny promoamista heidän toiminnastaan ja lahjotusten keräämistä. Tehtiin myös hyväntekeväisyyttä käymällä syömässä Gecko Cafessa, jossa työntekijät on kouluttamattomia ja köyhiä. Ravintola kouluttaa kaikki työntekijänsä itse, ja maksaa hieman normaalia korkeampaa palkkaa. Ruokalistan lopussa on esittely kaikista työntekijöistä, ja tarjoilija kertoo aina kuka on ja kuka meidän ruuan valmistaa. Voit sotten kattellam että mihin palkka menee. Moni jeesas perhettää, ja makso sisarustensa koulua. Osa makso omia yliopisto-opintojaan, mutta ilmeisen hyvään tarkotukseen rahat kuitenki käytetään.

image

image

image

image

Perjantaina jätettiin Battambang taaksemme ja lähdettiin kohti pääkaupunkia Phnom Penhiä. Oltiin edellisenä iltana ostettu bussiliput hotellilta, joten käytiin aamupalalla, ja hypättiin tuktukiin, jonka oli tarkotus viedä meidät bussiasemalle. Toki näin tapahtu, mutta bussiasema oli väärä (Battambangissa ei oo varsinaista bussiasemaa, vaan jokaisen firman bussit lähtee omalta asemaltaan). Hetki istuskeltiin ja odoteltiin bussia, ja ku se oli myöhässä, ni kävin kysymässä tiskiltä, että millos se mahdollisesti lähtee, ni lipunmyyjä kerto, että ollaan aivan väärässä paikassa. Käveltiin sitte takas hotellille (matkaa oli vaan muutama satametriä) ja kyselemään, että mitäs kettua. Noh, herra respa kerto, että meidät oli viety väärälle asemalle, aijaa, ja laitto meidät toiseen tuktukiin, joka vei meidät oikealle asemalle. Ja ei kuulemma tuota ongelmaa, että lipussa lukee bussin lähtöajan kohdalla yheksän ja kello oli jo varttia yli. Ja todentotta ongelmia ei ollu, päästiin oikealle bussiasemalle ja hetki odoteltiin, ku meidät sitte ohjattiin bussiin. Tällä kertaa kamat mahtu tavaratilaan, ne pakattiin skoottereiden päälle matkaamaan. Oltii jossain todellisessa paikallisbussissa, koska meidän lisäks bussissa oli yks ainoa turisti, israelilainen vanhempi nainen, joka myös oli ostanu lippunsa Chhayahotellista, häntä ei koskaan tultu noutamaan omalta hotelliltaan, vaan hän joutu ihan itte hommaamaan tuktukin, vaikka nouto tosiaan oli luvattu… Matkan piti kestää viis tuntia, mutta rapiat kuus tuntia me röykytettiin menemään. Ei ollu tie ihan priimakunnossa… Puolessa välissä pidettiin puolen tunnin vessa/ostostauko ja hieman ennen Phnom Penhiä bussi kävi pesulla.Mutta jälleen kerran päästiin perille.

image

image

Pakko mainita että nää paikalliset on mitä ilosinta ja ystävällisintä kansaa. Niille syttyy hymy herkästi huulille, ja turisteihin ei olla ilmeisesti vielä täysin turruttu, ku etenkin kakarat heiluttelee ja huutelee helouta joka kulmassa. Myös aikuiset hymyilee herkästi, ja nauraa. Välillä sitä ihmettelee, että onko mussa jotain vialla,ku niin herkästi nää rupeaa nauramaan meidät nähdessä. Toisaalta paikalliset tuktuk-kuskit on liianki tuttavllisen ystävällisä. Hotellien edessä parveilee aina useampiki kuski, ja jokainen tiedustelee, että tuktuk sir? Tukutuk madam? Where are you going? Kiva, että on kyytiä tarjolla, mutta kun kyselijöitä on toistakymmentä sadallametrillä, ni se rupeaa hieman korpeamaan. Täällä päin tuktukit on samanlaisia kolmipyöräsiä kulkuneuvoja, ku Thaimaassaki, mutta Siem Reapissa ne oli mopen perään kytkettyjä ”kärryjä”.

/Iitu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s