Bangkok

Istuskellaan hotellin uima-altaalla ja ollaan vaan todella väsyneitä. Kellohan näyttää iltakasia, että ihan vielä ei nukkumaan passaa mennä. Lentohan meni melkeen ku elokuvissa. Koska Istanbulissa sato lunta (näin tapahtuu kymmenkunta kertaa vuodessa) oli kaikki lennot myöhässä. Kohti Bangkokia päästiin siis lähtemään kolme tuntia myöhässä. Ei tämä niin mitään, mutta paikan valinta ei menny meiltä ihan nappiin. Taakse kärrättiin pyörätuolilla vietnamilainen vanhempi daami matkaseuranaan veikkaisin poikansa. Eihän siinä mitään, mutta ei oo kivaa, ku sut tökitään hereille joka kerta, ku daamilla on tarvetta vessaan. Häntä ku ei saatu kammettua ylös penkistä ellen mä nostanu penkkiäni ylös. Mutta ei siinä kaikki, herra ilmeisesti pelkää lentämistä yli kaiken, sillä vielä ku odoteltiin matkaan pääsyä alko oksentaminen, joka kestiki koko nousun ajan. Onneks se alko uudestaan vasta, ku ruvettiin laskeutumaan. Mikä rattoisa matka Euroopan parhaan lentoyhtiön, Turkish Airlinesin, kyydissä. Onneks sentän saatiin molemmat nukuttua. Perille saavuttiin sitten paikallista aikaa kuudelta. Thaimaa otti matkailijat avosylin vastaan. Hetkinen jonoteltiin passintarkastukseen ja herrasetä passintarkastaja ei sanonu sanaakaan kummallekaan, leimas vaan passit ilmeettömästi ja hoputti hitaat hämäläiset eteenpäin, ku ei ymmärretty että ei tässä hommassa tartte puhua saati muuten kuhnailla. Uutta maahantulijaa leimoja saamaan vaan. Hetken asiaa pohdittuamme todettiin, että nyt ei ehkä kykene säätämään junalla ja taxilla Khao Sanille, vaan otettiin suosiolla Public taxi hotellille. Hintaa kerty kohtuulliset 365 bahtia, reilu kymppi euroja. Kyllä siinä riitti ahdistumista tilan kaipuiselle härmäläiselle, ku hyppäs taksista Khao Sanin alussa pois ja kolmenkymmenen asteen helle löi vasten kasvoja ja turisteja oli ryysikseen asti. Onneks hotellille ei ollu pitkä matka, ni pääsi ilmastoinnin suojiin ja meteliltä piiloon. Hotelli kolmeks ekaks yöks buukattiin jo Suomessa ja luotettiin suosituksiin, joten päädyttiin D&D Inniin. Ei ihan sovi meidän budjettiin, ku varatessa ainoat vapaat huoneet oli deluxe-huoneita, hinta yöltä 1100 bahtia. Mutta menkööt vielä totuttelun piikkiin. Ja anteeksi Virve, ku missattiin sut kentällä!

Mä en tiedä mihin aikavyöhykkeelle me lennettiin, koska tipahettiin molemmat yheltätoista (mikä sinänsä ei oo ihme, ku matkustamista oli takana vuorokausi matkustamista ja vaan muutama tunti katkonaista unta koneessa. Oli muuten hämmentävää syödä aamiaista, ku kello näytti neljää iltapäivällä). Mutta se että molemmat herättiin neljältä eli Suomen aikaa yheltätoista virkeinä oli hieman hämmentävää. Lueskeltiin siinä siinä matkajuttuja ja tehtiin etenemissuunnitelmaa ja päiväsuunnitelmaa. Sitte oliki jo aika siirtyä aamiaiselle, joka sekin oli jokseenkin hämmentävä. Tarjolla oli pekoni paloja, kylmiä nakkeja, ympyrän mallisia paistettuja kananmunia, salaattia, leipää, mysliä ja SPAGETTI BOLOGNESEÄ. Spagettia aamiasella, ei taas mahtunu mun ymmärrykseen 🙂 Aamiaisen jälkeen ohjelmassa oli tuttujen tapaamista ja orientoitumista kaupunkiin. Virve ja Sanni tuli meitä opastamaan kaupungin saloihin. Lähettiin kävelemään kohti jokea, matkalla pysähdyttiin aamukaffelle Soi Ramm Buttrille, joka on samaa tyyliä turistimesta, ku Khao Sanki, mutta rauhallisempi versio. Otettiin jokilaiva kohti Grand Palacea, kunkun entistä asumasta. Onnistuttiin sitten vahingossa matkustamaan pummilla, kun hypättiin sen verran viime tingassa paattiin. Nää jokilaivat on kyllä mainio tapa matkata. Oranssin linjan lippu (ihan ei nyt onnistuttu selvittämään näitten linjojen eroja) maksaa huimat 15 bahtia suunta, ja eteneminen on suhteellisen sujuvaa, ku ruuhkaa ei ole (muutaku laivassa sisällä). Grand Palaceenhan ei päästy, ku mun seuralaiset ei ollu asiallisesti pukeutuneita. Pitää olla polvet ja olkapäät peitossa sekä umpinaiset kengät. Yritettän sitte joku toinen päivä uudestaan. Vaihdettiin lennossa suunnitelmaa tuk-tukiin ja Big Buddhaan.

image

image

Oltiin ahneita ja otettiin kaks kulkupeliä hintaan 50 bahtia kappale. Näin halpa hinta aikamoisesta kaupunkierroksesta tosin sisältää aina vierailuja jokomjalokiviliikkeeseen tahi räätäliliikkeeseen. Kuskit saa komissioita siitä, ku roudaatvat turisteja näihin paikkoihin. Se on aivan sama ostaako turistit mitään, mutta kuskit saavat rahansa. Henkilökohtasesti ei tunnu kauheen mukavalta mennä liikkeeseen missä useampi innokas myyjä hyökkää kimpuun, kun sulla ei oo aikomustakaan ostaa mitään, vaan piipahdat liikkeessä vaan halvan kyydin takia. Mutta tulipa nyt sekin koettua, ei o mun juttu. Tosin tuk-tukilla ajaminen oli oma kokemuksensa, onneks sieltä,ei kauheesti nää eteenpäin, ni ei kerkeä suuremmin pelkäämään. Mutta vauhti oli paikoin huimaa ja ajoradat myös, ööö, mielenkiintosia.

image

Hengissä kuitenkin selvittiin ja Sanniki saatiin melkein ajoissa töihin.

-Iitu

Yksi kommentti artikkeliin ”Bangkok

  1. Arska

    Moikka molemmille

    Ei ole totisesti helppoa teilläkään siellä paratiisissa. Täällä räntäsateisessa härmässä proletaari painaa töitä ja kapitalistit piiskaa yhä kovempiin suorituksiin. Koittakaa nauttia sielllä ja muistella pimeintä talvea täällä pohjoisessa,
    Terkkusin Arska

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s