Paluu juoksemaan

Todella suureellinen otsikko 😀 Vaikka oma treenaaminen ei mitään suureellista olekaan, niin 13 yötä kahden lenkin välissä on paljon. Kurkkupaiseen perkele kaatoi petiin ja kaiken päälle lääkäri kielsi treenaamisen ennen kuin antibioottikuuri on syöty loppuun. Pari kertaa kävin käveleskelemässä ja muutaman kerran joogasin/venyttelin. Ensin ei kyllä tullut edes mieleen lähteä juoksemaan, sen verran klesana olin päivää, …

Jatka artikkeliin Paluu juoksemaan

Helle + juoksu = ei välttämättä huono idea

Aivan mahtavaa, kun vihdoinkin sää suosii ulkona liikkumista. Toki vielä mahtavampaa se juokseminen olisi, jos ei olisi lauantaina kuunnellut Popedaa niin antaumuksella, että se maistui suussa vielä tänäkin aamuna 🙂 Ja parasta kaikessa olisi, jos nyt ei olisi vuorossa kevyt viikko, vaan saisi päästellä täysillä. Kaikesta raskaudestaan huolimatta lenkki tänään oli mitä palkitsevin. Kuumuus ei …

Jatka artikkeliin Helle + juoksu = ei välttämättä huono idea

Metsä opettaa – Mustila Arboretum

Hiljaisuus on hyvä päättää solvaamalla itseään! Mentiin tovi sitten metsään ja ajoittain siellä tuli todella tyhmä olo. Joku on selkeästi torkkunut läpi bilsantuntien ja sen jälkeen unohtanut sen vähänkin mitä kuunteli. Onneksi on paikkoja, jossa voi paikkailla aukkoja sivistyksessään. Piipahdettiin Mustila Arboretumiin eli puulajipuistoon. Kohde valikoitui täysin sattumanvaraisesti. Matkailtiin Kouvolasta kotiin ja Mr. Google vastasi paluumatkan vierailukohteisiin, …

Jatka artikkeliin Metsä opettaa – Mustila Arboretum

V****ks män Vantaan Maraton

Niin, ehkäpä mää nyt jo pystyn palaamaan lokakuun alkuun ja Vantaalle. Meni aika syvälle tunteisiin siellä, ja pitkälti sen jälkeenkin. Yhtä puuttuvaa 10 kilometriä voi vatvoa ja murehtia loputtomiin. Ja vatvoa vielä vähän lisää, ja tirauttaa vielä muutama kyynel. Mitä siellä Vantaalla sitten kävi? Polvi. Tai lonkka. Tai molemmat. Tuttavallisemmin juoksijan polvi. Vaiva piinasi mua …

Jatka artikkeliin V****ks män Vantaan Maraton

Toiveita ja tavoitteita vuoteen 2018

Vaikka vuoden ensimmäisinä päivinä päädyin sairastuvalle, tai ehkä juuri siksi, niin vihdoinkin on taas aikaa kirjoitella. Luonnoksissa on edelleen useampi postaus, jotka jonkun pitäisi viimeistellä julkaisukuntoon. Kirjoittaminen polttelee koko ajan, mutta aina on muka jotain tärkeämpää. Huoh. Olkoonkin, jälleen kerran, ensimmäinen tavoitteeni tälle vuodelle kirjoittaa tännekin säännöllisesti julkaisuvalmista tekstiä. On se kumma kuinka vaikea on …

Jatka artikkeliin Toiveita ja tavoitteita vuoteen 2018

5 km täyttä tuskaa

Jo nyt on ahdistavaa tämä juokseminen. No ei ole, mutta näköjään peräkkäin tulee sitä julistettua. Kävin sunnuntaina juoksemassa elämäni ensimmäisen vitosen kisan. Enkä sitte ollut valmistautunut yhtään. Koska se on vaan viis kilsaa, vajaa puoli tuntia elämästä. Eihän mulla ollu ees mitään käryä mitä vauhtia pitäis lähteä juoksemaan. Enkä mää tunnista mitään muita vauhteja kuin …

Jatka artikkeliin 5 km täyttä tuskaa

Niin se maraton. Ja kuinka sitten kävikään.

Nyt on jo saattanut ajatukset selkiytyä ensimmäisen maratonin jäljiltä. Tai siis ensimmäisen maratonstartin jäljiltä. Josta juoksin vain puolet, siis maratonista. Startin juoksin kokonaan. Koska helle. Koska karkailevat sykkeet. Koska ja vaikka ja mitä. Helle. Eli maratonyrityksestä on jo pari kuukautta aikaa. Kesän ensimmäinen (ja likipitäen ainoa) kunnollinen terassipäivä, ja minä tuskailen iltapäivällä juostavaa piiiitkäää lenkkiä. …

Jatka artikkeliin Niin se maraton. Ja kuinka sitten kävikään.